Pitkään selvisin ilman tätä lamauttavaa ahdistusta, mutta nyt se löysi minut taas. Kun ei jaksa edes ajatella miten paha olo on. Kun tuntee olevansa loukussa ja silti ihan hukassa.
Anteeksi.
sunnuntaina, kesäkuuta 19, 2011
lauantaina, kesäkuuta 11, 2011
Täydellisestä toimettomuudesta ylibuukkaukseen..
Just niin mun tuuria! Ensin ei oo koko kesälle mitään suunnitelmia. Sitten..
Mut valittiin Ruisrockiin vapaaehtoistyöläiseksi, jee, huippua, mahtavaa!
Jonkin ajan päästä sainkin kesätyöpaikan Saksasta, vaikka "pomo" joutuikin miettimään että ottaako mut vai ei koska en voisi olla pidempään kuin elokuun loppuun. Päätti siis kuitenkin ottaa.
Pari tuntia sen jälkeen kun eilen aamupäivällä sain tietää että mulla on varma työpaikka Saksassa ja sanoin että "joo, sopii, loistavaa" (in English), soitti Nordjobb-tyyppi Islannista (på svenska) ja kysy että vieläkö kiinnostas mahdollinen kesätyöpaikka siellä, aloitus kenties jo ensi viikolla. No tietysti kiinnostaa, hitsit vaan että juuri lupauduin Saksaan! Mutta aion olla epälojaali jos tilanne sitä vaatii, eli jos sattuisi niin uskomattoman ihmeellinen ja mahtava tuuri että saisinkin sen Islannin paikan.
Sitten tänään pari tuntia sitten oli tullut Provinssirockin tyypeiltä viesti että mut on valittu vapaaehtoseks sinne. Oikeasti pari päivää sitten olisin ollut ihan jeejeejee ja hyppinyt ilosta, mutta kun mulla ehkä kenties mahdollisesti toivottavasti on sillon työpaikka Islannissa, niin äh.
Laitoin nyt sitten Provinssiin viestiä että voinko ilmoittaa tiistaina jos en pääsekään sinne vai joudunko jo nyt perumaan menoni vaikka sitten ehkä huonolla tuurilla oikeasti pääsisinkin.
Parhaassa tapauksessa vietän siis loppukesäni Islannissa, toiseksi parhaassa tapauksessa vietän ensi viikonlopun Provinssissa ja pari kuukautta Saksassa tämän kuun lopusta lähtien, huonoimmassa tapauksessa suunnitelmiin kuuluu vain tuo Saksa. Mutta onhan sekin jo rutkasti parempi kuin pelkkä kotona lössiminen, joka oli suunnitelmani vielä kolmisen viikkoa sitten! Mutta se Islanti olisi monivuotisten unelmien täyttymys!
Mutta hei oikeasti seariously - miten mulla aina ei ensin oo mitään suunnitelmia ja sitten kun on niin niitä on monta päällekkäistä!! Ja kaikki ois kivoja vieläpä tällä kertaa :| Oispa vuorokausissa enemmän tunteja! Ja olisinpa aloittanut elämäni aikaisemmin kuin 21-vuotiaana..
Ainiin, lisäksi koko ajan takaraivossa paukuttaa ajatus siitä että pääsenkö Helsinkiin opiskelemaan vai en. Ja jos en, niin mitä sitten teen? Menenkö edes Vaasan pääsykokeeseen kun muut Suomen kaupungit ei vaan kiinnosta kuin Helsinki? Toivon niin niin niin kovasti että pääsen Helsinkiin!! Jos sieltä tulevassa kirjeessä lukeekin että en pääsekään niin luhistun ihan varmasti.
Mut ekana ahdistuneisuuslistalla se Islanti, JONNE MÄ HALUAN! (Tähän sellanen lapsellinen ahdistuksesta johtuva itkupotkuraivarijuttu.)
Mut valittiin Ruisrockiin vapaaehtoistyöläiseksi, jee, huippua, mahtavaa!
