Sekalaista

Ahihi se mailas :D Eikä siitä sen enempää paitsi että nyt ainakin vielä leijailen pilvissä tuon asian johdosta!

Pyry oli tosi kiva lenkillä eilen. Kolme ihmistä tuli vastaan, kahden kohdalla ei päästänyt pihahdustakaan vaan nuuskutteli tienvarsipusikossa. Autojen kohdalla pikkutiellä kyllä hyppi ja pomppi ja haukku, mutta isolla tiellä sain antaa sen mennä melkein täyslöysällä narulla ja se vaan käveli nätisti vierellä tai ojassa. Ja lisäksi nouto- ja tuontiharjoitukset suju eilen ylihyvin, eikä poika yrittänytkään syödä meikäläistä kertaakaan o.O :D

Linnut oli muuten aika hauska elokuva. Häiritsi vaan ne erikseen lisätyt taustat, mutta kaikkeen tottuu. Loppu oli tylsä ja fiksu. Ne rakkauspapukaijat aiheutti kuitenkin kaiken.

Tylsää, harmaata ja muutenkin hauskaa

Ensinnäkin päivä meni pilalle kun heräsin vasta puoli kymmeneltä. Toiseksi söin aamupalaksi harvinaisen epäterveellistä paahtoleipää enkä vaivautunut nauttimaan vihreästä teestä vaikka sitä joinkin. Kolmanneksi ulkona on harmaata ja kylmää. Kuka olettaa että voisin kulkea talossa ilman villasukkia ja fleeceä kun ulkona on 15 astetta lämmintä ja viikko sitten tulin juuri Kyprokselta jossa vietin kolme viikkoa?! Neljänneksi Valkolta on ruokahalu mennyt, seuraillaan nyt hetki ja jos ei neiti reipastu niin soitetaan tohtorille. Ja vielä viidenneksi sain aivan huippusuperihanan ulkoasun tehtyä tuliketulle. Mutta sitten kun on olemassa se antiikinaikainen IE josta jotkut eivät suostu uskomaan että sitä ei välttämättä kannata käyttää kun on olemassa turvallisempia ja paljon nopeampiakin selaimia. Ja kun se antiikin aikainen IE ei näytä sitä ihanaaupeaamahtavaa ulkoasua oikein. Vahvero ja korvapuusti sanoisinko.

Saisi jo se ruska tulla jos ei nää ilmat tästä meinannu kesäisemmiksi tulla. Unelmoin jo miten otan sellaisen ihanan kuvan vanhoista ruostuneista kuolaimista, jotka muuten nyt roikkuvat erittäin rikkinäisten suitsien kera seinälläni, lepäämässä oranssin- / ruskeankirjavan lehden ja lakastuneen ruohikon päällä. Ihunaa.

Dina aka Venäläinen tuttavuuteni kielikurssilta mailasi toissapäivänä. Ja haluaisin vastata mutta kun on liikaa kirjoittamista ja kuitenkaan en keksi mitään. Aina sama ongelma, ihan niin kuin bloginkin kanssa. Pelkään että jos oikeasti kirjoitan kaikesta mitä haluan niin kukaan ei jaksa lukea näitä tekstejä. Vaikka itseäni vartenhan minä näitä teenkin, ei sen puoleen. Mutta silti olisi kiva jos joku muukin näitä lukisi, muutenhan olisi ihan sama kirjoittaa vaan Wordiin ja tallentaa tekstit johonkin kansionsa syövereihin.

En muista mainostinko jo, mutta siivosin vihdoin kansioni tietokoneelta. Ihanaa nyt katsella sitä kun on niin vähän kansioita eikä mitään turhaa. Namsk. Mutta veli pudotti eilen pommin. Se saattaa viedä koneen mukanaan Kuopioon kun lähtee sinne opiskelemaan, ellei saa omaa konetta siihen mennessä. Ja pakko muuten saada, tää konehan ei lähde tästä yhtään mihinkään. Tai no tuohon uuteen taloon saisi siirtyä kunhan ne Soneran laiskiaiset joskus vaivautuisivat tekemään töitänsä, toukokuusta asti pyydetty niitä siirtämään tuo netti mutta kun ei jakseta palvella ni jee.

Suutuin taas kun ajattelinkin Soneran palvelua, ehkä lopettelen siis tähän. Chun Shun kirja Beijing beibi olisi nyt ihanaa luettavaa.

Määrittelemätön tunne plus ikävä plus koirat ja muuta.

Voi möhnäke, sanoisinko. Tajusin että keväällä koulussa valitsemani kurssit tulevalle lukuvuodelle ovat aivan hölmöjä. Miksi ihmeessä valitsin jotain vitsin kemiaa jota en kuitenkaan kirjoita ja johon ei aivot riitä? Miksi en ottanut maantiedon luma-kurssia kun noita luma-kursseja kuitenkin tarvitsen ja kurssikin vaikutti ihan mielenkiintoiselta? Viimeistään sunnuntaina pitäisi tilata kirjat jos haluan ne koulun alkuun (kyllä kiitos, se olisi mukavaa) ja nyt sitten kun en tiedä saanko noita kursseja fiksusti vaihdettua heti ekaan jaksoon niin en sitten tiedä ostelenko paljonkin turhia kirjoja. Doh, onhan niillä palautusoikeus, ei sen puoleen.

Ei, minä en tietenkään stressaa koulun alkua. Tai ihan oikeasti en stressaa, tämä on joku outo määrittelemätön tunne, kammo ja vastenmielisyys ehkäpä. Mutta kun pitäisi ostaa kirjat ja uusia vaatteita ja tehdä esitelmä Abiskon reissua varten jajaja.. Okei, lomaa on vielä kaksi viikkoa jäljellä joten yritän olla jännittämättä ja hermoilematta koulun takia, ehtii sitä taas.

Tuntuu ihan oudolta ajatella että viikko sitten olin Coral Bayssa rannalla löhöämässä ja juomassa appelsiinituoremehua. Nyt värjöttelen jäätymispisteessä kahdenkymmenen asteen lämpötilassa kotona Pohjois-Karjalassa. Ja aamiaiseksi ei ollut paahtoleipää ja marmeladia, herätessä piti jännittää millainen ilma ulkona on, en voinut heti aamupalan jälkeen lähteä uima-altaalle pulikoimaan ja pystyi lähtemään juoksulenkille ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon. Siistiä. Mutta Kyprokselle on jo ikävä, vaikea uskoa etten välttämättä pääse sinne enää koskaan. Kolmen viikon aikana tottuu ihmeen helposti ihan erilaiseen elämään ja ympäristöön, tietokonekin muuttuu oudon vieraaksi tuossa ajassa..

Mut Pyry oli kiva tänään. Se ei yrittänyt tunnin aikana kuin kerran syödä minut, muilla kerroilla herra totteli kun kielsin. Ja se oli ihan innoissaan kun pääsi leikkimään muoviveneellään :D Lisäksi se alkoi naksun kanssa menemään jo ihan kivasti maahan eikä yrittänytkään ottaa herkkuja avoimelta kämmeneltä kuonon tasolta. Edistystä, mutta paljon on vielä edessäkin päin.. Pappakin oli pirteä ja laukkaili innoissaan ympäriinsä, eikä sekään ihme kyllä tapellut Pyryn kanssa. Ja minun kanssanihan herra ei ole tapellut ikinä tämän 14-vuotisen yhteiselon aikana. Se on meiän kultapoika *pienempikuinkolme*

Onnistuin myös siivoamaan tietokoneelta kansioni, ei sieltä lähtenytkään kuin yhteensä lähemmäs 100 tiedostoa roskakoriin, suurin osa ylikiltin mielenlaatuni ansiosta kansioihin kasautuneita ulkoasuja joita muut ovat minua pyytäneet tekemään. Lisäksi Minna lisäsi minut meseen mitä olenkin odotellut keskiviikosta lähtien, tutustuttiin lentokoneessa matkalla Frankfurtista Helsinkiin. Ihan mahtava tyyppi ainakin näin pikaisen tutustumisen perusteella :D Juttelin myös yli-ihanan Riikan kanssa mesessä vähemmän syvällisiä ja Sims Golfissa menee ekaa kertaa elämäni aikana hyvin. Jee, alan edistyä!

