Pää tuhansina sirpaleina, kaulassa kraatteri.

Voi jessus kun pää niiiiin räjähtää! Oon ihan täynnä tätä kaikkea kuraa mitä auppari joutuu kestämään. Okei perhe on kiva ja maksaa mukavasti, mut tää ei ollenkaan oo mun juttu. Onneks pääsin Axxelliin mut arvatkaa onko ne asuntolat avoinna viikonloppuina. No ei..

Ootan ihan törkeästi että pääsen täältä pois. Kotiin ei oo kiire mut pois lasten ulottuvilta kiitos! Kaipaan kans vapautta ja juttuseuraa joka saa kyllä mun kuria niskaansa urakalla kun sellaista löytyy. Pursuan negatiivisia fiiliksiä kun oon läjänny niitä sisääni tän kymmenen kuukautta. Mut kolme viikkoa ja vapaus lapsista ja mannapuurosta koittaa. Sit Venetsia ja Milano ja sillai ♥

Tuleva lomalainen

Aloitin viimeaikoina jokalomaisen rappiolla on hyvä olla -asenteeni tämän kaksiviikkoisen pääsiäisloman suhteen ihan ajoissa: sen seurauksena huoneeni on taas kuin myrskyn tai pommin jäljiltä varmistaen sen etten löydä täältä mitään.

Suomessa asuessa lomat eivät olleet niin hurja juttu kuin täällä. Kouluaikana lomat olivat vapautus siitä maks. kahdeksasta tunnista päivässä, täällä loma tarkoittaa vapautusta kahdestakymmenestäneljästä tunnista vuorokaudessa. En olisi uskonut ennen tänne tuloani miten stressaavaa on asua työpaikallaan! Vieläpä täysin ennestään tuntemattomassa perheessä jolla on omat tapansa ja käsityksensä asioista. Ei se mitään enää, nyt olen jo kotiutunut tänne ja ihan tyytyväinen elämääni. Ainakin tuohon pilvettömään taivaaseen ja siihen että lämpömittari näytti kahdeksan aikaan +10 astetta.

Toki lasken innolla montako kertaa enää tarvitsee siivota (noin 14 kertaa), monenako aamuna herätä talossa ensimmäisenä keittämään puuroa (noin 58 kertaa), montako sitä ja tuota ja tätä. Ja tiedättekö, noin 14 viikkoa, eli se aika jonka enää olen täällä, kuulostaa järkyttävän lyhyeltä ajalta! Vaikka se sisältääkin noin 70 arkipäivää plus viikonloput. Nyt pitäisi listata kaikki museot ja muut paikat joissa täytyy käydä (esim. juutalais- & holokaustimuseo, Schloss Charlottenburg, luonnontieteellinen museo, egyptimuseo, eläintarha, West Side Gallery, se kirkko Ku'dammilla, keskitysleirijuttu..), ostella kaikkea mitä ei Suomesta saa (eli käyntikiellossa H&M, Vero Moda, Zarassa ja Mangossa käyntiä ainakin rajoitettava) ja tehdä muutenkin kaikkea mitä Itä-Suomalaisen metsän keskellä ei voi tehdä..

Mutta nyt teen saksanläksyt (viimeiset sellaiset tänä keväänä / kesänä!!!), käyn kaupassa ostamassa vettä Leenan pyynnöstä, vastaanotan opastusta ikkunanpesua varten, toivottavasti uskallan kysyä pyörän pumpusta ja sitten lähden kurssille luultavasti kaupan kautta ja tultuani kurssilta ja raahattuani perheen matkalaukkuja ulko-ovelle nautin kahden viikon vapaudesta!

Sivulausevajaus

Astuin eilen lankeemuksen tielle. Join kahvia! Kupillisen. Se ei oikein maistunut miltään. Kai se oli ihan okei sitten. Sattui vain koska Arnoldsin Saksalaisesta vastikkeesta sai kahdeksalla eurolla kuusi donitsia ja kaksi kahvia ja koska Sadulla oli donitsinälkä. Loppujen lopuksi kävi niin että kaksi minun donitsiani unohtui Sadulle kun minulla oli kiire S-Bahnille. Enkä näe Satua ainakaan ennen keskiviikkoa joten annoin hänelle luvan tuhota ne. Harmillista. Aiemmin olen vain fanittanut mokkajääteläöä ja -karkkeja, kahvijogurttia ja muuta kahvitavaraa, mutten ole uskaltautunut juomaan itse lientä. Ehkä voin juoda sitä toistekin. Sokerilla ja maidolla.

Viikonloppu oli kiva. Perjantaina alkoi vapaa kahdeksan jälkeen, riensin kaupungille ja ostin ainakin farkut ja O.C.:n ensimmäisen kauden dvd-boksin josta olen viikonlopun aikana katsonut 5 dvd:tä eli 20 jaksoa. Perjantaina uskaltauduin myös ostamaan saksalaisia karkkeja, lakritsia ja jotain hedelmäjuttuja - lakritsit olivat yllättävän hyviä! Ostin ja valmistin itselleni myös sellaisen uunissa lämmitettävän pitsan, paketissa oli niitä kaksi joten toisen söin eilen. Tänään olen syönyt vain riisikakkuja, muroja ja ruisleivän tapaista. Minun pitäisi saada tästä viikonlopusta ruokarahaa 15 euroa, kun perhe oli reissussa, joten jään reilusti voitolle kun ruokaan on mennyt vain noin kaksi euroa + karkit noin 1,5 euroa.

Eilen käytiin Sadun kanssa kaupungilla. Kävelin ihan turhaan Tiergartenin U-Bahn-asemalle ja jäädyin. Mittari näytti 24 astetta mutta siellä TUULI ja olin liikenteessä vain t-paidassa useimpien pukeuduttua takkeihin ja joidenkin jopa pipoihin ja kaulaliinoihin. Värjöteltyäni tuolla U-Bahn-asemalla jouduttiin sopimaan Sadun kanssa törmäys Haupparille, kävin matkalla kaappaamassa pitkähihaisen mukaan. Seikkailtiin pelottavassa tunnelissa josta pääsee Siegessäulen juurelle ja käveltiin ja juteltiin vain, päädyttiin Ku'dammille ja ostettiin kurssikirjat. Täällä käy hirmu harvassa kaupassa Visa Electron! Käytiin myös KaDeWessa, oli tuskaa löytää ensinnäkin vihkoja ja toisekseen vihkoja jotka maksoivat vähemmän kuin 5 euroa. Turvauduttiin sitten alehyllyn apuun.

Tämän päivän olen vain tylsäillyt. Nyt viikonloppuna tajusin että tämä ei ole mulle vain työpaikka, vaan myös koti! Päivälleen neljä viikkoa saapumisesta. Ilma on kylmentynyt. Kielikurssi alkaa tiistaina.

1. Berliinipostaus

Hitsiläinen, Serranon perhettä ei saa katsottua täällä edes Ylen Areenasta :( Pitäisiköhän laittaa valitusta menemään...

Elämä täällä Saksassa on alkanut muuten ihan hyvin. En eksynyt Hesan enkä Berliinin kentällä (pääkentälle en kuitenkaan lentänyt) ja lentokin meni oikein hyvin, vaikken taaskaan meinannut kuulla mitään lentoemäntien puheesta. Täällä Saksan päässä löysin perheeni ihan hyvin sieltä kentältä, huristeltiin sitten kotiin ja asunnon esittelyn jälkeen leikiskelin lasten kanssa ja olin illalla jo täydellisen poikki kaikesta riehumisesta.

Hmm, minulla ei ole perjantaista muuta mielikuvaa kuin että silitin pyykkejä pari tuntia ja illalla perheen vanhemmat lähtivät kaupungille, jolloin vahdin lapsia enkä saanut niitä ajoissa nukkumaan. Ainiin, törmäsin Katan ensimmäiseen itkukohtaukseen kun lapset halusivat välttämättä näyttää mulle uimahallin eikä saatu Katan polkupyörää varastosta - ja Katahan halusi välttämättä pyöräillä. Toinen itkukohtaus tuli kotiin tullessa kun ensin Kata ilmoitti haluavansa avata tämän kerrostalon alaoven ja Henkka ilmoitti avaavansa yläoven. Alaoven avaamisen jälkeen Kata päätti että haluaa avata yläovenkin ja voi itkuitku sitten kun en antanut ja olin "vähän" että huooooh, onneksi Kata rauhoittuu ilmeisen nopsasti kun vaan kysyin että tahtooko hän auttaa iltapalan teossa ja itku loppui siihen.

Eilen käytiin kahden tunnin ajan ajelemassa autolla ympäri Berliiniä, perhe näytti mulle paikkoja joissa kannattaa käydä. Ajelun jälkeen olin jostain syystä ihan väsynyt, onneksi meikäläisellä oli eilen tän päivän tapaan vapaata. Illallisen jälkeen käväisin minilenkillä Tiergartenissa pikkusateessa, jonka takia en kummemmin muihin ihmisiin törmännyt. Nyt kun perhe lähti juuri golfaamaan, suunnittelin suuntaavani varmaan taas Tiergarteniin vaikka kameran kanssa.. Ja ehkä jos uskaltautuisin johonkin kauppapaikkaankin, pitäisi ostaa kaikkea mitä en Suomesta viitsinyt mukana raahata. Ja siitäkin huolimatta että jätin tavaroita kotiinkin, jouduin maksamaan kuudesta ylimääräisestä matkatavarakilosta sen 30 euroa -.-

Njoo, laittelen kuvia täältä joskus joutessani, pitää toivoa että ensi kerralla kamera tajuaa ladata koneelle vain ne uusimmat kuvat eikä kaikkia kameran kuvia...