Tuleva lomalainen

Aloitin viimeaikoina jokalomaisen rappiolla on hyvä olla -asenteeni tämän kaksiviikkoisen pääsiäisloman suhteen ihan ajoissa: sen seurauksena huoneeni on taas kuin myrskyn tai pommin jäljiltä varmistaen sen etten löydä täältä mitään.

Suomessa asuessa lomat eivät olleet niin hurja juttu kuin täällä. Kouluaikana lomat olivat vapautus siitä maks. kahdeksasta tunnista päivässä, täällä loma tarkoittaa vapautusta kahdestakymmenestäneljästä tunnista vuorokaudessa. En olisi uskonut ennen tänne tuloani miten stressaavaa on asua työpaikallaan! Vieläpä täysin ennestään tuntemattomassa perheessä jolla on omat tapansa ja käsityksensä asioista. Ei se mitään enää, nyt olen jo kotiutunut tänne ja ihan tyytyväinen elämääni. Ainakin tuohon pilvettömään taivaaseen ja siihen että lämpömittari näytti kahdeksan aikaan +10 astetta.

Toki lasken innolla montako kertaa enää tarvitsee siivota (noin 14 kertaa), monenako aamuna herätä talossa ensimmäisenä keittämään puuroa (noin 58 kertaa), montako sitä ja tuota ja tätä. Ja tiedättekö, noin 14 viikkoa, eli se aika jonka enää olen täällä, kuulostaa järkyttävän lyhyeltä ajalta! Vaikka se sisältääkin noin 70 arkipäivää plus viikonloput. Nyt pitäisi listata kaikki museot ja muut paikat joissa täytyy käydä (esim. juutalais- & holokaustimuseo, Schloss Charlottenburg, luonnontieteellinen museo, egyptimuseo, eläintarha, West Side Gallery, se kirkko Ku'dammilla, keskitysleirijuttu..), ostella kaikkea mitä ei Suomesta saa (eli käyntikiellossa H&M, Vero Moda, Zarassa ja Mangossa käyntiä ainakin rajoitettava) ja tehdä muutenkin kaikkea mitä Itä-Suomalaisen metsän keskellä ei voi tehdä..

Mutta nyt teen saksanläksyt (viimeiset sellaiset tänä keväänä / kesänä!!!), käyn kaupassa ostamassa vettä Leenan pyynnöstä, vastaanotan opastusta ikkunanpesua varten, toivottavasti uskallan kysyä pyörän pumpusta ja sitten lähden kurssille luultavasti kaupan kautta ja tultuani kurssilta ja raahattuani perheen matkalaukkuja ulko-ovelle nautin kahden viikon vapaudesta!