Jonkin ajan päästä sainkin kesätyöpaikan Saksasta, vaikka "pomo" joutuikin miettimään että ottaako mut vai ei koska en voisi olla pidempään kuin elokuun loppuun. Päätti siis kuitenkin ottaa.
Pari tuntia sen jälkeen kun eilen aamupäivällä sain tietää että mulla on varma työpaikka Saksassa ja sanoin että "joo, sopii, loistavaa" (in English), soitti Nordjobb-tyyppi Islannista (på svenska) ja kysy että vieläkö kiinnostas mahdollinen kesätyöpaikka siellä, aloitus kenties jo ensi viikolla. No tietysti kiinnostaa, hitsit vaan että juuri lupauduin Saksaan! Mutta aion olla epälojaali jos tilanne sitä vaatii, eli jos sattuisi niin uskomattoman ihmeellinen ja mahtava tuuri että saisinkin sen Islannin paikan.
Sitten tänään pari tuntia sitten oli tullut Provinssirockin tyypeiltä viesti että mut on valittu vapaaehtoseks sinne. Oikeasti pari päivää sitten olisin ollut ihan jeejeejee ja hyppinyt ilosta, mutta kun mulla ehkä kenties mahdollisesti toivottavasti on sillon työpaikka Islannissa, niin äh.
Laitoin nyt sitten Provinssiin viestiä että voinko ilmoittaa tiistaina jos en pääsekään sinne vai joudunko jo nyt perumaan menoni vaikka sitten ehkä huonolla tuurilla oikeasti pääsisinkin.
Voi huoh tätä epävarmuusahdistusta! Joka on nykyisin melkein jokavuotista..
Parhaassa tapauksessa vietän siis loppukesäni Islannissa, toiseksi parhaassa tapauksessa vietän ensi viikonlopun Provinssissa ja pari kuukautta Saksassa tämän kuun lopusta lähtien, huonoimmassa tapauksessa suunnitelmiin kuuluu vain tuo Saksa. Mutta onhan sekin jo rutkasti parempi kuin pelkkä kotona lössiminen, joka oli suunnitelmani vielä kolmisen viikkoa sitten! Mutta se Islanti olisi monivuotisten unelmien täyttymys!
Mutta hei oikeasti seariously - miten mulla aina ei ensin oo mitään suunnitelmia ja sitten kun on niin niitä on monta päällekkäistä!! Ja kaikki ois kivoja vieläpä tällä kertaa :| Oispa vuorokausissa enemmän tunteja! Ja olisinpa aloittanut elämäni aikaisemmin kuin 21-vuotiaana..
Ainiin, lisäksi koko ajan takaraivossa paukuttaa ajatus siitä että pääsenkö Helsinkiin opiskelemaan vai en. Ja jos en, niin mitä sitten teen? Menenkö edes Vaasan pääsykokeeseen kun muut Suomen kaupungit ei vaan kiinnosta kuin Helsinki? Toivon niin niin niin kovasti että pääsen Helsinkiin!! Jos sieltä tulevassa kirjeessä lukeekin että en pääsekään niin luhistun ihan varmasti.
Mut ekana ahdistuneisuuslistalla se Islanti, JONNE MÄ HALUAN! (Tähän sellanen lapsellinen ahdistuksesta johtuva itkupotkuraivarijuttu.)
tiistaina, kesäkuuta 07, 2011
hukassa haaveiden vuoksi
Moi. Oon hukassa taas. Tulevaisuuden kanssa, jälleen kerran.
Tulisipa 19.7. nopeasti, pikapikapikakipityksellä. En kestä tätä odotusta. Ja sitä että pitää taas tehdä varasuunnitelmia. Olisipa tulevaisuus kerrankin selvää! Kunpa ensi kesä ei menisi a) kotona löllöttelyyn sen takia että kukaan ei halua mua niin lyhyeksi aikaa töihin kuin pystyisin olemaan koulun tai pääsykokeiden takia, b) syksystä ja koko tulevaisuudesta stressaamiseen.
