Enää kaksi kuukautta ja sitten se toivottavasti on ihan täysin ja kokonaan ohi. Kandi palautettu, opponointi suoritettu, ei lingvistiikan opiskelua ehkä enää koskaan.
Mutta nyt tarvitsisi tsempata, ihan oikeesti. Sitten kesän jälkeen voin lähteä mihin vaan, miten vaan, maailma odottaa. Kun vaan nyt saan tän penteleen kandin valmiiksi.
Koska tänä keväänä en ajatellut luovuttaa.
(Melkein vuosi sitten olin Intiassa. Kaipaan hiljaisia aamuhetkiä rannalla, minisimpukoiden keräilyä, päivien hälinää ja rantahiekkaa, matkalukemiseksi Turkista ostettua pokkaria, josta tuli rannalla ihan hiekkainen ja suolavetinen ja koppurainen ja ihanan kulunut. Vaikka se melkein kolme viikkoa kestänyt rantaelämä silloin kyllä ahdistikin: olisi Intiassa parempaakin tekemistä ollut kuin rannalla löhöily, länsimaisen ruoan mussuttaminen, muiden turistien kailotuksen kuuntelu, tuputtavista roinamyyjistä ahdistuminen ja muidenkin turistien puolesta huonon omatunnon poteminen; vaikka se oma turistoimiseni toki vähän rahaa alueelle toikin.)
Hain sentään parille kehitysmaa-/globalisaatiojutun etäkurssille ensi syksyksi. Ehkä vielä joskus pääsen oikeasti parantamaan maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti