Olisin voinut mennä Debaser Slusseniin kuuntelemaan Of Monsters and Meniä, mutta jäinkin kotiin kuuntelemaan sateen ropinaa ikkunalautaan ja haaveilemaan kaukaisista maista, löysistä leteistä ja keveistä neulepaidoista.
Ei kuitenkaan harmita. Olen ollut Tukholmassa melkein kolme viikkoa tänä syksynä, ja ehtinyt jo tehdä monta monta monta asiaa joista olen haaveillut vuosia, tai joita en olisi uskaltanut tehdä vielä muutama kuukausi sitten.
Olen itsevarmempi kuin koskaan ja tyytyväisempi elämääni kuin ikinä ennen. Vietin jälleen loistavan kesän Islannissa, sain uusia kavereita mutta vanhoja oli myös täällä odottamassa. Olen oppinut kuuntelemaan kroppaani, unohtanut syömishäröilyn, lopettanut tekemään asioita muiden mieliksi jos ei huvita, sekä lopettanut myös valokuvien räpsimisen vain koska "pitää ottaa paljon kuvia nyt kun oon täällä että muistan sitten vanhana". Luotan siihen että tulen muistamaan ne tärkeät asiat ja hetket ja Tukholman ihanuuden ilman kuviakin.
:)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti