Pääsin vihdoin pois harjoittelupaikasta, kävin kaverin kotona syömässä makaronilaatikkoa (isänsä käski kirjoittaa muistelmiini että eräällä paikkakunnalla asuu perhe joka syö aina makaronilaatikkoa), istuin autossa ja jostain kumman syystä pyörrytti kaupan pihassa. Sitten söin hirmusti poppareita ja Tuplan joka oli niiin nam, pitäisi kirjoittaa puhtaaksi paperille harjottelupäiväkirjaa ja -raporttia mutta ei jaksa. Iski hillitön väsymys ja nyt aion vaan mennä suihkuun ja nukkuanukkuanukkua kolmen surkeasti nukutun viikon edestä. Kunhan kukaan kämppiksistä ei herätä, mur.
Ensi viikon suunnitelmiin kuuluu reissu Skanssiin kaverin kanssa, lopputyöesityksen suunnittelua + PowerPointin tekemistä ja perjantaina esitys, muuten vapaa viikko ♥ Jos huomenna jaksaisin tehdä nuo harjotteluun liittyvät jutut valmiiksi, pyykätä ja purkaa laukut niin sitten voisi unohtaa edelliset kolme viikkoa kokonaan.
sunnuntaina, tammikuuta 30, 2011
torstaina, tammikuuta 20, 2011
Pyrstötähtiä
"Meri! Meri tulee takaisin!"
huusi Muumipeikko yhtäkkiä eräässä pääkopassa
ja aiheutti Maijalle hengenahdistusta
eräänä päivänä samaan tapaan
kuin lappu joka roikkuu
kotieläinpihan rakennuksen lumisella seinällä
ja jossa lukee
"vaniljajäätelöä suklaakuorrutuksella".
huusi Muumipeikko yhtäkkiä eräässä pääkopassa
ja aiheutti Maijalle hengenahdistusta
eräänä päivänä samaan tapaan
kuin lappu joka roikkuu
kotieläinpihan rakennuksen lumisella seinällä
ja jossa lukee
"vaniljajäätelöä suklaakuorrutuksella".
Haaveilen pehmeästä ruohosta paljaiden jalkapohjien alla, vaaleansinisellä taivaalla lipuvista pilvihattaroista, flipflopeista ja lämmöstä. Ollessani harjoittelussa kotieläinpihalla keskellä ei mitään, kärsien joka päivä märistä ja kylmistä sormista ja varpaista ja väsymyksestä joka johtuu huonolla sängyllä nukkumisesta ja päätä kiristävästä stressistä jota niin lopputyö kuin harjoitteluraportti ja -päiväkirjakin aiheuttavat.
Vuosi alkoi ihanimmalla joululoman lopulla tähän asti ja on jatkunut siitä eteenpäin silkkana raatamisena jonka aikana ei ole ollut aikaa tehdä mitään kivaa. Onneksi lopputyö pitää olla kohta palautettuna ja esityskin on 4.2. - sitten voinkin alkaa stressata Kyproksen harjoittelua ja sitä miten selviydyn sinne..
Jos tänä vuonna ehkä vihdoin oppisin vain olemaan ja nauttimaan pienistäkin hetkistä ja toisaalta tekemään mälsät asiat nopeasti pois mieltä painamasta?
Vuosi alkoi ihanimmalla joululoman lopulla tähän asti ja on jatkunut siitä eteenpäin silkkana raatamisena jonka aikana ei ole ollut aikaa tehdä mitään kivaa. Onneksi lopputyö pitää olla kohta palautettuna ja esityskin on 4.2. - sitten voinkin alkaa stressata Kyproksen harjoittelua ja sitä miten selviydyn sinne..
Jos tänä vuonna ehkä vihdoin oppisin vain olemaan ja nauttimaan pienistäkin hetkistä ja toisaalta tekemään mälsät asiat nopeasti pois mieltä painamasta?
perjantaina, joulukuuta 31, 2010
2010 / 2011
Meinasin kopioida Zaijolta sellaisen perinteisen "vuosi 2010"-kyselyjutun, mutta tajusin että se olisi liian masentavaa luettavaa niin itselleni kuin niille harvoillekin jotka tänne ehkä eksyvät. Mutta jotainhan tästä ihmeellisestä mediatapahtumasta on pakko kirjoittaa! Siispä..
Vuosi sitten tähän aikaan angstasin ja halusin nukkua vuodenvaihteen yli, olla kuulematta rakettien pauketta koska asiat eivät menneet niin kuin haaveilin, ja halusin unohtaa että vuosi edes vaihtuu koska en halunnut odottaa uudelta vuodelta mitään uutta. Muistan tuon riipivän elävästi.
Alkukeväästä mulla ei juuri ole havaintoja. Paitsi että olin ällöttävän ihastunut teini, tein viikonloppuisin ahkerasti kouluhommia kun omalla koneella ei ollut nettiä, aiemmin meidän koko student-porukan käsittänyt kaveriporukka alkoi rakoilla ja repeytyä, kävin Hesassa kesätyöhaastattelussa Saksan EURES-juttuihin ja käväisin kaksissa näyttelyissä kanini Bellan kanssa.
