Kirjat nro. 4 - 23

Postaus jonka kirjoittamista olen suunnitellut keväästä lähtien.

Kirja nro. 4, Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto
Tykkäsin fiiliksestä. Ehkä vähän tylsä paikoitellen, mutta tykkäsin karusta realismista ja pienistä vivahteista ja siitä että luin kirjaa ensimmäisten kunnollisten lunta sulattavien kevätauringonsäteiden valossa.

Kirja nro. 5, Karin Slaughter: Piinattu
Taattua Slaughter-laatua. Välillä jopa turhan raaka, mutta imaisi mukanaan. Aiemmin olen lukenut saman kirjailijan "Sokaistu"-nimisen kirjan. En oikein osaa sanoa kumpi oli parempi.

Kirja nro. 6, Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies
Outo, sekava, ei auennut. Kirja suorastaan huusi että "Lue minut toisen kerran niin saatat tajutakin jotain!" Toisen lukemiskerran arvoinen kyllä. Sen kertoo sekin että kirjasin tällaisen kohdan ylös:

"Lukeminen", hän sanoo, "on aina tätä: asia joka on tässä, kirjoituksesta tehty asia, kiinteä, aineellinen esine, ja tämän esineen kautta päästään kosketukseen jonkin muun kanssa joka ei ole läsnä, jonkin muun kanssa joka kuuluu näkymättömään, aineettomaan maailmaan, koska se on vain ajateltavissa, kuviteltavissa oleva, tai koska se on ollut eikä ole enää, mennyt, saavuttamaton, kuolleitten maassa..."

Kirja nro. 7, Tove Jansson: Moominpappa at Sea
Surumielinen, pelottava, suloinen, kaunis, herkkä unelmointikirja. Luettava uudestaan!

Kirjat nro. 8-11, Christian Jacq: Ramses-sarjan kirjat Ramses - valon poika, Kadesin taistelu, Abu Simbelin valtiatar ja Lännen akaasiapuun alla
Ei pahaa sanottavaa, luonnollisesti kirjasarjan huomioon ottaen. Kadesin taistelu on muistaakseni näistä mieluisin.

Kirja nro. 12, Paulo Coelho: Alkemisti
Ihana, sadunomainen fiilis ja opettavainen tarina. Kaunis, tämäkin pitäisi lukea uudelleen että kaiken siitä ymmärtäisi.

Kirja nro. 13, Agatha Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa
Fiilikset lukemisen aikana olivat laimeat. Missä kaikki jännitys, ennalta-arvaamattomuus? Loppu yllätti mutta silti odotin kirjalta paljon enemmän kuulemani perusteella. Pettymys. Vai enkö vain tajunnut jotain?

Kirja nro. 14, Sujata Massey: Rei Shimura ja zen-temppelin arvoitus
Sarjan ensimmäisen osan omistavana voisin todeta ettei tämäkään kirja ollut pettymys. Aina näitä Rei Shimura -kirjoja lukiessa tulee sellainen mukava fiilis ja inspiraatio, jota en osaa selittää. Kirja imaisee mukanaan.

Kirja nro. 15, Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Todella viihdyttävä, hassu, ihanilla juonenkäänteillä varustettu, sai ikävöimään Tukholmaa ja nauramaan!

Kirja nro. 16, Minette Walters: Pirunkettu
Omasta kirjahyllystäni löytyvä kesäkirja joka tuo ruohon tuoksun nenään vaikka keskellä talvea. Ehkä tavallaan vähän laimea, muistan tapahtumien kulun ulkoa.. Jollain hupsulla tavalla tykkään tästä kirjasta vaikkei se toisaalta ihmeellinen olekaan.

Kirjat nro. 17-23, C.S. Lewis: Taikurin sisarenpoika, Velho ja leijona, Hevonen ja poika, Prinssi Kaspian, Kaspianin matka maailman ääriin, Hopeinen tuoli & Narnian viimeinen taistelu = Narnia - kaikki tarinat
Pitihän tämä yleissivistyksen vuoksi lukea kun perheen kirjahyllystä löytyi. Alku imaisi mukanaan, keskiosa oli puuduttava, "Kaspianin matka maailman ääriin" herätti taas lukuinnon ja "Narnian viimeinen taistelu" oli turhan sekava ja irrallinen ja pilasi muuten keskimääräisen miellyttävän lukukokemuksen. Ensimmäinen kirja oli paras, oli hauskaa lukemisen aikana arvailla missä järjestyksessä kirjat on kirjoitettu, kun en sitä ulkoa muistanut. Keskiverto fantasiakirja, jota lukiessa saattoi kuvitella keijujen lepattelevan ympäriinsä vanhoissa metsissä ja komeissa puistoissa.

Pelkäänpä että ainakin joku unohtui :( En ole varma luinko Aino Kallaksen Sudenmorsiamen koulun takia ennen vai jälkeen vuodenvaihteen..