Kuukausikatsaus

Eipäs ole vähään aikaan taas tullut tänne rustailtua. Tasan kuukausi sitten viimeksi. En vaan ole niin kauheasti jaksanut niin syvällisiä ja vähemmän syvällisiä pohdiskella, muita kiireitä..

Suunnittelin tähän jonkun kivan aloituksen mutta unohdin sen. Njo, ei voi mitään. Huomaa muuten että alkuaikoina innostukseni blogin kirjoittamiseen on ollut suurempaa kuin nyt. Tai ainakin oon jaksanu kirjottaa useammin.

Helsingin LUMA-reissu oli ihan oke jees. Mielenkiintoisempi ainakin kuin Oulun. Vaikka sielläkin tutkitaan banaanikärpäsiä. Ja tapasin muuten Tuulian. Että terkkuja vaan sinnekin ;) Ja tajusin että Helsinki on vähän muutakin kuin vain kauppoja kauppojen perään. Se kasvitieteellinen puutarha oli muuten aika muksa.

Onnistuin taas kartuttamaan rannekorukokoelmaani. Tällä hetkellä 30 kappaletta, joista 6 Tukholmasta, 10 Helsingistä ja loput Innsbruckista. Plus sit vielä 18 sellasta erilaista korua tuolta samaisesta Itävaltalaisesta kaupungista jonka nimeä ei huvita kirjoittaa uudestaan. Eikös olekin mielenkiintoista?

Ratkaisin Suomen susiongelman. En kyllä taas muista olenko jo joskus kertonut ratkaisun, mutta kertaushan on opintojen äiti. Tai siis sen pitäisi olla. No mutta kuitenkin. Juttuhan menee niin että sudet syövät ihmisten lampaat ja muut ulkoelukat. Miksi? Koska niillä ei ole luonnossa syötävää. Miksi? Koska ihmiset ovat tuhonneet susien luonnollisten ravintojen elinympäristöä. Ja myös susien elinympäristöä, jonka takia niiden pitää muuttaa lähemmäs ihmisiä ravinnon perässä. Simple? Siksipä ihmisten pitäisi muuttaa korkeisiin kerrostaloihin (eikös sitä ole nyt joskus mainostettu miten Suomestakin niitä jo löytyy?) jättikokoiseen kaupunkiin. Talojen katoilla olisi pienet tuulivoimalajutut jotka tuottaisivat auringon valon lisäksi aina yhden talon energian. Ja kaupunki olisi mahdollisimman saastuttamaton koska siellä asuisi niin paljon ihmisiä ettei olisi järkeä liikkua autolla koska koko ajan juuttuisi ruuhkaan. Siksipä kaikki kulkevat polkupyörillä, joita mahtuu vierekkäinkin paljon enemmän kuin autoja. Ja niillä on helpompi pujotella muiden väleistä. Ja tehtaita ei sitten enää olisi, kaikki jutut tehtäisiin käsityönä mitä pystyttäisiin, mitä ei pystyttäisi tuotaisiin ulkomailta. Ja kun luomusta on varmasti maailmallakin tulossa iso trendi, voitaisiin Suomessa kasvattaa siellä kaupungin ulkopuolella kaikkia luomutuotteita pelloilla jne. Ja sitten niistä saisi Suomi tuloja kun tekisi kaikkien maailman maiden kanssa sopimuksen että vain Suomi saa tuottaa luomutuotteita. Näin yksinkertaista se on, rakkahat ystävät. Saastutus ei kyllä katoaisi koko maailmasta, mutta olisiko se muutenkaan mahdollista? Vain jos tämä harvinaisen hölmö ja itsekeskeinen olento, ihminen, hävitettäisiin maapallolta. Sitten mieki voisin olla iloinen ja syntyä uudestaan muurahaisena. Ainiin, tekisin Suomesta luonnonsuojelualueen jos olisin presidentti.

Jaksaisikohan tässä muuta kertoilla.. Tosin eipä tässä taksvärkkipäivänä oikein parempaakaan tekemistä ole.. Järkytyin "hieman" kun näin viime jakson todistukseni. Fyssa kutonen. Edellisestä fyssan kurssista tuli kyllä onneks ysi, että ei se fyssan arvosana nyt ihan aliarvoinen ole kuitenkaan. Mutta silti, elämäni ensimmäinen kutonen todistuksessa, ja sekin aineesta josta pidin. Huomaa mennyt aikamuoto. Sitten toinen pettymys oli kemia. Osasin olevinaan kaikki kurssin asiat hyvin, mutta näköjään en. Tuli seiska, kuten edellisestäkin kurssista. Pientä eroa yläasteeseen, jolloin sain aina vähintään ysin? Ei tietenkään. Ja enkustakin tuli seiska, kuten edellisestäkin kurssista. Yläasteella sekin meni vielä sentään hyvin, oliskohan kannattanu vaikka opetella edes joskus niitä sanoja, muutenkin kuin koetta edeltävänä iltana? Ja kieliopitkin meni kyllä päin männikköä. Mutta psykka. Ai vitsi että osaan rakastaa jotain ainetta niin paljon. Ensimmäisestä ja toisesta kurssista molemmista kympit! Ekat kympit koko kymmenvuotisen kouluhistoriani aikana, ihunaa. Ja on se aine muutenkin ihana. Oikeasti sen hauskaa ja edes jotenkin loogista ja ymmärrettävää, toisin kuin muut aineet. Ja sain ekassa kokeessa ylioppilastehtävästä täydet o/ Harmi vaan että jos rupeaa johonkin psykologiseen ammattiin niin pitäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa. Eläimet ois paljon kivempia työkavereita / potilaita / tuollaisia. Mut eläinpsykologi ois ihan kiva ammatti, except en tiedä onko sellaista olemassakaan. Mutta sitten se on joko eläinlääkäri, sisustussuunnittelija, eläintenhoitaja, eläinfysioterapeutti tai kirjailija. Viimeisimmästä ei kyllä varmaan paljoa kehuja tulisi, mutta mitäpä tuosta. Eikös pääasia ole että on hauskaa?

Mua kyllästyttää tää oma koulunkäyntini. Maanantaiksi yhden atk-tunnin takia kouluun Excelillä leikkimään, tiistaina kahdeksaksi ruotsin tunneille ja kahdelta kotiin äikän tunnin jälkeen, keskiviikkona kahdesta neljään liikuntatunneille, torstaina, ärrinmurrin, kahdeksaksi yhdelle ainoalle ruotsin tunnille ja iltapäivällä äikän tunneille kahdesta neljään. Perjantai on sitten jotenkin siedettävä päivä, kymmeneltä kaksi ruotsia, sitten kaksi atk:ta ja lopuksi kaksi äikkää. Mutta kenelle oikeasti voi sattua niin huono tuuri että koulua on 15 tuntia viikossa ja kahtena aamuna pitää herätä kahdeksalta ja kolmena päivänä pääsee vasta neljältä? Niinpä, minullepa juuri. Ja kursseja tuleekin vain 28 tänä vuonna, mutta ensi vuonna kiritään sitten. Ensimmäisen jakson voi ottaa vaikka miten täydeksi kun on vielä alkuinnostusta ja LUMA-retkellä Lapissa menee viikko, ja sitten viimeisen jakson voi kanssa ottaa täydeksi kun on piristävä ilma kun aurinko paistaa ja perhoset alkaa lennellä, ja lisäksi on kauheasti vapaapäiviä sun muut sähellystä.

Tajusin muuten eilen että Pyry onkin ihan kiva koira. Se ei tehnyt muuta kuin yritti syödä oikean käden sormet kun makoilin tuolla pihalla eilen. Epänormaalin rauhallista käytöstä suorastaan tuolta pikkupojalta. Ja haluaisin vaihtaa tän sivujen ulkoasun, mutta ei oikein ole ideoita kun vasta tein kolmelle kaverille ja vähemmän kaverille ulkoasun.

Ihana, ihana päivä.

Oikeesti kivoin päivä pitkästä aikaa, en ees muista millon mulla ois oikeesti ollu näin hauskaa! Ainakaan ihmisten kanssa. Aamupäivä ei kyllä hauskuudellaan loistanut. Tai no fyssan tunneilla sai kyllä nauraa jonkun verran, että ei nyt ihan itkettävimmät tunnit olleet. Paitsi että tajusin etten osaa kokeessa yhtikäs mitään mistään. Mutta ehkä maol pelastaisi, vaikken sen suureen voimaan uskokaan. Ja hissan tunnit olivat tylsät ja puuduttavat, istuttiin ja seisottiin taidemuseossa ja olevinaan ihasteltiin niin nättejä antiikin esineitä että hohhoijaa. Ois se ehkä ollu ihan suht mielenkiintosta jos ope ja se opas ei ois ollu siellä. Mutta oikeesti miun jalat puutu. Ja jouduin koko ajan pitämään kengät jalassa, kauheeta o.O

Mutta sitten loppu koulupäivä oli ihunaa aikaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni osallistuin koulun liikuntapäivään (kyllä, aiemmat kerrat olen aina lintsannut luvallisesti). Ensinnäkin köpöstelin muutaman mukavan & ihanan ihmisen kanssa sinne minne pitikin. Paitsi että kiersimme jonkinlaisen ylimääräisen lenkin kun emme tarkkaan tienneet mihin piti mennä. Mutta kuitenkin lopulta eksyimme perille järven, Pyhäselän, jäälle. Ja taas järvelläkin kävelimme ylimääräisen lenkin. Kysyimme opettajilta missä jääpelipaikka on. Saari käski kävelemään tietä eteenpäin. Köpöstimme sitten tietä nätisti eteenpäin kunnes se alkoi kaartumaan poispäin rannasta. Totesimme sitten että jäällä käveli porukkaa, ja lähdimme tallustamaan jäälle tallaantunutta polkua pitkin hiihtoladulle eli yleiselle kulkuväylälle. Totesimme myös että eräs tyyppi seurasi meitä, ja kysyimme mihin meidän pitäisi mennä. Tyyppiä oli käsketty seuraamaan meitä. Hehee, olisihan se ollut kiva jos me jopa oltaisiin tiedetty että mihin pitää mennä.. Sitten meitä oli kuusi eksynyttä pikku lukiolaista siellä järven jäällä. Hienoa. Kävelimme sitten siinä ladulla aikamme ja kyselimme opettajilta että minne pitäisi mennä. Ja yksikään ei tiennyt. Über bra. Lähdimme siis takaisin sinne mistä olimme lähteneetkin, nyt tosin ihan vaan sitä jäätä pitkin... Lopulta selvisi että olimme kiertäneet ympäriinsä ihan turhaan, suunnilleen kaikki muut jääpelien pelaajat olivat siellä mistä olimme lähteneet ja minne olimme päätyneet. Mutta eipä tuo lisälenkki oikeastaan haitannut, se oli melko hysteerisen hauska ajoittain.

Päästiin ryhmien jaossa Tiinan kanssa samalle puolelle, lievästi suunniteltu juttu tosin. Ensimmäisenä päädyimme pelaamaan lumirytkyä, ja se oli ihanampaa kuin oikeasti muistinkaan *pienempikuinkolme* Sain juosta pallon ja pelaajien perässä umpihangessa, ja pallon kanssa myöskin tietysti, eikä minua kaadettukaan kuin kerran. Ei kun kahdesti, eka kerta oli himpun verran kovakouraisempi, toisella kerralla sain naaman täyteen lunta. Ja se oli oikeasti älyttömän hauskaa, vaikka hävittiinkin aika reippaasti. Mutta oli oikeasti ihanaa kun ryhmässä ei ollut ketään sellaista joka olisi ottanut pelin turhan tosissaan.