Vika koulujakso oli kuitenkin kiva kun oltiin vaan studenttien kesken yhtenä ryhmänä ja tehtiin päivittäin hommia eläintalossa, treenattiin koirien kanssa erottelua ja päästiin katsomaan open noutajatreenejä ja koirien käyttöönottotarkastusjuttuja sekä koirien luovutusleirille yhdeksi päiväksi. Se oli kaiketi toukokuun loppua kun aloin oksennella tahallisesti, "ahmimisen" jälkeen. Ahmiminen lainausmerkeissä koska se saattoi tarkoittaa vain pientä karkkipussia silloin. Suorastaan hypin ilosta kun paria päivää ennen koulun loppua & sommarperiodin alkua sain muuttaa pois ahdistavan kämppikseni luota ja asuin muutamia päiviä ihan yksin ykkös-asuntolassa.
Sommarperiod kesti koko kesäkuun ja sisälsi myös Varsinais-Suomen Karjakerhon junior handler -leirin jolloin huomasin miten törkeitä mun luokkakaverit oikeasti osaa olla - niin tuntemattomia kuin meikäläistäkin kohtaan. Tykkäännyin navettapäivystykseen, sen aikaan oli rentoa. Juhannus meni eläinten ulkohäkkiä rakentaessa ja illalla valokuvatessa, kai katsoin myös telkkaria tai luin. Ei siis mitään normaalista poikkeavaa. Alun ärsytyksen ja mälsätyksen jälkeen nautin kuitenkin. Joskus kesäkuussa ajauduin riitoihin yhden luokkalaiseni kanssa väärinkäsityksen takia, onneksi en ennenkään juuri hänen kanssaan ollut tullut niin hyvin toimeen kuin muiden. Ei minun tyyppiseni ihminen, ei varsinkaan koska ei ole vieläkään antanut / pyytänyt anteeksi järjestämäänsä kohtausta.
En halunnut tulla kotiin heinäkuussa vaan olisin mieluusti ollut koko kesän Brusassa, mutta lössin kuitenkin täällä koko heinäkuun ja puolikkaan elokuusta. Ärsyynnyin normaaliin tapaani moniin asioihin, alun jälkeen elin minimikaloreilla ja liikuin hulluna, nautin nälän tunteesta, katsoin Serranon Perhettä dvd:iltä. Jostain syystä kun muistelen tätä kesää niin mielessäni välähtää pinkki toppi jonka ostin Tukholmasta pikaiselta risteily-mättöreissultamme, vaikken käyttänyt kys. vaatekappaletta koko kesän aikana. Vietin paljon aikaa myös takapihan nurmikolla bikineissä löhöten ja erityisesti englanninkielisiä Muumeja sekä Elämä käyttöohjetta lukien ja Kuoringan alueen pyöräteillä rullaluistellen. Revin nauloja vanhan talon laudoista noin tunnin päivässä lähes joka arkipäivä. Kesä oli kuuma (lämpöennätys 37,2 mitattiin parin kilometrin päässä kotoamme) ja aurinkoinen, nnnautin kerrankin! Sininen taivas ja tuoksuva, vihreä ruoho ♥ Löysin myös weheartit:n, mikä ei välttämättä ollut hyvä juttu.. Lisäksi löysin mailikaverin Israelista, ja se oli todella hyvä juttu! Kesällä mailailimme oikeastaan päivittäin, se oli ihanaa. Kesä oli joiltain osin ihan täydellinen, toisaalta taas ei.
Syksyllä olin hirmuisen innoissani koululle paluusta, siellä pääsin asumaan hienompaan kämppään kuin keväällä ja mulla oli uusi kämppiskin, jonka kanssa viihdyin paljon paremmin kuin ykkösvuoden kämppiksen. Kaneja en valitettavasti saanut ottaa mukaan. Ensimmäinen jakso osoittautui odotusteni vastaisesti tuskaisaksi, koska tein projektia opettajien päätöksen vuoksi juuri sen studentin kanssa jonka kanssa olin riidoissa kesäkuun episodin takia. Elo-syyskuussa olin ahdistuneempi kuin koko vuonna niin tuon pariprojektin kuin edessä häämöttävien harjottelujen ja slutarbetinkin vuoksi. Ahmin ja ennen kaikkea oksentelin enemmän kuin ikinä siihen asti. Varsinkin koska meidän projekti oli keksien leivontaa, ja ne keksit säilytettiin mun huoneessa..
Tuon jakson jälkeen elämä helpotti, pääsin harjoitteluun Turkuun siihen eläinkauppaan johon halusinkin! Vaikka useimmiten en ois millään jaksanu lähteä sinne aamuisin, lähdin yleensä kuitenkin pois hymy korvissa. Paitsi kahden ekan viikon aikana jolloin paikalla oli toinen harjoittelija joka mollasi ja haukkui paikkaa mulle minkä ehti. Mutta mä tykkäsin ja jopa nautin siellä olemisesta, arkipäivisin kaupalla ollessani olin koko ajan onnellisempi kuin varmaan koko vuonna missään vaiheessa. Se paikka alkoi tuntua turhankin kotoisalta :D Miinuksena vaan se että ostelin Turusta hulluna kaikkea, niin tavaraa kuin ennen kaikkea ruokaakin jota sitten oksentelin urakalla, ja menetin siinä rahani silleen hupsistakeikkaa..
Koulun kolmannen jakson eka puolikas meni ihan hirmuisella vauhdilla. Ehdin kuitenkin kyllästyä luokkalaisiimme, ja erityisesti siihen jonka kanssa vietin eniten aikaa koska puheenaiheet olivat aina ne samat. Mielessä siinteli jo joululoma, joka alkoi kuitenkin lähestyessään ahdistaa. Ja slutarbetea olisi pitänyt tehdä, mutta... Sekin ah-dis-ti, ja ahdistaa edelleen. Kouluahdistuksen lisäksi päässä pyörivät eräs poika (sama kuin vuosi sittenkin...), kalorit ja pakkomielteinen liikunta sekä tietyt ruoat viikonloppuisin. En ollut onnellinen, en masentunut, en tuntenut mitään muuta kuin sitä jatkuvaa ainaisahdistusta lopputyöstä, elin päivä kerrallaan porskuttaen viikkojen läpi.
