Talviyönä kynttilänvalossa

Mulla on taas oikea kirjekaveri, pitkästä aikaa. Kivaa! Ja ulkona sataa LUNTA, huippua! :)

np. Thomas-Adam Habuda

Valokuvatorstai #265 & Islanti-kaipuu

Vastaus Valokuvatorstain haasteeseen nro. 265, jossa tehtävänä oli inspiroitua kuvasta.

Tietä pitkin matkatessa voi päätyä vaikka minne, esimerkiksi meren mustahiekkaiselta rannalta peltojen ja laidunmaiden poikki Vatnajökullin rinteille. Ja jos ei voi tehdä sitä juuri nyt, voi tutkia karttoja ja kuvitella, miten muutamia satoja vuosia sitten tutkimusmatkailijat ovat seilanneet hyisillä, tuntemattomilla merillä - aina matkalla tuntemattomaan, kun he itse olivat ensimmäiset, jotka piirsivät karttoja.

kuntoiluiloa!

Ahkeralla ja iloisella linjalla jatketaan tänäänkin, tosin liikuntamerkeissä tällä kertaa!

En oo viimeisen reilun kolmen viikon aikana käynyt lenkillä kuin kerran, silloinkin vain kävellen. Tanssitunneilla oon käynyt tasan yhtä "monesti". Muu liikunta on koostunut t-bana-asemien välien kävelystä ja kaupungilla käppäilystä.

Ja kuitenkin tänään, kun kahdeltatoista loppuneen koulun jälkeen mulla ei kertakaikkisesti ollut mitään tekemistä, ei vielä ihan niskaan puuskuttavia deadlineja, ja kun yöunta tuli viime yönä kasattua kokonaisten kahden tunnin verran, lähdin lenkille. Ja hölkkäsin pidempään kuin ehkä koko tähänastisen elämäni aikana!! Ilman pienintäkään vaikeutta, kivunhäivähdystäkään tai muutakaan fiilistä tai syytä, joka olisi saanut mut jättämään hölköttelyn puolitiehen.

Ah, tuntui ja tuntuu kyllä niiin hyvältä! Pitäisi vaan muistaa se onnistunutta lenkkiä seuraava fiilis aina kun tekisi mieli vain röhnöttää tietokoneen ääressä koulun tai töiden jälkeen! Ja se fiilis kun lihaksien tuntemuksista voi edes vähän aavistaa että on tullut tehtyäkin jotain.

ahkera ja iloinen ihkuttelija

En oo koskaan (ennen) ollu mikään romanttinen prinsessatyyppi. Ala-asteella vihasin muhkeita prinsessamekkoja joita tätini osteli mulle Thaimaasta. En oo koskaan välittänyt lässyistä Prinsessa Ruususesta tai Tuhkimosta *, vaan katsonut puhki Mulan- ja Pocahontas-VHS:t. Lukiossa mun lempivärejä oli sitruunankeltainen, turkoosi ja limenvihreä; kaikki vaaleanpunaisuudelta, hempeilyltä ja romantiikalta haiskahtavakin sai karvat pystyyn.

Kuitenkin tänään olin ihan innoissani Bare Mineralsin aloituspakkauksesta jonka ostin. Metrossa kyllä vähän hävetti kanniskella hienoa Åhlensin paperikahvoilla varustettua pahvikassia kun en muuten tuntenut oloani kovinkaan hehkeäksi, mutta kotona ihastelin sitten senkin edestä noita purnukoita ja siveltimiä ja erityisesti tuota tyylikkään hempeää laatikkoa.

(Ihan ihanaa luksusta, joka kieltämättä hyvinkin valheellisesti herättää mussa harhakuvitelmia siitä että ihoni heti huomenna olisi kaunis ja sileä, että tästä lähtien jaksaisin viettää peilin edessä tuntikausia itseäni ehostaen ja että nyt yhtäkkiä lopettaisin reikäisten rutkulafarkkujen käyttämisen kotona ja alkaisin elää kuin ballerinaprinsessat pastellisävyisissä säärystimissään. Enköhän huomennakin tule heräämään uuteen päivään puolikuolleena väsymyksestä, naaman kanssa tuskastellen ja kotona raahustaen niissä maailman mukavimmissa mutta yhteiskuntakelvottomimmissa vaatteissa. Mutta haaveillahan saa aina..)

Kamerakin sai tänään vihdoin ja viimein talutushihnan jollaisesta oon haaveillu jo pitkään! Virkattu nauha löytyi kirppikseltä kahdensadanviidenkymmenen kruunun hintaan, violetti pätkä on jonkun t-paidan "henkariroikotusnauha" jonka oon joskus säilöny tulevaisuuden varalle, ja oon ihan pepp tuosta ihanasta viritelmästä! En malta oottaa että pääsisin lenkkeilyttämään kameraa ihmisten ilmoille!

(Aiemminhan mulla oli kamerassa turkoosi silkkinauha, mutta väri alkoi tympiä jo aikoja sitten. Canonin oman hihnan säilöin kaapin perälle jo parisen vuotta sitten: onhan se ihan järkyttävän ruma, tilaavievä, kankea ja ranteen ihoon porautuva. En oo ikinä tykännyt ja osannut roikottaa kameraa kaulassa, kuvattaessa se niskan taakse heitetty hihna vaan rajoittaa kameran kääntelyä ja vääntelyä, ja kävellessä kamera pomppii raivostuttavasti tiettyjen kehon ulokkeiden kohdalla tai alapuolella. Miksi siis olla hankkimatta sekä mukavaa että kivan näköistä nauhaa kameraa koristamaan? Nyt sen voisi muuten jättää huoneessa näkyvillekin, hmmhmm.)

Tänään sain siis tehtyä kaksi jo piitkään suunnittelemaani juttua, ja lisäksi kasan mälsempiä arkijuttuja joiden hoitamista oon lykännyt tulevaisuuteen jo melkein liian pitkään: pyykinpesu, imurointi, peilin + hyllyjen pölyistä pyyhkiminen, kenkien tehoputsaus. Ja töissäkin ehdin olla viitisen tuntia - hyvä mie!

* jaa mikä "Tukholma-syndrooma": kirjoitin alunperin "Tukhimo" enkä "Tuhkimo"..

Ainii! np. soittolista nimeltä "Daughter & Lykke & Florence"

torstaista

Torstaina vietin kivan vapaapäivän kaupungilla tässä mys-asussani. Rutkulavillapaita muhkealla kauluksella ja pitkillä hihoilla, säkkitakki, chinosit ja vaaleanpunaiset kengät. Sekä tietysti rakas kulunut tote bag muistikirjoineen, huulirasvoineen ja lukuisine pohjalle kasaantuneine purkkapusseineen.

Kävelin ympäriinsä räpsimässä kuvia, nautin mielettömästä ilmasta ja ajelin randombusseilla, joista en tiennyt, missä niiden päätepysäkit olivat. Kävin myös pienimmässä kirjastossa, jossa olen elämäni aikana käynyt, ja kotimatkalla luin vihdoin (kuukausien etsinnän jälkeen) Murakamin 1Q84:ä, jota taidan kyllä mennä taas lukemaan ihan just. Olen koukussa ja Murakami ei vaan petä. Siellä kirjastossa oli muuten ties miten monta muutakin englanninkielistä kirjaa joiden lukemisesta oon haaveillut jo pitkään - tiedän siis mihin suunnistaa kunhan kaikki Q:t on luettu!

Ellei jalkakäytävien kantoihin olisi kasaantunut nuhjuuntuneita syyslehtiä, olisi voinut luulla että torstaina oli kevät.

perjantai-ilta

Love anything and your heart will be wrung and possibly broken. If you want to make sure of keeping it intact you must give it to no one, not even an animal. Wrap it carefully round with hobbies and little luxuries; avoid all entanglements. Lock it up safe in the casket or coffin of your selfishness. But in that casket, safe, dark, motionless, airless, it will change. It will not be broken; it will become unbreakable, impenetrable, irredeemable. To love is to be vulnerable.

- C.S. Lewis

Katsoin elokuvissa hienosti kuvatun ranskalaisfilmin (Augustine) jossa oli kauniita mekkoja ja maisemia, kotimatkalla luin 1Q84:ä jota nykyään raahaan mukana koko ajan ja joka vie suurimman osan tote bagini tilavuudesta. Olisin halunnut juoda neonkeltaista limonadia vain värin takia, mutta en malttanut ostaa kun odotin vain malttamattomana Murakamin seuraan uppoutumista.