Seuraavaksi oli sitten vuorossa umpihankijalkapallo. Mahtavaa oli piiiitkästä aikaa päästä pelaamaan jalkapalloa! En oikeesti muistanutkaan miten hauskaa se on O.O Välillä kyllä en jaksanu liikkua mihinkään, pari kertaa potkaisin ihmisiä melko reippaasti jalkaan ja pari kertaa sain pallon mahaani. Ja lentelin melko nätisti aina välillä kun yritin kamppailla ihmisiä ja sitten liukastuin jäähän. Välillä taas kaaduin ihan muuten vaan juostessani.

Kolmantena lajina oli sitten lämpimän mehun jälkeen Extreme tms., kuitenkin frisbeen kanssa riehutaan hangessa. En ikinä ennen oo heittäny frisbeetä, ja olinkin aluks silleen että "älkää heittäkö mulle, en mie osaa heittää tota kuitenkaan", mut sitten ku tajusin ettei ihmiset ootakkaan multa täydellisyyttä, ni sitten osasin taas nauttiakin pelaamisesta. Ja hauskaa oli jälleen, vaikka mokailinkin aina välillä melko lahjakkaasti.

Ja päivää piristi vielä se että tapasimme matkalla takaisin koululle vanhan äikän opemme :D Oikeasti en edes muistanu miten hauska hän on, ihan mahtava tyyppi lyhyesti ilmaistuna :D

Pidennetty hiihtoloma

Oli harvinaisen toiminnallinen hiihtoloma. Noh, suunnitelmani englannin sanojen opiskelusta, kemian ja fysiikan kertauksesta ja matematiikan laskemisesta eivät toteutuneet, mutta en kyllä koe tuota mitenkään suureksi menetykseksi. Kaksi päivää meni tietokoneella kokonaan. Enkä edes muista mitä koneella tein, varmaan pyörin foorumissa ja messengerissä. No mutta muuten oli hauskaa. Ja oli mesessäkin hauskaa, mutta kuitenkin.

Yksi päivä lasketeltiin Kolilla, en edes muistanut miten hauskaa se laskettelukin oikeasti on. Viime hiihtolomalla nimittäin viimeksi laskettelin.. ^__^ Ja uskalsin mennä ankkurihississä!! Sain siitä nimittäin joskus hirveen kammon. Ja koko ajan pelkäsin että äidin suksi menisi oman sukseni alle ja sitten lennettäisiin molemmat ja saisin aivotärähdyksen ja joutuisin sairaalaan kesken loman. Kauheaa. Ja laskettelun jälkeen käytiin vielä uimassa, mikä tosin saattoi olla virhearviointi. Nyt vasta muistin miksi oikeasti inhoan pikkulapsia. Ne töllöttää ärsyttävästi kun olet kuivaamassa hiuksiasi, ne roikkuu jalassasi uidessasi, ne sukeltelee mahasi alta ja kiljuu korvan juuressa niin ärsyttävästi että hohhoijaa. Ja sitten ne ei tajua väistää siellä pukuhuoneessa, tai mikä ikinä onkaan, jos haluat mahdollisesti päästä omalle kaapillesi. Ne vaan istuu siinä kaapin edessä ja katsovat sinua tyyliin "joo, me ollaan niin nättejä että sinun kannattaakin katsoa meitä". Siis huoks.

No mutta se niistä ärsyttävistä tulevista pikkuteineistä (ei, MINÄ en tietenkään koskaan voinut olla tuollainen, älä edes kuvittele). Heräsin lähes jokaisena yönä uuden pikku vahinkolemmikkimme rapisteluun. Hän asuu vaatehuoneeni lattian alla, joskus tosin vipeltää huoneessani pölyjä pyyhkien. Hän on aika suloinen mielestäni. Hieno, pitkä häntä, palloruumis ja iso nenä. Teemu sanoo että hän olisi päästäinen. Minulle on sama mikä hän on, hän on juttukaverini. Eräänä yönä kyllä meinasin kyllästyä häneen ja lähteä olohuoneen sohvalle nukkumaan, mutta hän olikin ymmärtäväinen ja lopetti rapistelunsa. On hän kiva kaveri.