Lomalle tulin siis kotiin, ja olen saapumisestani eli 22.12. lähtien vetänyt mahan joka ikinen päivä täyteen herkkuja, mutten ole oksentanut kertaakaan. En vain ole kehdannut, vaikka mahalle kertynyt röllykkä ottaakin päähän. Muttei ehkä suorastaan ahdista. En vain ole jaksanut ahdistua syömisistäni, mikä on varsin ihmeellistä. Jouluaatto oli pitkästä aikaa ihana ja kiva kynttilöineen ja pakkasineen kun pelasin äidin ja veljen kanssa uutta lautapeliäkin, ja tietysti kun pitkästä aikaa katsoin Joulupukki ja noitarumpu -piirretyn joka on oikeastaan must jouluisin. Tietysti jotkut asiat kotona ovat ärsyttäneet, erityisesti vapauden ja itsenäisyyden puute, mutta olen välttynyt iskän kanssa raivoamiselta yms. Olen liikkunut jonkun verran ja silleen..
Vuosi vaihtuu osaltani toivottavasti Voicea radiosta kuunnellen, uutta harmaata kynsilakkaa kynsissä, ehkä sähköpostia israelilaiselle kaverille kirjoittaessa tai jotain muuta kivaa tehden. Hiukset värjättiin juuri vaaleammiksi, mutta ovat vielä niin märät ettei väristä voi sanoa mitään. Vuoden viimeiseksi päiväksi tämä on muutenkin ollut harvinaisen kiva: aamupäivällä löysin dvd:n jossa on Brusan kesäkuun kuvat joiden katoamisesta juuri viime postauksessa valitin ja kävin Pyryn kanssa lenkillä. Iltapäivällä kävin kaupungissa shoppailemassa pari tuntia, mukaan tarttui ihana ketjukaulakoru Anttilasta, Onlyn "sotilasnapillinen" neuletakki, Piecesin musta miniolkalaukku joka toimii vaikka pelkkänä lompakkona, Piecesin harmaa simppeli, hitusen armeijatyylinen rutkulaolkalaukku ja meikkipussi, joka tosin olisi saanut jäädä ostamatta. Mutta what's done is done, ja oikeasti oon tarvinnu meikkipussia jo pitkään.
Niin, toivotaan parempaa uutta vuotta kaikille. Oikeastaan toisaalta odotan tulevalta vuodelta jotain erityistä, toisaalta yritän suhtautua siihen niin että tuskinpa mikään muuttuu kuitenkaan, etten sitten vaan pettyisi kun mikään tuskin muuttuu. Paitsi että mulla on kahden kuukauden harjottelu Kyproksella ja lopetan, jos vaan saan lopputyön tehtyä ja esitettyä, nykyisen kouluni 1.6. Tulevaisuus sen jälkeen: no idea.
Ensi vuodelta toivoisin että itse muuttuisin: sosiaalisemmaksi ja laihemmaksi + syömisiltäni terveemmäksi ja vähemmän masentuneeksi ja valittavaksi, enemmän toimeliaaksi! Ja olisipa pitkä, kuuma kesä ♥ Enkä mä panisi pahakseni vaikka olisi joku jota halata kun siltä tuntuisi ja uusia kavereita joiden seurassa oikeasti viihtyisin ja jotka ymmärtäisivät mua. Ja jos se tili ei vuoden päästä olisi periaatteessakaan miinuksella niin kiva ois. Olisi helpottavaa vihdoin päästä yli "vanhoista" ihmisistä ja eläimistä ja jatkaa jo eteenpäin. Että tällainen vastaava postaus olisi paljon positiivisempi ja varsinkin että vuoden päästä tähän aikaan en edes olisi koneen ääressä kirjoittamassa tällaista postausta.
Ja tämäkö ei sitten ole masentavaa tekstiä, hä? :D Kuitenkin oon hämmentynyt miten neutraalit fiilikset mulla nyt on, ihan kaiken suhteen. Uskon että kaikki kyllä järjestyy kun järjestymisen aika on.
Vuosi sitten tähän aikaan angstasin ja halusin nukkua vuodenvaihteen yli, olla kuulematta rakettien pauketta koska asiat eivät menneet niin kuin haaveilin, ja halusin unohtaa että vuosi edes vaihtuu koska en halunnut odottaa uudelta vuodelta mitään uutta. Muistan tuon riipivän elävästi.
Alkukeväästä mulla ei juuri ole havaintoja. Paitsi että olin ällöttävän ihastunut teini, tein viikonloppuisin ahkerasti kouluhommia kun omalla koneella ei ollut nettiä, aiemmin meidän koko student-porukan käsittänyt kaveriporukka alkoi rakoilla ja repeytyä, kävin Hesassa kesätyöhaastattelussa Saksan EURES-juttuihin ja käväisin kaksissa näyttelyissä kanini Bellan kanssa.
Vika koulujakso oli kuitenkin kiva kun oltiin vaan studenttien kesken yhtenä ryhmänä ja tehtiin päivittäin hommia eläintalossa, treenattiin koirien kanssa erottelua ja päästiin katsomaan open noutajatreenejä ja koirien käyttöönottotarkastusjuttuja sekä koirien luovutusleirille yhdeksi päiväksi. Se oli kaiketi toukokuun loppua kun aloin oksennella tahallisesti, "ahmimisen" jälkeen. Ahmiminen lainausmerkeissä koska se saattoi tarkoittaa vain pientä karkkipussia silloin. Suorastaan hypin ilosta kun paria päivää ennen koulun loppua & sommarperiodin alkua sain muuttaa pois ahdistavan kämppikseni luota ja asuin muutamia päiviä ihan yksin ykkös-asuntolassa.
Sommarperiod kesti koko kesäkuun ja sisälsi myös Varsinais-Suomen Karjakerhon junior handler -leirin jolloin huomasin miten törkeitä mun luokkakaverit oikeasti osaa olla - niin tuntemattomia kuin meikäläistäkin kohtaan. Tykkäännyin navettapäivystykseen, sen aikaan oli rentoa. Juhannus meni eläinten ulkohäkkiä rakentaessa ja illalla valokuvatessa, kai katsoin myös telkkaria tai luin. Ei siis mitään normaalista poikkeavaa. Alun ärsytyksen ja mälsätyksen jälkeen nautin kuitenkin. Joskus kesäkuussa ajauduin riitoihin yhden luokkalaiseni kanssa väärinkäsityksen takia, onneksi en ennenkään juuri hänen kanssaan ollut tullut niin hyvin toimeen kuin muiden. Ei minun tyyppiseni ihminen, ei varsinkaan koska ei ole vieläkään antanut / pyytänyt anteeksi järjestämäänsä kohtausta.
En halunnut tulla kotiin heinäkuussa vaan olisin mieluusti ollut koko kesän Brusassa, mutta lössin kuitenkin täällä koko heinäkuun ja puolikkaan elokuusta. Ärsyynnyin normaaliin tapaani moniin asioihin, alun jälkeen elin minimikaloreilla ja liikuin hulluna, nautin nälän tunteesta, katsoin Serranon Perhettä dvd:iltä. Jostain syystä kun muistelen tätä kesää niin mielessäni välähtää pinkki toppi jonka ostin Tukholmasta pikaiselta risteily-mättöreissultamme, vaikken käyttänyt kys. vaatekappaletta koko kesän aikana. Vietin paljon aikaa myös takapihan nurmikolla bikineissä löhöten ja erityisesti englanninkielisiä Muumeja sekä Elämä käyttöohjetta lukien ja Kuoringan alueen pyöräteillä rullaluistellen. Revin nauloja vanhan talon laudoista noin tunnin päivässä lähes joka arkipäivä. Kesä oli kuuma (lämpöennätys 37,2 mitattiin parin kilometrin päässä kotoamme) ja aurinkoinen, nnnautin kerrankin! Sininen taivas ja tuoksuva, vihreä ruoho ♥ Löysin myös weheartit:n, mikä ei välttämättä ollut hyvä juttu.. Lisäksi löysin mailikaverin Israelista, ja se oli todella hyvä juttu! Kesällä mailailimme oikeastaan päivittäin, se oli ihanaa. Kesä oli joiltain osin ihan täydellinen, toisaalta taas ei.
Syksyllä olin hirmuisen innoissani koululle paluusta, siellä pääsin asumaan hienompaan kämppään kuin keväällä ja mulla oli uusi kämppiskin, jonka kanssa viihdyin paljon paremmin kuin ykkösvuoden kämppiksen. Kaneja en valitettavasti saanut ottaa mukaan. Ensimmäinen jakso osoittautui odotusteni vastaisesti tuskaisaksi, koska tein projektia opettajien päätöksen vuoksi juuri sen studentin kanssa jonka kanssa olin riidoissa kesäkuun episodin takia. Elo-syyskuussa olin ahdistuneempi kuin koko vuonna niin tuon pariprojektin kuin edessä häämöttävien harjottelujen ja slutarbetinkin vuoksi. Ahmin ja ennen kaikkea oksentelin enemmän kuin ikinä siihen asti. Varsinkin koska meidän projekti oli keksien leivontaa, ja ne keksit säilytettiin mun huoneessa..
Tuon jakson jälkeen elämä helpotti, pääsin harjoitteluun Turkuun siihen eläinkauppaan johon halusinkin! Vaikka useimmiten en ois millään jaksanu lähteä sinne aamuisin, lähdin yleensä kuitenkin pois hymy korvissa. Paitsi kahden ekan viikon aikana jolloin paikalla oli toinen harjoittelija joka mollasi ja haukkui paikkaa mulle minkä ehti. Mutta mä tykkäsin ja jopa nautin siellä olemisesta, arkipäivisin kaupalla ollessani olin koko ajan onnellisempi kuin varmaan koko vuonna missään vaiheessa. Se paikka alkoi tuntua turhankin kotoisalta :D Miinuksena vaan se että ostelin Turusta hulluna kaikkea, niin tavaraa kuin ennen kaikkea ruokaakin jota sitten oksentelin urakalla, ja menetin siinä rahani silleen hupsistakeikkaa..
Koulun kolmannen jakson eka puolikas meni ihan hirmuisella vauhdilla. Ehdin kuitenkin kyllästyä luokkalaisiimme, ja erityisesti siihen jonka kanssa vietin eniten aikaa koska puheenaiheet olivat aina ne samat. Mielessä siinteli jo joululoma, joka alkoi kuitenkin lähestyessään ahdistaa. Ja slutarbetea olisi pitänyt tehdä, mutta... Sekin ah-dis-ti, ja ahdistaa edelleen. Kouluahdistuksen lisäksi päässä pyörivät eräs poika (sama kuin vuosi sittenkin...), kalorit ja pakkomielteinen liikunta sekä tietyt ruoat viikonloppuisin. En ollut onnellinen, en masentunut, en tuntenut mitään muuta kuin sitä jatkuvaa ainaisahdistusta lopputyöstä, elin päivä kerrallaan porskuttaen viikkojen läpi.
