Ennen ja nyt ja muistikirjattomuusmasennus

Tää liittyy läheisesti edellisen postauksen aiheeseen, mutta tulipa vaan juuri mieleen, että..

.. lukioaikana vihasin pastellivärejä, en ikinä käyttänyt kaulahuiveja koska ne olivat mielestäni turhia ja epäkäteviä, enkä tajunnut miksi ihmiset polttaa kynttilöitä.

Tänään metsästin vaaleanpunaisissa nahkakengissäni kaupungilla mintunvihreää kaulahuivia ja tällä hetkellä huoneessani palaa kaksi kynttilää ja tuikkuja. Ja söin juuri brie-juustoa, joka on nam, ja jota lukioaikana pidin täytenä hienosteluturhakkeena.

Vaikka mielipiteeni monen asian suhteen ovatkin muuttuneet vuosien varrella, on muistikirjafanaattisuus kuitenkin pysyvämpää sorttia. Eikä tästä kaupungista tunnu löytyvän juuri sellaista täydellistä muistikirjaa kassissa aina mukana kuljetettavaksi! Sen pitäisi olla tarpeeksi iso muttei liian iso, viivoitettu, ei tylsän värinen, ei liian paksu mutta ei liian ohut, kovakantinen, nidottu, simppeli mutta persoonallinen.

Viime vuonna täytin Keflavíkin lentokentältä ostetun Pantonen pienen muistikirjan, tänä vuonna niitä ei enää löytynyt sieltä kuin siinä tylsimmässä värissä, enkä täällä ole törmännyt niihin ollenkaan. Yksi Ordning & Redan paksu, kangaskantinen muistikirja mulla on kotona päiväkirjana, se on liian painava aina mukana kannettavaksi. Kyseisen merkin ohuen version kyseisestä muistikirjasta ottaisin heti laukkukaveriksi, jos niitä saisi esimerkiksi oransseina, eikä vain mustina ja kirkkaanpunaisina!

Länsimaaongelmat täällä hei...