Pelastin sammakon. Vanhemmat hakivat vettä lähteeltä, edelleenkin siis putkemme ovat jäässä eikä meillä ole juoksevaa vettä, ja mukaan tarttui sammakko, huomasin sen kun herra meinasi loikata suoraan naamalleni kun kävin käsienpesuvettä hakemassa. Arvaa vaan säikähdinkö o.O Kyllä. Mutta sitten pyydystin pikkuisen (se oikeasti on todella pieni) lasiputeliin, laittelin sinne kiviä (on siitä minun kivien kasaamisestani joskus jotain hyötyäkin..) ja vettä ja vein sen sitten askarteluhuoneeseen viileään. Ja kyllä se Samppa vielä hengissä ihme kyllä on, jauhomatoja ja lumesta sulatettuja pikkuötököitä sille ollaan syötelty. Tai siis minä olen syötellyt, muut ovat meinanneet heittää pikkuisen lumihankeen jäätymään. Voi ressukkaa. Muuten se vietäisiin lähteelle, mutta kun sekin on jäässä.

Yhtenä päivänä katoin Kaunottaren ja Kulkurin. Kun pakotin äidin ostamaan sen juhlapainoksen. Se oli kyllä tylsempi kuin odotin, mutta ei voi mitään. Ärsyttää kun mentiin myymään kaikki Disneyn videot. Leijonakuninkaat, Pocahontas, Tuhkimo, Ruusunen.. Oikeasti niitä oli ihana kattoa aina lomilla ja sairaana. Olimme tyhmiä.

Kuuntelin myös Spice Girlsiä. Enkä tajua miksi kaikki olivat joskus kauheita Spaissari-faneja. Ei niillä oikeasti ole kuin pari kuunneltavaa biisiä. Ja herää kysymys miksi sitten kuuntelin heidän ensimmäistä levyään koko loman. Ja vastausta en tiedä. Varmaankin kevään ja auringon aiheuttama mielensairauskohtaus.

Ainiin, vielähän minun pitää kertoa että luin 670-sivuisen kirjan, ja tahtoisin lukea sen nyt heti uudestaan, ja laskin suksilla ladulla silmät kiinni ja kaaduin ja sain nätin mustelman polveeni. Että minulla oli todella jännittävää. Oikeasti pelkäsin siinä alamäessä niin paljon että jalat tärisivät, vaikkei se mäki ollut edes varmaan kauhein laskemani. Mutta minulla on oikeasti alamäkikammo.

Ja tuohon otsikkoon viitaten sairastelin hiihtolomaviikkoa seuraavasta viikosta neljä päivää. Jäin siis varmaan koulussa melkoisesti jälkeen, mutta kun ei tuota inspiraatiota tuohon opiskeluun tällä hetkellä ole, niin samapa tuo. Onneksi on enää vain ensi viikko + seuraavan viikon kolme ensimmäistä päivää koulua, ja sitten alkaa kauan odotettu koeviikko, ihanaaihanaaihanaa. Ainiin, olin ahkera keskiviikkona: kirjoitin historian "tutkielmaa" kuusi tuntia putkeen. Ja aika vierähti oikeasti ihan älyttömän nopeasti. Ja sitten vielä siivosin huoneenikin siihen päälle. Olin ylpeä itsestäni. Ja ainiin, pakko vielä mainita että ostin jonkinlaisen palmu-kasvin tässä perjantaina, se on sellainen hieno missä lehdissä on punaiset reunat. Muks.

Lomaa ja elämää

Eipäs ole taas vähään aikaan tänne tullut kirjoiteltua. Johtuen laiskuudestani, tyhmyydestäni, saamattomuudestani ja muusta, melko olemattomasta elämästäni.