Lomalle tulin siis kotiin, ja olen saapumisestani eli 22.12. lähtien vetänyt mahan joka ikinen päivä täyteen herkkuja, mutten ole oksentanut kertaakaan. En vain ole kehdannut, vaikka mahalle kertynyt röllykkä ottaakin päähän. Muttei ehkä suorastaan ahdista. En vain ole jaksanut ahdistua syömisistäni, mikä on varsin ihmeellistä. Jouluaatto oli pitkästä aikaa ihana ja kiva kynttilöineen ja pakkasineen kun pelasin äidin ja veljen kanssa uutta lautapeliäkin, ja tietysti kun pitkästä aikaa katsoin Joulupukki ja noitarumpu -piirretyn joka on oikeastaan must jouluisin. Tietysti jotkut asiat kotona ovat ärsyttäneet, erityisesti vapauden ja itsenäisyyden puute, mutta olen välttynyt iskän kanssa raivoamiselta yms. Olen liikkunut jonkun verran ja silleen..
Vuosi vaihtuu osaltani toivottavasti Voicea radiosta kuunnellen, uutta harmaata kynsilakkaa kynsissä, ehkä sähköpostia israelilaiselle kaverille kirjoittaessa tai jotain muuta kivaa tehden. Hiukset värjättiin juuri vaaleammiksi, mutta ovat vielä niin märät ettei väristä voi sanoa mitään. Vuoden viimeiseksi päiväksi tämä on muutenkin ollut harvinaisen kiva: aamupäivällä löysin dvd:n jossa on Brusan kesäkuun kuvat joiden katoamisesta juuri viime postauksessa valitin ja kävin Pyryn kanssa lenkillä. Iltapäivällä kävin kaupungissa shoppailemassa pari tuntia, mukaan tarttui ihana ketjukaulakoru Anttilasta, Onlyn "sotilasnapillinen" neuletakki, Piecesin musta miniolkalaukku joka toimii vaikka pelkkänä lompakkona, Piecesin harmaa simppeli, hitusen armeijatyylinen rutkulaolkalaukku ja meikkipussi, joka tosin olisi saanut jäädä ostamatta. Mutta what's done is done, ja oikeasti oon tarvinnu meikkipussia jo pitkään.
Niin, toivotaan parempaa uutta vuotta kaikille. Oikeastaan toisaalta odotan tulevalta vuodelta jotain erityistä, toisaalta yritän suhtautua siihen niin että tuskinpa mikään muuttuu kuitenkaan, etten sitten vaan pettyisi kun mikään tuskin muuttuu. Paitsi että mulla on kahden kuukauden harjottelu Kyproksella ja lopetan, jos vaan saan lopputyön tehtyä ja esitettyä, nykyisen kouluni 1.6. Tulevaisuus sen jälkeen: no idea.
Ensi vuodelta toivoisin että itse muuttuisin: sosiaalisemmaksi ja laihemmaksi + syömisiltäni terveemmäksi ja vähemmän masentuneeksi ja valittavaksi, enemmän toimeliaaksi! Ja olisipa pitkä, kuuma kesä ♥ Enkä mä panisi pahakseni vaikka olisi joku jota halata kun siltä tuntuisi ja uusia kavereita joiden seurassa oikeasti viihtyisin ja jotka ymmärtäisivät mua. Ja jos se tili ei vuoden päästä olisi periaatteessakaan miinuksella niin kiva ois. Olisi helpottavaa vihdoin päästä yli "vanhoista" ihmisistä ja eläimistä ja jatkaa jo eteenpäin. Että tällainen vastaava postaus olisi paljon positiivisempi ja varsinkin että vuoden päästä tähän aikaan en edes olisi koneen ääressä kirjoittamassa tällaista postausta.
Ja tämäkö ei sitten ole masentavaa tekstiä, hä? :D Kuitenkin oon hämmentynyt miten neutraalit fiilikset mulla nyt on, ihan kaiken suhteen. Uskon että kaikki kyllä järjestyy kun järjestymisen aika on.
np. B.o.B - Airplanes
juomana Coca Cola Light
juomana Coca Cola Light
torstaina, joulukuuta 30, 2010
Oikeasti ihan okei
Aloin siivota. Sain siirrettyä yhden dvd-kotelon pöydän keskeltä pöydän reunalle ja irrotettua kuulokkeet puhelimesta. Sitten loppui se inspis.
Istahdin petaamattomalle sängylle koneen ääreen, eksyin Blogloviniin ja sieltä uusiin, ihaniin, valkoisiin sisustusblogeihin. Ei näin! Ei varsinkaan kun lopputyö odottaa tekijäänsä yhä edelleen. Ja se avelsprojekt myös.
Kanit nukkuvat nyt taas kirjahyllyn alahyllyllä herätettyään minut tänäkin yönä viideltä. Mutta on helpompaa muuttaa evakkoon olohuoneeseen ja nukkua siellä niskansa kipeäksi kuin olla vihainen noille höpötöpöhännille.
