Luonnonkeltainen superpallo.

Että inhoan tuota biisiä! >.< Tytöt tykkää. Argh, miten kukaan ees kehtaa tehä tuollasta -___- Ja sit vielä se NRJ:n ylisurkea muokattu versio niin........ Kiitos hei ja kanava vaihtoon.

Olin tänä aamuna hirmusen reipas. Heräsin kahdeksalta. Kiitettäköön herätyskelloa hurjasta kannustuksesta. Ja kuten yöllä suunnittelin (yöllähän ne parhaat ideat tunnetusti syntyy), lähdin lenkille siinä puol ysin maissa (se puolituntinen meni pukeutumiseen). Vitsi että huomenen sanominen ja vanhan ukon hymyn näkeminen voikin saada hyvälle tuulelle. Hah, tuli päivän hymyannos täyteen kun virnistelin kokonaiset 40 minuuttia jotka lenkillä vierähti. Sit ei kyl enää niin hirveesti hymyilyttäny kun kotona alko pyörryttämään, tosin siitäkin oli se hyöty että muistin että ruokailusta oli menny sellaset 15 tuntia. Että oli ehkä aikakin syödä.

Hymyilin muuten eilenkin melkein enemmän kuin koko kesänä tähän mennessä yhteensä. Käytiin (siis mie med Kiri) nimittäin S-M:n ja Mellun kaa maastossa ekaa kertaa about kolmeen kuukauteen. Hepat oli ihan innoissaan kun ei oo nähny toisiaan aikoihin, ja tuntu et on ihan liikaa puhuttavaa ja sit sen takia ei saanu mitään puhuttua :P Ja loppumatkasta se puhuminen ois ollukki vähän vaikeeta kun Kiri otti Konoset ja Mellu jäi jonnekin kauaskauas jälkeen.

Taisin sillon joskus kauhistella miten selviän kahdesta kanista. En kyllä käsitä miks oon jo sillon kauhistellu asiaa, Benitahan ei nimittäin oo mitään verrattuna tuohon Bellaan! Sillon ekana yönä jouduin evakkoon olkkariin, toisen yön nukuin tulpat korvissa, kolmantena aamuna neiti herätti miut eka seittemältä, sit kaheksalta ja lopulta nousin kun hän herätti yheksältä. Sit seuraavana aamuna herätys tuli kymmeneltä, ja sit sen jälkeen oon tainnu nukkuu ihan normaalisti. Eli kaks yötä näin lyhyellä matikalla laskettuna. Ja toi on muutenkin ihan hirmu. Ensinnäkään häkistä ei voi tulla ulos siitä sivuluukusta, pitää tulla niin että hypätään kattoluukusta. Toi käyttää koppia vessana ja vessalaatikkoa nukkumapaikkana.. Aamu-, iltapäivä- ja iltavoimistelu on selvästi hänen mielestään pakollista, neiti varpistaa aina ihan takavarpailleen ja etujaloilla ottaa kiinni häkin katosta. Siis jos saa, varsin usein yritys päätyy lahjakkaasti suoritettuun kaatumiseen. Ja toi juoksee aina paljaalla lattialla vaikka noita mattojakin on kyllä kolme kappaletta tuossa, sitten toi menee aina mutkat niin että takajalat on sivussa, etujalat menosuuntaan, ja takapuoli sit liukuu siinä lattialla. Paljon nopeampi kääntymistapa kuin hillitty pomppiminen. Tosin neidin menoa ja touhua katsellessa ei voi millään kyllä puhua mistään hillitystä.. Nukkumaankin tuo rupeaa loikkaamalla kunnolla sinne vessalaatikkoon kylki edellä. Noita kahta on nyt varmaan maanantaista asti alettu totuttamaan toisiinsa, aiemmin pieni vaan juoksi isompaa karkuun mut eilen ne oli jo vähän kaverimpaa. Ehkä se siitä.

Piti vielä mainita että oon ollu kesäkuussa ihan hirmuaktiivi, tää taitaa olla sillä lyhyellä matikalla laskettuna kahdestoista kirjotuskerta \o/

Todistakaa mulle että jotkut luolaelämäaikaan eläneet esi-isät tai esiäidit ei ois keksiny sitä et maa kiertää aurinkoa ja et maapallo on pyöreä. Mä en usko muuten.

Ei, ei se mennyt niin..

Vatuttaa kun VRL:n tapahtumakalenteri bugittaa ja rekisteri bugittaa ja ärm. Ja mulla on hirveet rusketusrajat :'(

Pakkoevakuoin itteni toissayönä. Siis pe - la. Käytiin hakemassa pikkukani (also known as Bella) kotiin, ja hän päätti suuressa reippaudessaan järjestää suuret juhannusbileet neljältä yöllä. Yritin sit kaks tuntii saada unta (siis sitten kun olin päästäny ton pirpanan vapaaks hetkeks ja sen jälkeen ruokkinu molemmat pienet), ja kun lukeminen, musiikin kuunteleminen ja pehmonallen kuristaminen hengiltä ei auttanu, vaapuin olkkariin peittoni ja tyynyni kanssa. Että muuten teki mieli lähteä lenkille viiden aikaan sillon aamulla, aurinko oli just nousemassa ja se paisto järvelle ihan loistavasti ja aww. Nii mut siis menin sit sinne olkkariin nukkumaan, nukuin johonki kahteentoista. Siinä välissä heräsin siihen et iskä kävi vessassa ja äiti tuli yövuorosta kotiin. Ja sit pää ja hartiat oli vähän niinku kipeet koko eilisen päivän, illalla oli sit pakkopakko ottaa burana ku koski niin törkeästi.

Mut se olikin 23. päivä, et ihan ymmärrettävää. Jej, kuuden kuukauden päästä on jouluaatto (paitsi että mä en tykkää siitä aatosta, päivät ennen ja jälkeen aattoa on muks), ja päivää vaille kuukauden päästä täytän 18. Mut mieluumin oisin kyl aina 17. Enkä mie ees aja ajokorttia (sit ajasin JOS saisin luvan ajaa pyöräkortin -_____-), oon absolutisti jaja.. Eli ei mitään hyötyä täyttää kaheksaatoista.

Oikeesti mun piti kirjottaa hirmukiva viesti ja sellanen ilonen, mut totesin että mua vatuttaa ihan liikaa et kykenisin sellaseen.

Kanius.

Toi kani on yks hömelö. Sen häkin sivuluukku on auki niin että neiti pääsis juoksentelemaan koko huoneeseen, ni eiköhän se vedä rinkiä siellä häkissään niin että vessalootakin lentelee. Kyl se käy tosta luukusta kurkkaamassa aina, mut..

Ja se käyttää mun sänkyä trampoliinina. Mitä mä teen sit kun se toinenkin tulee? Glup.

Väsy ja nälkä ja itikansyömiä. Ja tuntuisesti kaninkin puremia.

Mä menin nukkumaan kymmeneltä kun väsytti hirmusti, mut emmä sit kuitenkaan saanu unta ja sit mä tulin koneelle. Viime yönä pyörin nimittäin sängyssä unta etsien sellaset 4 tuntia, ei houkuta hirveesti samanlainen yö. Ja sit viime yönä mä nukuin sen 3½ tuntia kun oli ne matikan uusinnat yheksältä, piti herätä puol seittemältä. Oletan että olen maininnut niistä uusinnoista. Ei ne hyvin menny mut oon lähinnä ilonen et ne on OHI! Nyt se loma vasta alkaa <3

Ja mulla on mieletön nälkä mut en voi mennä hakemaan keittiöstä mitään kun iskä heräis ja raivois ja moi. Ja veli saattaa sammuttaa nettiyhteyden millon vaan kun en tiiä et tajuuks se että mie oonki nyt koneella, että en viitti rustailla enempää.

Öitä.

PS. Toi kani puri mua just. Kun pidän jalkaa silleen että toi ei pääsis pöydän taakse syömään koneen johtoja ja se suuttu mulle siitä. Ja se sattu hei!

Melkein loma.

Voi sääli. Luen taas. Aamupäivän pelasin The Sims 2:sta. Nukuin yöllä kuusi tuntia, koska äippä tuli herättämään yhdeksältä. Ylihuomenna ne matikan kokeet, vaan toisen kirjan oon käyny läpi, toista en oo aukassukaan. Tosissaan korottuu se kutonen sieltä todistuksesta johonkin joo. Tai siis ne. Aini ja sit mä kattelen.

Ois hirmu lomaolo. Että mä oon onnellinen kun maanantai on ohi. Sit voi vaan lössiä nurmikolla, mesettää, photograafata, tehdä sivuja, PELATA, nukkua, valvoa yöt, lukea Uhrilampaita, haistella sadetta, rouskia Turkinpippureita, olla syömättä 12 tuntia, kuunnella Don Huonoja ja vaikka mitä muuta MUKAVAA! Plus lukea psykaa, jej. Kesän kohokohta.

Äsken YleX:llä soi joku PMMP:n uus biisi, it's quite nice, I think.

Ärsyttää toi matikka, pitäskö vaik sammuttaa kone ja laskee? Emt.

Kameramasis.

Mä haluan uuden kameran. Nykynen ei ota liikekuvia kunnolla, akku loppuu puolessa minuutissa (apöyt) ja vähänkään hämärämmällä on turha haaveilla tarkoista kuvista. Canon Digital IXUS 850 IS ois brå, mut se hinta.. Ehkä mä ootan sen 10 vuotta et saan rahat kokoon :S

Aini, ei yhtään reikää hampaissa \o/ Jeij!

Muurahainen kipittää jälleen..

Minun pitäisi muistaa kirjoittaa kotisivuilleni että tykkään lopettaa lauseet kaksoispisteeseen, tykkään sanoa hmn ja tiämi, ja.. hmm.. pidän (sopikoot tuo verbi tuohon) tästä.

Siis mikäli saan ne sivut joskus valmiiksi, jumahdin kohtaan jossa minun pitäisi kertoa itsestäni (älä kysy mistä koko kotisivujen alku kertoo: minusta).

Kirjoitin tämän tänne koska halusin linkittää tuon sivun, en jaksanut kirjoittaa paperille (olisihan minun pitänyt avata työpöydän laatikko saadakseni paperia, ja avaamisen onnistumiseksi liikuttaa jalkaani, sekä poimia kynä tuosta keltaisesta mukista jossa komeilee Ihaa perhonen nenällään. Anteeksi, turpahan hänellä on.) ja tämä blogi nyt sattui olemaan kätevästi yhden hiirenpainalluksen ulottuvilla. Hiiren liikuttamisen ja näppäimistön suhteellisen jäykkien näppäimien painelemisen lisäksi en juuri nyt pysty muuhun.

Nyt selvisi miksi matikka ei suju: ylläolevaa tekstiä oikolukiessani (mistä tulikin mieleeni että aiemmassa kirjoituksessani on VIRHE, mutta ei siitä sen enempää, korjaan jos muistan) skippasin kaiken mitä lukee sulkujen sisäpuolella. Haahaa, pitääpä huomioida huomenna jos saisin aikaiseksi laskea sitä matikkaa, mitä todella pitäisi: maanantaina kahden kurssin uusinta, aikaa kolme tuntia. Armnjaiks.

En edes tiedä miksi selitin sinulle syyn siihen että kirjoitin tuon ensimmäisen kappaleen tänne. Ja huomasitko oikein ovelanolevan aasinsillan tuohon maanantaiseen matikankokeeseen tuosta alkuperäisestä aiheestani? Paitsi että se ei liity siihen vähääkään, joten anna olla.

Älä ihmettele jos bloggauksia ei tule huomisen jälkeen, eihän sitä tiedä mitä hammaslääkärissä tapahtuu :S Toivon hartaasti ettei kukaan kaksimielisesti ajatteleva lue tuota. Ainakaan niin.

Apua, se onkin jo TÄNÄÄN O.O Whoot.

Öinen on muurahaisajatuksen tie joka tuntemattomaan vie.

Mietinpä humppastellessani jotain kehittävää. Ihan oikeasti se oli jotain hienoa ja fiksua, mutta luuletko että sitä enää muistaisin? No enpä tietenkään. Ärsyttävää miten kaikki osaavat kirjoittaa hienosti. Kaikki paitsi minä. Okei, osaan minäkin välillä, mutta en omaa tarpeeksi mielikuvitusta, että voisin kirjoittaa jotain mihin olen itsekin tyytyväinen. Kirjoitan aina samoista aiheista ja samalla tavalla. Enkä uskalla kirjoittaa mitään hienoa ja radikaalia, vaikka ehkä haluaisinkin.

Musta tuntuu että en tuu saamaan tosta biologian laborointikurssista suoritusmerkintää. Samapa tuo, ehkä maailman tylsin kurssi. Vaikka se rotta oli kyllä söpö, harmi että piti aukasta se maha.

Harmittaa kun en yhtään muista mitä kirjoitin viimeks. Ainii, ratsastaessa tuli mieleen joku juttu, mun piti kirjottaa siitä jos mä en oo jo aikasemmin muistanu. Ärm, ajatuksenjuoksuani on turhan vaikea yrittääkään selittää tähän aikaa vuorokaudesta, eniveis se oli sellanen jännä juttu.

Kertokaa mulle miten taipuu yks sana. Siis kun on vaikka sana satula, ni sit kun jollakin on se satula, niin se sana on satulallinen. Mut jos satula-sanan tilalla onkin sana jalustin. Jalustimellinen? Äh, nyt musta tuntuu tosi hölmöltä kirjottaa toi kun mä ratkasin sen liian nopeesti omassa päässäni. Mut yritäpä sanoa toi, oma kieli menee ihan solmukaarimutkalle ja pyörii sit hyrrää sen jälkeen pari minuuttia.

Jees.

Mä en osaa kutsua tota kania Nitaks, vaik veli kyl kutsuu, Benita on liian pitkä ja se nimi jolla mä kutsun tota, on liian poikamainen. Beni. Ärm. En osaa.

Ai vitsi, se juttu jota mietin ratsastaessa (ei se oikeesti fiksu ja filmaattinen juttu, vaan se toinen) oli se, et mä en muista oonko jo maininnu että aion opetella kaks asiaa tän kesän aikana. Tai siis mulla ois jonkunlainen muistikuva et oisin selittäny jotain et aion oppia kuulemaan hiljaisuuden melussakin, ja sit oisin kanssa selittäny et sit on toinenkin juttu jota en sillon muistanu. Tai sit mä kerroin sen toisenkin jutun jo, mut kertaus on opintojen äiti: opettelen lukemaan tekstiä väärin päin. Aamupalapöydässä on hyvä harjotella kun broadi lukee lehteänsä siinä pöydän vastakkaisella puolella, ja mä siis luonnollisesti nään sen vööru ´b oöun (lue "väärin päin", kirjotin samalla kun vahtasin tota Benitaa peilin kautta, niinku muuten kirjotin ton selityslauseenkin [siis ton "kirjotin samalla kun vahtasin tota Benitaa peilin kautta"], mut se oli helpompi tjtn. kun ei tullu yhtään virhettä).

Mutjoohei, mua väsyttää ja mä en jaksa kirjottaa ja mä haluisin kirjottaa jotain hirveen tekotaiteellista ja ripustaa kaulaani raidallisen solmion, lentää kuuhun ja muuttua keijuksi. Ja mummo soittaa ruokakelloa, lattialauta narisee ja ruohikko pistelee kun kissa juoksee pihan poikki ikkunasta sisään tuvan penkille nostaa tassut pöydälle ja sanoo "kalanruoto, kiitos".

^.-

Hahahoo.

Kiitti F illasta. Tai alkuyöstä. Nauroin ekaa kertaa tän loman aikana oikeesti, oisin halunnu kuulla sen sun hihitykses.

"Hitto et hävettää itteeki olla taas tällänen pentu." Hah, sinäpä sen sanoit :D


Don Huonot - Tuulee

Kuuma kesäpäivä

Muarr. Olenpa minä huolimaton, sänky on petaamatta. Ja ilmastointikin on päällä vaikka ikkunanikin on auki. Onneksi iskä ei ole näkmeässä, ja toivottavasti Teemu ei tukehdu huoneeseensa.. Jotkut kun vielä nukkuvat tähän aikaan, kuten minäkin eilen. Onneksi en tänään, ehtii tehdäkin jotain.

Yhtenä päivänä oli hirveä bloggausinspiraatio, mut se kirjottaminen sit vaan jäi kun jumahdin foorumiin. Tyypillistä -__- Tarkoituksena oli silloin kuitenkin selittää sitä miten pirullinen alitajunta voi olla. Satuin nimittäin näkemään unta jota en ala yksityiskohtaisemmin selostamaan, kerrottakoon kuitenkin että eräs entinen kaverini (siis kaveri joskus kun oltiin tyyliin 8 v.) halasi erästä tyyppiä ja minä painelin tämän nähtyäni täyden koulun aulan läpi haukkuen kyseistä ihmistä vähän vähemmän nätisti. Ja koska tapoihini ei kuulu ihmisten (ääneen) haukkuminen ja vielä vähemmän kiroilu, koko aula jäi suu auki tuijottamaan meikäläisen perään. Mutta jotenkin tuntui että jos kyseinen tilanne ei olisi ollut unta, olisin siltikin saattanut päästellä suustani parikin torakkaa. Kun heräsin, olin ihan masiksessa enkä ymmärtänyt lainkaan että sehän oli vain unta, mutta sitten kun sen tajusin niin oli jotenkin hassu olo. Sellanen epätodellinen tjtn. Mutta ihan jees että se ei ollut totta, toisaalta eipä tuolla niin väliä..

Tuosta viimisestä lauseesta tuli taas hirmu masis :S Pitänee totutella ajatukseen. Mut Benita on muuten reipastunu ihan hirveesti. Ikävä vaan sen puoleen että piti raahata kaikki lattiakasvit muualle, ja uhrasinpa "yöpöytänikin" että sain anopinkielen niin korkealle ettei neiti yllä rouskimaan. Siis silloin kun hän on vapaana, kuten tänään noin tunnin ajan. Suunnittelin tekeväni pikkuselle esteitä tänään, löytyspä vaan jostain tarvikkeita..

Daruden Sandstormista tulee muuten aina mieleen ravit, vois käydä ehkä sellasissakin kuvaamassa vaikka joskus tässä kesällä..

Ää, mä unohdin jo mitä alunperin meinasin tänne kirjottaa. No, mainittakoon vielä että näin myös viime yönä unta jossa aiemman uneni yksi tyyppi taas seikkaili, ja suurin kysymys unen aikana oli että onko kyseisellä tyypillä korvakoruja. Eihän sillä kyllä oikeasti ole, mutta unessa oli ainakin vasemmassa korvassa kaksi.. Sellaisia mitkä näkyivät monen kymmenen metrin päähän o.O

Ruoski minua, sylje kasvoilleni..

Koulun loppumisen jälkeinen masennus. Miksei siitä ole tehty dokumenttiohjelmaa? Mikäli joku tarvitsee ihmisiä puhumaan asiasta, olen vapaaehtoinen.

Olen naiivi, itsekeskeinen ja äärettömän lapsellinen, unohtamatta itserakkautta ja omaan napaan tuijottamista. Kuvittelen että kaikki pyörii minun ympärilläni, ettei ihmisten elämiin kuulu muita kuin minä, ja että olen ainut ihminen jolla tällä maapallolla voi olla väliä. Hah, miten idiootti olenkaan.

Pitäisikö opetella ajattelemaan muiden aivoilla loman aikana? Toinen opeteltava juttu on hiljaisuuden kuuleminen kovassakin melskeessä, kolmaskin oli mutta unohdin sen jo.

Tiemme hipaisivat toisiaan, niiden autot melkein törmäsivät, mutta väistivät viime tipassa. Se on harmillista, erityisesti koska tiedän sen olevan minun vikani.

Muistoja ullakon nurkassa.

Ruoho kutittaa jalkapohjia ja muurahaiset kipittävät sinne tänne, ristiin rastiin, kietoen pohkeeni näkymättömään pikkiriikkisten jalanjälkien verkkoon. Asvaltti hohtaa kuumana auringon paisteessa, karaisemattomat, talven lempeästi kohtelemat varpaani kiljuvat armoa paistuessaan. Vihreää vihreämmät ruohonkorret painuvat kasaan, lyttyyn ja pannukakuiksi kun viilentelen jalkojani nurmella jonka läpi en näe missä kohti jalkani loppuvat - ei sitä tarvitse leikata. Onneksi pihan nurkassa on nuorten pihlajien, keltaista, valkoista ja vihreää loistavien kukkapenkkien ja vanhojen koivujen aitaama varjoisa alue, jonka suojissa vielä aivan pieni sireeni voi kukkia ja levittää huumaavaa tuoksuaan. Koiratkin lepäävät varjossa, paksut mustat turkit ovat läkähdyttävät, ja nurmikolla kieriminen hieroo mukavasti kuumottavaa ihoa.

En halua pestä ihanaa laukkuani, vaikka sen beige pinta on jo aivan harmaa, vihreä ja samalla tumma liasta. Uskottelen itselleni että laukku vielä tuoksuu Kyprokselle, etteivät Aiya Napan hienot hiekanmurut ole varisseet sen saumoista, että aurinko paahtaa laukkua vielä samalla tavalla kuin Pafoksen satamassa. Laukkuni kanssa teen aikamatkoja viime kesään. Matkustan bussiin jossa ihmettelin karua maisemaa ensimmäistä kertaa elämässäni, Coral Bayhin jossa nukahdin rannalla aaltojen loiskeeseen ja auringon porotukseen, kymmeniin muihin paikkoihin joista sain koko repun ja sydämen täyteen ihania muistoja. Outoa että lihakseenkin voi kerätä muistoja.

Join juuri "China Green" -nimistä teetä Muumi-mukista. Sellaisesta mitä myytiin vain viime talvena, onko sen nimi talviyö? Joku sellainen kuitenkin. Siitä tuli mieleeni: en panisi ollenkaan pahakseni jos tänne tulisi heti seuraavalla sekunnilla talvi. Mutta en myöskään halua sitä erityisemmin. Ennen halusin joka kesä että olisi talvi, ja talvisin halusin kesän tulevan pian. Nyt ymmärrän nauttia kesästä, auringon paisteesta, lämmöstä, vihreydestä, paljaista jaloista ruohikossa. Ja viime tal vena osasin nauttia kirpeästä pakkasesta, hangen hohteesta kuutamossa, pimeydestä, lumen narinasta kenkien alla ja hengityksen höyryämisestä pakkasessa.

Opin Kyproksella jotain muutakin kuin puhumaan englantia: opin elämään. Nykyään tunnen itseni kokonaiseksi, varmaksi. Tiedän mitä teen, tai ainakin mitä haluan tehdä. Ja useimmiten uskallankin tehdä mitä haluan.