Tää tappaa mut kun en tiedä tulevasta mitään, en voi tehdä 100% varmoja suunnitelmia, voin vain haaveilla ja toivoa parasta. Ja melkein pahinta on se että muidenkin ihmisten tekemiset on mun tekemisistä kiinni, mun epävarmuus lisää muiden epävarmuutta. En haluaisi vaikuttaa kenenkään elämään mitenkään radikaalisti, elää vain onnellisessa kuplassa jossa kaikki olisi hyvin ja suunnitelmat selvillä!
Kunpa mulla ei olisi näitä kaikkia keskenään cat fighteja harrastavia haaveita ja unelmia!
Tulisipa 19.7. nopeasti, pikapikapikakipityksellä. En kestä tätä odotusta. Ja sitä että pitää taas tehdä varasuunnitelmia. Olisipa tulevaisuus kerrankin selvää! Kunpa ensi kesä ei menisi a) kotona löllöttelyyn sen takia että kukaan ei halua mua niin lyhyeksi aikaa töihin kuin pystyisin olemaan koulun tai pääsykokeiden takia, b) syksystä ja koko tulevaisuudesta stressaamiseen.
Tää tappaa mut kun en tiedä tulevasta mitään, en voi tehdä 100% varmoja suunnitelmia, voin vain haaveilla ja toivoa parasta. Ja melkein pahinta on se että muidenkin ihmisten tekemiset on mun tekemisistä kiinni, mun epävarmuus lisää muiden epävarmuutta. En haluaisi vaikuttaa kenenkään elämään mitenkään radikaalisti, elää vain onnellisessa kuplassa jossa kaikki olisi hyvin ja suunnitelmat selvillä!
Kunpa mulla ei olisi näitä kaikkia keskenään cat fighteja harrastavia haaveita ja unelmia!
keskiviikkona, toukokuuta 18, 2011
"myöhäisiä" iltoja & lukemisyritystä
Hohhoi.
Ensinnäkin toivon että tänään pääsisin ajoissa nukkumaan. Perjantaina oli pakko katsoa Suomi - Venäjä, lauantaina Euroviisut ihan vain tavan vuoksi, sunnuntaina sitten luonnollisesti Suomi - Ruotsi (!! oon vieläkin niin ilonen ja ylpee voitosta!), maanantaina lähdin ihan extempore puolentoista tunnin varotusajalla bussilla Hesaan ja torille, tosin sieltä piti kyllä jo vähän ysin jälkeen lähteä pois valitettavasti, mutta kuitenkaan en silloinkaan nukkumaan ehtinyt ennen yhtätoista. Ja eilen kotiuduin Helsingistä kasin aikoihin ja sitten piti tietty datailla ja ihkutella ostoksia (kuten Calvin Kleinin One Summer 2011 -putelia ja sen sisältöä, namnam kaikin puolin) ja muuten häslätä, joten nukkumaan ehdin taaskin vasta joskus yhdentoista aikoihin.
Eihän tollasessa nukkumaanmenoajassa toki normaalisti olisi mitään, mutta kun herään yleensä viimeistään puoli kahdeksalta ihan automaattisesti ilman että varsinaisesti mihinkään heräisin, ja kun usein herään jo kuudelta vaikka yöunia olisi kertynyt vain se seitsemän tuntia joka on mulle liian vähän jos vähänkin pidempään jatkuu moisella rytmillä. Mutta maanantaina alkoi loma ja lomaan kuuluu ehdottomasti myöhään valvominen, joten pakko sitä on joskus yrittää. Ei tänään kuitenkaan.