:)
Näin unta että oli kesä ja olin Brusassa. Olisipa se niin! Menin typeränä epähuomiossa poistamaan viime kesän Brusa-kuvat koneelta ennen kuin poltin ne. Siinä meni monta ihanaa kuvaa ihanista muistoista! Mutta säilyi niitä edes pari:
Valokuvauskävelyretket iltaisin.
Navetalla aamuisin kello kuusi, pitkä vapaa ja iltanavetta. Lemuavat vaatteet.
Koulun vihreät pellot navettamatkalla.
Lenkkeilyä Amosparkissa.
Juhannus. Päivällä rakennettiin Sofian kanssa eläimille uusi ulkohäkki, ainakin kuusi tuntia aherrusta ilman taukoja, ja illalla ihana ukkonen.
Ratsutila Rohanin näytöksen kenraaliharjoitus. Mikä fiilis!
Viimeisenä päivänäni siellä syntyi pentuja!
PS. Tänään iltapäivällä olisi tarkoitus nähdä paria lukioaikaista kaveria - long time no seen!
Istahdin petaamattomalle sängylle koneen ääreen, eksyin Blogloviniin ja sieltä uusiin, ihaniin, valkoisiin sisustusblogeihin. Ei näin! Ei varsinkaan kun lopputyö odottaa tekijäänsä yhä edelleen. Ja se avelsprojekt myös.
Kanit nukkuvat nyt taas kirjahyllyn alahyllyllä herätettyään minut tänäkin yönä viideltä. Mutta on helpompaa muuttaa evakkoon olohuoneeseen ja nukkua siellä niskansa kipeäksi kuin olla vihainen noille höpötöpöhännille.
:)
Näin unta että oli kesä ja olin Brusassa. Olisipa se niin! Menin typeränä epähuomiossa poistamaan viime kesän Brusa-kuvat koneelta ennen kuin poltin ne. Siinä meni monta ihanaa kuvaa ihanista muistoista! Mutta säilyi niitä edes pari:
Valokuvauskävelyretket iltaisin.
Navetalla aamuisin kello kuusi, pitkä vapaa ja iltanavetta. Lemuavat vaatteet.
Koulun vihreät pellot navettamatkalla.
Lenkkeilyä Amosparkissa.
Juhannus. Päivällä rakennettiin Sofian kanssa eläimille uusi ulkohäkki, ainakin kuusi tuntia aherrusta ilman taukoja, ja illalla ihana ukkonen.
Ratsutila Rohanin näytöksen kenraaliharjoitus. Mikä fiilis!
Viimeisenä päivänäni siellä syntyi pentuja!PS. Tänään iltapäivällä olisi tarkoitus nähdä paria lukioaikaista kaveria - long time no seen!
tiistaina, joulukuuta 28, 2010
Tulevaisuuspohdintaa..
Osa meikäläistä kiinnostavista koulutusohjelmista joihin kenties voisi hakea (itselle muistiin lähinnä):
koe 24.5. Oulu
kirjallisuus (yo) Oulu: Hannu Väisänen: Kuperat ja koverat. Otava, 2010.
Teoksen analyysissä käytetään apuna käsitteistöä, joka esitetään teoksessa Alanko, Outi ja Käkelä-Puumala, Tiina (toim.): Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. SKS, 1. p. 2001, 2. p. 2003 tai 3. p. 2008. + Runon analyysissä käytetään apuna käsitteistöä, joka esitetään teoksessa Kainulainen, Siru; Kesonen, Kaisu ja Lummaa, Karoliina (toim.): Lentävä hevonen: välineitä runoanalyysiin. Vastapaino, 2007.
koe: 26.5.2011 Jyväskylä (tai Tampere)
journalistiikka (yliopisto) Jyväskylä: Risto Kunelius, Viestinnän vallassa. Johdatusta joukkoviestinnän kysymyksiin (WSOY 2003) + Janne Seppänen, Katseen voima. Kohti visuaalista lukutaitoa (Vastapaino 2001).
= SAMA =
koe 26.5.2011 Tampere
tiedotusoppi (yo) Tampere: Kunelius: Viestinnän vallassa. Johdatusta joukkoviestinnän kysymyksiin, WSOY 2003. Seppänen: Katseen voima. Kohti visuaalista lukutaitoa. Vastapaino 2001.
koe 30.5.-1.6.2011 Tornio
monimediajournalismi (medianomi) Kemi-Tornio: työnäytekansio
koe 31.5. Oulu
saamelainen kulttuuri (yo) Oulu: Lehtola, Veli-Pekka: Saamelaiset - historia, yhteiskunta, taide. Inari: Kustannus-Puntsi, 1997
mahd. koe 9.–10.6.2011 Turku
journalismi (medianomi) Turku: etukäteistehtävä (ilmestyy 12.4., palautettava 29.4.)
koe 15.6. Vaasa
viestintätieteet (yo) Vaasa: julkaistaan pian
sosiaaliantropologia (yo) Tampere: Sosiaaliantropologiaan ei ole omaa pääsykokeiden kautta tapahtuvaa sisäänottoa, mutta pääaineoikeutta voi hakea vuosittain tapahtuvassa erillishaussa.
journalismi Pasila (alkaa tammi 2012): ei aineistoa, hakuaika 12.9.-7.10.2011, mahd. koe 8.11.2011
koe 24.5. Oulu
kirjallisuus (yo) Oulu: Hannu Väisänen: Kuperat ja koverat. Otava, 2010.