Loma. Eli tylsyys, suuri laiskuus ja yksinäisyys. No okei, sain mä eilen sammakon. Tuli vahingossa mukaan kun vanhemmat kävi vettä lähteeltä hakemassa. Ja selvitykseksi että meidän talon vesiputket on jäässä ja meillä ei tule olemaan juoksevaa vettä ennen huhtikuun loppua. Sitten me muutetaan tohon meidän takapihalle uuteen taloon. Vitsi se on pieni muuten o.O Ja mie valtasin isoimman huoneen. Mut mulla on suuri ongelma. Minkälaiset seinät? Yks vaihtoehto ois ruskee alaosa, vihree "kiiltävä" keskiosa ja beige yläosa. Ja sellanen muksa puu-sabluuna yhteen nurkkaan, sellanen lattiasta kattoon asti. Tai sitten olis muitakin ideoita, mutta en nyt jaksa sepustaa, vaikka kaikkia tietysti kiinnostaisi mielettömästi.

Sain viikonloppuna tehtyä vaikka mitä! Lähetin 2 työhakemusta ja yhden tärkeän kirjeen. Mailasin eräälle italialaiselle, saa nähdä saanko vastausta. Ehkä en.

Tuli taas olo et kesä sais tulla jo. Loma, aurinko, lämpö, ruoho. Tihkusade, harmaa taivas, märkä asfaltti. Ois ihanaa. Ja mehujää. Caprit, spagettiolkaintoppi ja järvi. Mutta lunta tuolla vielä kyllä on, aurinkokin jopa jo uskaltaa pilkottaa. Itse asiassa tuolla on juuri nyt aika hieno ilma. Olen ylihölmö kun en ole ulkona. Mutta perustelen ettei mulla olis siellä tekemistä. Pitäskö olla? Enkö vaan vois istua tuolissa kattelemassa vesipisaroiden tippumista katolta? Kyllä voisin, jos osaisin.

Njää, mulla olis kauheesti tekemistä mitä pitäis nyt lomalla saada aikaseks. Ensinnäkin hissan "tutkielma". Antiikin taruolennoista. Vitsi ku kiinnostaa. Ens perjantaina pitäs olla valmis. Entä jos oisinkin sairaana sillon? Tai ehkä en. Jos nyt vaan ottasin itteeni niskasta kiinni ja alkaisin tekemään sitä. Ja opettelisin enkun sanoja ja kielioppia ja laskisin fysiikkaa ja matikkaa. Mistäköhän vetäsen kirjallisen lähteen tuohon hissan juttuun? o.O Jaiks.

On niin saamaton olo. Haluisin maalata miun kännykän ja tän tietokoneen kukallisiks. Sellaisia ruskeita, harmaita, vihreitä ja beigejä kukkia. Ois muksa. Mut ehkä ei. Mä haluisin maili- / kirjekaverin Kiinasta. Tai Japanista tai jostain tuolta. Ja USA:sta kanssa. Ja Australiasta.

Miks mie haluun aina kauheesti kaikkea, mut en sitten tee mitään sen eteen et saisin mitään mitä haluisin? Ensinnäkin voisin mailata Ericalle. Ja taas vaihteeksi pyytää anteeksi etten ole kirjoitellut. Vitsi mie oon huono kaveri. Tuon mie oon kyllä tajunnu aiemminkin. Ja voisin mennä ulos, ottaa kirjan kauniiseen kouraani ja päästää koirat ulos ja istua tonne keskelle pihaa paikallisnähtävyydeksi. Kivaa. Vois kanssa soittaa äipälle että ostais mehujäätä. Karkkia kun en lakon takia saa syödä, enkä itse asiassa muutakaan, vain tuo mehujää on sallittu. Ja sekin vain tämän kerran. Mie oon huono lakkolainenkin. Very nice. Sit jos mie uhraisin hetken aikaa tänään myös engalnnin opiskelulle. Ja kun äippä tulee niin lähdetään lenkille poikien kanssa. Lihaskuntoa en viitti tehä kun tein eilen ja toissapäivänä. Mitäs muuta sitä vois tehä.. No nuo ainakin. Sit mie en tykkää ollenkaan itestäni jos en tee noita nyt. Paitsi että en tykkää itestäni nyttenkään.