Minä ♥ elämäni

Viimeiset viisi päivää ovat olleet aivan huippuja!

Oon kahvitellut vuokraemäntäni kanssa; nukkunut yötä kaverin luona lähes ekaa kertaa sitten yläasteen; käynyt kolmatta kertaa kahdeksan kuukauden sisään kierroksella kaupungintalolla; ollut ravintolassa ja baarissa ja jatkoilla luokkakavereiden kanssa; inspiroitunut hurjasti opintokäynnistä Kungliga Tekniska Högskolanilla; istunut yliopistolla neljästä yhdeksään kirjoittamassa inlämningsuppgiftia; lainannut kasan kirjoja suomen kieliopista uppsatsia varten; leikkinyt elämäni ensimmäisellä älypuhelimellani; lenkkeillyt; nukkunut ja syönyt ihan liian vähän ja ihan liian harvoin; nauranut niin luokkalaisten (erityisesti J:n) kuin työkavereidenkin kanssa; kuunnellut kun ensimmäistä kertaa elämässäni joku kertoo minulle tunteistaan minua kohtaan - eikä tämän asian hienoutta yhtään vähennä se, että ne tunteet eivät enää ole vastakaikua minun tunteilleni; kirjoittanut koulutehtävää kahdestatoista illalla puoli kuuteen aamulla ja herännyt kouluun pari tuntia nukkumaan ryhtymisen jälkeen; metroillut paljon parhaan kaverini kanssa.

Ja ennen kaikkea: rakastanut Tukholmaa syvästi! Iloinnut siitä että saan asua täällä, että mulla on mahtavampia kavereita kuin ikinä ennen ja huippu luokka ja loistava työpaikka ja mukava vuokraemäntä ja hyvä vuokrahuone sekä kivat myyjät lähikaupassa. Voiko elämältä enempää toivoa? Okei, ehkä sitä ettei mun tarvitsisi lähteä jo 1½ viikon päästä Suomeen jouluksi, mutta veikkaan että sitten kun olen siellä niin olen ihan iloinen siitä. Onpahan sitten erityisen kiva tulla taas takaisin tänne!

Ja juuri nyt, kun mussutan iltapalaksi ostamaani kaupan valmissämpylää, juon vihreää teetä liian isosta mukista ja kuuntelen Disneyn klassikkojen soundtrackia, tunnen olevani se sama ihminen kuin lukiossakin - erona vain se, että nyt olen paljon paljon kypsempi ja rohkeampi. :) Tosin ehkä myös vähän laiskempi..