Toisena sitten asia josta mun piti ihan vain pikaisesti tulla tänne valittamaan (joo, oon taas ihan valivali, sorry): lukumotivaation puute. Mulla on yliopiston ruotsinkieliset pääsykokeet ensi viikon perjantaina ja olen toisesta pääsykoekirjasta lukenut alle puolet. Ja toki kirjakin on ruotsiksi, joten lukutahti on se n. 10 sivua per tunti kun teen vain alleviivaukset. Toinen kirja onkin sitten pelkkää ruotsin kielioppia, eli hulluna muistettavia pikkujuttuja. Ja kun en ikinä muista ottaa tuota kielioppikirjaa mukaan esim. bussiin jossa sitä voisi ihan hyvin lukea ja harjoitella kun se jopa on näppärän kokoinen ja mahtuisi laukkuun mukaankin mukavasti. Toinen teos mulla on vain netistä tulostettuna sekavana paperikasana joten sitä en mielelläni lähde mihinkään bussiin lukemaan.
Mutta siis pääasiallinen ongelma on se että mulla on lukumotivaatio ihan hukassa! Oon kyllä etsiskellyt hullulla innolla työpaikkoja ulkomailta, tuloksetta, mutta Suomeen, edes unelmieni kaupunkiin Helsinkiin, opiskelemaan jääminen ei houkuta nyt, ei sitten yhtään. Toisaalta olisi kuitenkin hyvä jos saisin jo nyt opiskelupaikan, voisin sitten ilmoittaa aloituksen lykkäyksestä vuodella, ja olla huoletta töissä (jos niitä siis löytyisi) aina ensi vuoden syksyyn asti, ei tarvitsisi lähteä ulkomailta tänne vaan pääsykokeiden takia sitten. Mutta edes tällaisella järkeilyllä en vain saa revittyä itseäni niskasta kiinni ja lukemaan, en edes silläkään että juuri nyt haluaisin asua Helsingissä enemmän kuin koskaan! Ulkomaat ja ihan toisenlaiset haaveet tälle vuodelle vaan pyörii mielessä surrurrurrur. Ja tietty jonkunlaisesta lukusuunnitelmastakin voisi olla hyötyä? Tai siis että miettisin vähän miten mun ois fiksuinta lukea, pitäiskö tehdä heti muistiinpanoja ymsyms.
Niin siis tämänhän piti vain olla ihan pikapikainen pikkuinen postaus tästä lukumotivaation puutteesta, ja sitten piti alkaa lukea hirmu ahkerasti nukkumatin saapumiseen asti, mutta ehdin minä ennen tätäkin jo siivota huoneeni, järjestää paperit kansioihin ja pistää pöydänkin uuteen järjestykseen. Ja ihan aluksi piti käydä ostamassa karkkia että sitten on kiva lukea, arvaapa vain olenko nyt tässä kirjoittaessani mussuttanut jo ainakin puolet niistä nameista? Että josko nyt riittäisi olevinaan pakollisten juttujen teko että voisi ihan oikeasti aloittaa sen lukemisen, vai löytyisköhän vielä jotain yhtäkkiä tosi oleelliselta tuntuvaa tekemistä, hmm..
Ensinnäkin toivon että tänään pääsisin ajoissa nukkumaan. Perjantaina oli pakko katsoa Suomi - Venäjä, lauantaina Euroviisut ihan vain tavan vuoksi, sunnuntaina sitten luonnollisesti Suomi - Ruotsi (!! oon vieläkin niin ilonen ja ylpee voitosta!), maanantaina lähdin ihan extempore puolentoista tunnin varotusajalla bussilla Hesaan ja torille, tosin sieltä piti kyllä jo vähän ysin jälkeen lähteä pois valitettavasti, mutta kuitenkaan en silloinkaan nukkumaan ehtinyt ennen yhtätoista. Ja eilen kotiuduin Helsingistä kasin aikoihin ja sitten piti tietty datailla ja ihkutella ostoksia (kuten Calvin Kleinin One Summer 2011 -putelia ja sen sisältöä, namnam kaikin puolin) ja muuten häslätä, joten nukkumaan ehdin taaskin vasta joskus yhdentoista aikoihin.
Eihän tollasessa nukkumaanmenoajassa toki normaalisti olisi mitään, mutta kun herään yleensä viimeistään puoli kahdeksalta ihan automaattisesti ilman että varsinaisesti mihinkään heräisin, ja kun usein herään jo kuudelta vaikka yöunia olisi kertynyt vain se seitsemän tuntia joka on mulle liian vähän jos vähänkin pidempään jatkuu moisella rytmillä. Mutta maanantaina alkoi loma ja lomaan kuuluu ehdottomasti myöhään valvominen, joten pakko sitä on joskus yrittää. Ei tänään kuitenkaan.
Toisena sitten asia josta mun piti ihan vain pikaisesti tulla tänne valittamaan (joo, oon taas ihan valivali, sorry): lukumotivaation puute. Mulla on yliopiston ruotsinkieliset pääsykokeet ensi viikon perjantaina ja olen toisesta pääsykoekirjasta lukenut alle puolet. Ja toki kirjakin on ruotsiksi, joten lukutahti on se n. 10 sivua per tunti kun teen vain alleviivaukset. Toinen kirja onkin sitten pelkkää ruotsin kielioppia, eli hulluna muistettavia pikkujuttuja. Ja kun en ikinä muista ottaa tuota kielioppikirjaa mukaan esim. bussiin jossa sitä voisi ihan hyvin lukea ja harjoitella kun se jopa on näppärän kokoinen ja mahtuisi laukkuun mukaankin mukavasti. Toinen teos mulla on vain netistä tulostettuna sekavana paperikasana joten sitä en mielelläni lähde mihinkään bussiin lukemaan.
Mutta siis pääasiallinen ongelma on se että mulla on lukumotivaatio ihan hukassa! Oon kyllä etsiskellyt hullulla innolla työpaikkoja ulkomailta, tuloksetta, mutta Suomeen, edes unelmieni kaupunkiin Helsinkiin, opiskelemaan jääminen ei houkuta nyt, ei sitten yhtään. Toisaalta olisi kuitenkin hyvä jos saisin jo nyt opiskelupaikan, voisin sitten ilmoittaa aloituksen lykkäyksestä vuodella, ja olla huoletta töissä (jos niitä siis löytyisi) aina ensi vuoden syksyyn asti, ei tarvitsisi lähteä ulkomailta tänne vaan pääsykokeiden takia sitten. Mutta edes tällaisella järkeilyllä en vain saa revittyä itseäni niskasta kiinni ja lukemaan, en edes silläkään että juuri nyt haluaisin asua Helsingissä enemmän kuin koskaan! Ulkomaat ja ihan toisenlaiset haaveet tälle vuodelle vaan pyörii mielessä surrurrurrur. Ja tietty jonkunlaisesta lukusuunnitelmastakin voisi olla hyötyä? Tai siis että miettisin vähän miten mun ois fiksuinta lukea, pitäiskö tehdä heti muistiinpanoja ymsyms.
Niin siis tämänhän piti vain olla ihan pikapikainen pikkuinen postaus tästä lukumotivaation puutteesta, ja sitten piti alkaa lukea hirmu ahkerasti nukkumatin saapumiseen asti, mutta ehdin minä ennen tätäkin jo siivota huoneeni, järjestää paperit kansioihin ja pistää pöydänkin uuteen järjestykseen. Ja ihan aluksi piti käydä ostamassa karkkia että sitten on kiva lukea, arvaapa vain olenko nyt tässä kirjoittaessani mussuttanut jo ainakin puolet niistä nameista? Että josko nyt riittäisi olevinaan pakollisten juttujen teko että voisi ihan oikeasti aloittaa sen lukemisen, vai löytyisköhän vielä jotain yhtäkkiä tosi oleelliselta tuntuvaa tekemistä, hmm..
sunnuntaina, toukokuuta 01, 2011
Notkea kuin näkkileipä tai Muumipappa
Kattelin tossa harjottelusta päästyäni (iloisen aikaisin!) Black Swanin ja tuumin että olisi se kiva taipua kuin balettitanssijat. Ehkä se tietysti voisi olla mahdollistakin, jos joskus tekisin muutakin kuin istuisin koneen edessä surkuttelemassa kun en mittään ossaa.
Oikeastaan en edes kyllä nyt juuri jaksa edes surkutella: Voicelta tulee hyvää, joskin jo puhkisoitettua musiikkia, kala on hyvää vaikkakin voisin opetella elämään ilman, jalassa on äidin mulle värkkäilemät ihanan lököt haaremihousut ja violetti huppari on valmistumassa äidin kätösissä - ja tosiaan se harjoittelu loppui aikaisin tänään, ja ennen kaikkea torstaina Kemiöön!
Voisin kyllä surkutella sitäkin että olisi kiva kun itse värkkäisin noita huppareita ja housuja ja että voisin nyt olla vaikka sitä harjoittelemassa, mutta kun en nyt jaksa surkutella mitään! En edes sitä jäätävää vyötärönympärystäkään jonka näkeminen olisi muutama kuukausi sitten kiidättänyt minut vessaan ja suunnittelemaan olevinaan-laihduttavaa ruokavaliota hophop!
Ja jotta tästä nyt ei ihan vain hömppää tulisi niin loppuun painavaa asiaa kirjasta "Saako pannukakulla istua - Muumilaakson mietekirja" (Tove Jansson, toim. Jukka Parkkinen):
Oikeastaan en edes kyllä nyt juuri jaksa edes surkutella: Voicelta tulee hyvää, joskin jo puhkisoitettua musiikkia, kala on hyvää vaikkakin voisin opetella elämään ilman, jalassa on äidin mulle värkkäilemät ihanan lököt haaremihousut ja violetti huppari on valmistumassa äidin kätösissä - ja tosiaan se harjoittelu loppui aikaisin tänään, ja ennen kaikkea torstaina Kemiöön!
Voisin kyllä surkutella sitäkin että olisi kiva kun itse värkkäisin noita huppareita ja housuja ja että voisin nyt olla vaikka sitä harjoittelemassa, mutta kun en nyt jaksa surkutella mitään! En edes sitä jäätävää vyötärönympärystäkään jonka näkeminen olisi muutama kuukausi sitten kiidättänyt minut vessaan ja suunnittelemaan olevinaan-laihduttavaa ruokavaliota hophop!
Ja jotta tästä nyt ei ihan vain hömppää tulisi niin loppuun painavaa asiaa kirjasta "Saako pannukakulla istua - Muumilaakson mietekirja" (Tove Jansson, toim. Jukka Parkkinen):
Ironisia henkilöitä ei kannata piestä.
lauantaina, huhtikuuta 30, 2011
Hurlumhei
En malttaisi millään odottaa torstaita jolloin lähtee juna kohti Helsinkiä ja sieltä matka jatkuu, mikäli suunnitelmien mukaan menee, Kemiöön bussilla kolme tuntia körötellen! Sitten haluan käppöstellä ihanassa auringonlaskussa kauppaan ja ostaa appelssiineja, salmiakkia ja ruisleipää; tuota viimeistä kaapissa odottavan peston kaveriksi. Kirjastoon haluan sitten seuraavana päivänä pyöräillä, kasata kassiin kivoja kevätkirjoja ja nauttia auringonpaisteesta heti kunnon lenkin jälkeen.
Teevarastot kaappaan kyllä täältä mukaani. Olin niin juvelantti että sain äidin ostamaan mulle kaksi Liptonin teepussilaatikollista kun mukaan sai ilmaiseksi ihanan juuttikangaskassin (joka muuten soveltuu täydellisesti ainakin salmiakin kanniskeluun). Löytyihän niitä erilaisia teelaatuja täältä jo ennestäänkin, mutta kun se Cittarin teehylly on niin ihanan leveä ja värikäs ja ihanan tuoksuinen. Että niin.
Alla olevan laista + datapainotteista muuten tänä vappuna, huomenna harjoitteluun että pääsen jo ennen lauantaita pois täältä. Ensi viikon missiona ostaa joku äitienpäivälahja ja metsästää laadukkaita farkkuja. On se rankkaa.
Teevarastot kaappaan kyllä täältä mukaani. Olin niin juvelantti että sain äidin ostamaan mulle kaksi Liptonin teepussilaatikollista kun mukaan sai ilmaiseksi ihanan juuttikangaskassin (joka muuten soveltuu täydellisesti ainakin salmiakin kanniskeluun). Löytyihän niitä erilaisia teelaatuja täältä jo ennestäänkin, mutta kun se Cittarin teehylly on niin ihanan leveä ja värikäs ja ihanan tuoksuinen. Että niin.
Alla olevan laista + datapainotteista muuten tänä vappuna, huomenna harjoitteluun että pääsen jo ennen lauantaita pois täältä. Ensi viikon missiona ostaa joku äitienpäivälahja ja metsästää laadukkaita farkkuja. On se rankkaa.
keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2011
Takaisin taas.
Oon ollu ahkera viime päivinä.
~ ostanut naamanpesuaineen The Body Shopista
~ ostanut kanien tavaroille säilytyslaatikon ja siirtänyt tavarat sinne
~ käynyt otattamassa passikuvan (tuli taas mutruhuuli -.-')
~ käynyt muutenkin uusimassa passin
~ saanut siirrettyä huoneen kaaoksen lattialta kaappiin ja hyllyille
~ kirjoittanut aika paljon koulujuttuja
~ siivonnut sähköpostini noin miljoonasta postituslista-viestistä
.
Ja on suunnaton ikävä Kyprokselle, siellä mulla oli elämä ja olin muutenkin elossa sen kaksi kuukautta, mutta ehdin olla Suomessa vain kymmenisen minuuttia kun tuli ensimmäinen vatutusaalto ja kyllästyneisyys iski. Haluan poispoispoispois!
Mutta tyydyn juomaan teetä (tuli addiktio Kyproksella niiden brittien keskellä, ylläripylläri), kuuntelemaan ruotsin NRJ:tä, naurahtelemaan vinksahtaneille kaneilleni ja käymään läpi lemppariblogejani (joihin on tullut "nettitaukoni" aikana niin paljon uusia postauksia ettei bloglovin ole edes säilönyt kaikkia, murh).
// Päivän ilonaiheet: löysin lempparirustokorvikseni takaosan joka oli tipsahtanut ilmeisesti yöllä + löysin huuto.netistä Beijing beibin enkä voinut olla huutamatta, sen verran ahkerasti sitä etsin parisen vuotta sitten tuloksetta! =)
~ ostanut naamanpesuaineen The Body Shopista
~ ostanut kanien tavaroille säilytyslaatikon ja siirtänyt tavarat sinne
~ käynyt otattamassa passikuvan (tuli taas mutruhuuli -.-')
~ käynyt muutenkin uusimassa passin
~ saanut siirrettyä huoneen kaaoksen lattialta kaappiin ja hyllyille
~ kirjoittanut aika paljon koulujuttuja
~ siivonnut sähköpostini noin miljoonasta postituslista-viestistä
.
Ja on suunnaton ikävä Kyprokselle, siellä mulla oli elämä ja olin muutenkin elossa sen kaksi kuukautta, mutta ehdin olla Suomessa vain kymmenisen minuuttia kun tuli ensimmäinen vatutusaalto ja kyllästyneisyys iski. Haluan poispoispoispois!
Mutta tyydyn juomaan teetä (tuli addiktio Kyproksella niiden brittien keskellä, ylläripylläri), kuuntelemaan ruotsin NRJ:tä, naurahtelemaan vinksahtaneille kaneilleni ja käymään läpi lemppariblogejani (joihin on tullut "nettitaukoni" aikana niin paljon uusia postauksia ettei bloglovin ole edes säilönyt kaikkia, murh).
// Päivän ilonaiheet: löysin lempparirustokorvikseni takaosan joka oli tipsahtanut ilmeisesti yöllä + löysin huuto.netistä Beijing beibin enkä voinut olla huutamatta, sen verran ahkerasti sitä etsin parisen vuotta sitten tuloksetta! =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)