Teoksen analyysissä käytetään apuna käsitteistöä, joka esitetään teoksessa Alanko, Outi ja Käkelä-Puumala, Tiina (toim.): Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. SKS, 1. p. 2001, 2. p. 2003 tai 3. p. 2008. + Runon analyysissä käytetään apuna käsitteistöä, joka esitetään teoksessa Kainulainen, Siru; Kesonen, Kaisu ja Lummaa, Karoliina (toim.): Lentävä hevonen: välineitä runoanalyysiin. Vastapaino, 2007.
koe: 26.5.2011 Jyväskylä (tai Tampere)
journalistiikka (yliopisto) Jyväskylä: Risto Kunelius, Viestinnän vallassa. Johdatusta joukkoviestinnän kysymyksiin (WSOY 2003) + Janne Seppänen, Katseen voima. Kohti visuaalista lukutaitoa (Vastapaino 2001).
= SAMA =
koe 26.5.2011 Tampere
tiedotusoppi (yo) Tampere: Kunelius: Viestinnän vallassa. Johdatusta joukkoviestinnän kysymyksiin, WSOY 2003. Seppänen: Katseen voima. Kohti visuaalista lukutaitoa. Vastapaino 2001.
koe 30.5.-1.6.2011 Tornio
monimediajournalismi (medianomi) Kemi-Tornio: työnäytekansio
koe 31.5. Oulu
saamelainen kulttuuri (yo) Oulu: Lehtola, Veli-Pekka: Saamelaiset - historia, yhteiskunta, taide. Inari: Kustannus-Puntsi, 1997
mahd. koe 9.–10.6.2011 Turku
journalismi (medianomi) Turku: etukäteistehtävä (ilmestyy 12.4., palautettava 29.4.)
koe 15.6. Vaasa
viestintätieteet (yo) Vaasa: julkaistaan pian
sosiaaliantropologia (yo) Tampere: Sosiaaliantropologiaan ei ole omaa pääsykokeiden kautta tapahtuvaa sisäänottoa, mutta pääaineoikeutta voi hakea vuosittain tapahtuvassa erillishaussa.
journalismi Pasila (alkaa tammi 2012): ei aineistoa, hakuaika 12.9.-7.10.2011, mahd. koe 8.11.2011
torstaina, joulukuuta 23, 2010
Puput ♥
Bella ei sitten osaa olla hetkeäkään hiljaa. Tai paikoillaan. Tai no hetken kyllä, mutta hyvin pienen :D Joko se nakertaa pajua, loikkii ympäri häkkiä tai siirtelee koppia ja hiekkalaatikkoa. Benita vaan möllöttää nukkuen pää somasti leukapussityynyn päällä tai pupeltaa heinää. Ei yhtään yllätä että Benita on noista se jumbo. Bella on jopa oikeasti laihtunu ja sen hännänalunenkin on nykyään ihan valkoinen! Ja Benitan tuhina sen nukkuessa on jotain söpöintä ^_________^
No comments about (being at) home ATM.
No comments about (being at) home ATM.
maanantaina, joulukuuta 20, 2010
Etukäteisikävä
{ Hupsista. Laitoin just teeveden kiehumaan, kun kuulin että se oli valmista tarrasin mukiini mennäkseni täyttämään sen ja tajusin sen olevan edelleen täynnä teetä. Vähän haaleaa sellaista tosin, mutta kuitenkin. Tällaista sattuu kun juo liikaa teetä ja tekee montaa asiaa yhtä aikaa. }
Iski hirmuinen Kemiöstä lähtöangsti. { Kertokoot joku mulle miten tuo oikeasti pitäisi kirjoittaa. Lähtöangsti se ainakin on, mutta onko se Kemiöstä lähtöangsti vai Kemiöstälähtöangsti? Koska molemmat kuulostaa vähintäänkin konstikkailta. } Mutta niin, se angsti iski ihan vaan kun aloin pakkaamaan. Siis otin rinkan ja laukun esille ja haahuilin ympäri huonetta poimimassa tavaran sieltä, toisen täältä.
En halua lähteä täältä. En vielä. En taas. En yli kuukaudeksi. Palatakseni vain reiluksi viikoksi takaisin lähteäkseni sitten taas. Tykkään liikaa tästä koulusta, kylästä, saaresta. Vaikka koulussa aina välillä jotkut asiat ottaa päähän ja täällä tuulee aina, varsinkin talvella ja syksyllä ja keväällä, niin silti täällä on niitä harvoja negatiivisia asioita vastaan vaikka miten monta positiivista asiaa. Luonto, eläimet, rentous, sää.. Till exempel.
Toisaalta on ihan kiva mennä kotiin. Edes jouluksi kotifiilikseen, vähän monipuolisemman viikonloppuruokavalion pariin, saunaan, kanien ja koiran + veljen ja äidin luo, ikiomaan huoneeseen. Mutta tiedän kokemuksesta että sen huoneen tavaramäärä ahdistaa ja seinät tuntuu kaatuvan niskaan kun isän pitää valittaa suitsukkeen poltosta ja dödön käytöstä, kun ei voi ilmoittamatta mennä ja tulla miten vaan, sekin ärsyttää miten porukat komentaa Pyryä palkitsematta ja ihmettelee jos se ei tottele sellaisia käskyjä joita sille ei oo opetettukaan, siellä on hulluna ruokaa, iskä avaa telkkarin heti kun herää vaikkei edes katsoisi sitä eikä siellä saa siis olla hiljaisuudessa juuri hetkeäkään, silloin harvoin kun on hiljaista niin vain kello tikittää ja tulee olo kuin talo olisi ihan hengetön, sellainen vanhan ja raihnaisen ihmisen talo. Se tuntuu pelottavalta.
Täällä talo on enemmän tai vähemmän täynnä elämää, täällä on tilaa eikä kenenkään hikisiä vaatteita keittiön tuoleilla, sekään ei tapa vaikkei astioita ihan hirveän usein tiskatakaan, kukaan ei kyttää tekemisiä ja menemisiä, kukaan ei nalkuta vaikka olisin suihkussa tunnin ja kaikki muutkin vetää vessanpöntön joka vessakäynnin jälkeen eikä vouhkaa siitä miten menee vettä hukkaan siinäkin. Ainut miinus: tulen teko sisätiloissa kielletty -> ei suitsukkeita. Mutta sen miinuksen kanssa oppii elämään.
Mä haluan jäädä tänne!! Ärsyttää ikävöidä jotain paikkaa, varsinkin ennen kuin on sieltä edes lähtenytkään. Berliini-ikäväkään ei voita Kemiö-ikävää, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Joitain asioita Berliinissä ikävöin aivan hulluna, mutta Kemiö on kokonaisuutena enemmän ikävöitävä. Hmph. Mutta vielä huominen täällä. ♥ Ja sitten on onneksi ihanat muistot! Ja tulenhan mä taas toukokuussa muutamaksi viikoksi (sen pitäisi lohduttaa).
{ Noin, nyt ainakin yhdeksän desiä vihreää teetä juotuna tänä iltana, niiden desien voimilla valvon sitten tänäkin yönä kolmeen asti. Jotenkin mulla on ollut viimeiset pari viikkoa pakkomielteenä olla hereillä mahdollisimman paljon, ehkä ihan vaan koska kohta en pääse tänne kuin ajatuksissani. }
Iski hirmuinen Kemiöstä lähtöangsti. { Kertokoot joku mulle miten tuo oikeasti pitäisi kirjoittaa. Lähtöangsti se ainakin on, mutta onko se Kemiöstä lähtöangsti vai Kemiöstälähtöangsti? Koska molemmat kuulostaa vähintäänkin konstikkailta. } Mutta niin, se angsti iski ihan vaan kun aloin pakkaamaan. Siis otin rinkan ja laukun esille ja haahuilin ympäri huonetta poimimassa tavaran sieltä, toisen täältä.
En halua lähteä täältä. En vielä. En taas. En yli kuukaudeksi. Palatakseni vain reiluksi viikoksi takaisin lähteäkseni sitten taas. Tykkään liikaa tästä koulusta, kylästä, saaresta. Vaikka koulussa aina välillä jotkut asiat ottaa päähän ja täällä tuulee aina, varsinkin talvella ja syksyllä ja keväällä, niin silti täällä on niitä harvoja negatiivisia asioita vastaan vaikka miten monta positiivista asiaa. Luonto, eläimet, rentous, sää.. Till exempel.
Toisaalta on ihan kiva mennä kotiin. Edes jouluksi kotifiilikseen, vähän monipuolisemman viikonloppuruokavalion pariin, saunaan, kanien ja koiran + veljen ja äidin luo, ikiomaan huoneeseen. Mutta tiedän kokemuksesta että sen huoneen tavaramäärä ahdistaa ja seinät tuntuu kaatuvan niskaan kun isän pitää valittaa suitsukkeen poltosta ja dödön käytöstä, kun ei voi ilmoittamatta mennä ja tulla miten vaan, sekin ärsyttää miten porukat komentaa Pyryä palkitsematta ja ihmettelee jos se ei tottele sellaisia käskyjä joita sille ei oo opetettukaan, siellä on hulluna ruokaa, iskä avaa telkkarin heti kun herää vaikkei edes katsoisi sitä eikä siellä saa siis olla hiljaisuudessa juuri hetkeäkään, silloin harvoin kun on hiljaista niin vain kello tikittää ja tulee olo kuin talo olisi ihan hengetön, sellainen vanhan ja raihnaisen ihmisen talo. Se tuntuu pelottavalta.
Täällä talo on enemmän tai vähemmän täynnä elämää, täällä on tilaa eikä kenenkään hikisiä vaatteita keittiön tuoleilla, sekään ei tapa vaikkei astioita ihan hirveän usein tiskatakaan, kukaan ei kyttää tekemisiä ja menemisiä, kukaan ei nalkuta vaikka olisin suihkussa tunnin ja kaikki muutkin vetää vessanpöntön joka vessakäynnin jälkeen eikä vouhkaa siitä miten menee vettä hukkaan siinäkin. Ainut miinus: tulen teko sisätiloissa kielletty -> ei suitsukkeita. Mutta sen miinuksen kanssa oppii elämään.
Mä haluan jäädä tänne!! Ärsyttää ikävöidä jotain paikkaa, varsinkin ennen kuin on sieltä edes lähtenytkään. Berliini-ikäväkään ei voita Kemiö-ikävää, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Joitain asioita Berliinissä ikävöin aivan hulluna, mutta Kemiö on kokonaisuutena enemmän ikävöitävä. Hmph. Mutta vielä huominen täällä. ♥ Ja sitten on onneksi ihanat muistot! Ja tulenhan mä taas toukokuussa muutamaksi viikoksi (sen pitäisi lohduttaa).
{ Noin, nyt ainakin yhdeksän desiä vihreää teetä juotuna tänä iltana, niiden desien voimilla valvon sitten tänäkin yönä kolmeen asti. Jotenkin mulla on ollut viimeiset pari viikkoa pakkomielteenä olla hereillä mahdollisimman paljon, ehkä ihan vaan koska kohta en pääse tänne kuin ajatuksissani. }
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)