Nerd me!

Hohdokas elämäni Tukholmassa

Tän päivän ohjelma:

• herätys 04.46, uusintatenttiin lukua
• t-banalla koululle edelleen tenttiin lukien 08.00-08.40
• noin 11.15 asti tenttisalissa kärvistelyä kuuden muun henkilön kanssa
• kaveriiiit! ♥ edelleen koululla kuitenkin
• 14.00 kotona, matkan varrella ruokaostokset
• ruoanlaitto, ruokailu, "Maailman ympäri 80 päivässä" Youtubesta ja päikkärit
• 15.38 herätys, illan kirjoituskurssin tenttiin kertaamista, välipala
• 17.00-17.40 t-banalla koululle edelleen tenttiin kerraten ja muistikirjaa täytellen
• tenttisalissa tietokoneen näppäimistöä naputellen18.00-19.30
• yhteen kaveriin tietoisesti ja toiseen vahingossa pikaisesti törmääminen ♥
• kirjoituskurssikavereiden kanssa jutustelu yliopistolta T-Centralille ♥
• t-bana Slusseniin josta kävely Medborgarplanin t-bana-asemalle neljässä minuutissa (ennätys!)
• matkalla asemalta kotiin puolen litran light-Cokis Coopista 20.55
• kotona 21.01
• suunnitelmissa vähän leffaa tai kirjaa ja unta palloon ennen huomista työpäivää

Näkisinpä joka päivä yhtä paljon kavereita ja tuttuja kuin tänään ja olisinpa aina liikkeessä ja liikkeellä vähän enemmän! Mutta se on jo jotain että oon saanut tänä vuonna kuulla olevani sosiaalinen ja todella nautin ihmisten kanssa juttelusta, enkä enää pelkää avata suutani englanniksi tai ruotsiksikaan :)

Maailmankaikkeuden auringonpaiste ja sen sellaista

Jestas, vähän reilut kuusi vuotta sitten kirjoitin tänne blogiini näin: "Nyt tiedän miksi haluan aina asua Suomessa. Täällä on niin kaunis luonto: talvisin kimaltelevaa lunta, syksyisin kirjavia lehtiä ja aamukuuraa ruohikossa, kesäisin sinistäkin sinisempiä järviä ja vihreitä metsiä, keväisin koivuissa hiirenkorvia ja kotiin palaavia lintuja. En vain pysty sanoin kuvaamaan sitä miten onnellinen olen siitä että voin kokea kaiken tämä vuosi toisensa perään!"

Olen jo pitkään kuvitellut, etten ole koskaan halunnut aina asua Suomessa. Mutta ilmeisesti olen. Tällä hetkellä en halua ollenkaan, vaikka odotankin kyllä ihan positiivisin mielin joululomaa kotona - varsinkin koska vanhempani ovat poissa joululoman alun. Ihanaa olla yksin (no okei, veljen kanssa) kotikotona edes muutama päivä!

Olen kyllä varsin tyytyväinen elämääni täällä Tukholmassakin. Mulla on opinnot yliopistossa (ja ylihuomenna kaksi tenttiä), osa-aikatyöt joita olin tänäänkin tekemässä noin viiden tunnin verran, kavereita joiden kanssa haluan viettää aikaa koulun ulkopuolellakin ja jotka myös haluaa viettää aikaa mun kanssa, sekä edes yksi harrastus jonka aloittamisesta olen haaveillut vuosia.

Voisin toki olla ahkerampi opiskelija ja valokuvata enemmän ja ylipäätään olla aktiivisempi kaikin puolin, mutta hiljaa hyvä tulee - vielä 1½ vuotta sitten viettämääni amiselämään verrattuna elämäni on nimittäin muuttunut hyvinkin paljon, ja ainoastaan parempaan suuntaan! Ainut mitä Suomi-elämästäni kaipaan, on omat lemmikit ja heppaharrastus.

Mutta vaikka lähes kaikki onkin nyt hyvin, haaveilen kuitenkin vaihto-oppilasajasta Aasiassa, kesätöistä Sveitsin alpeilla, karusta talvesta Grönlannissa ja Espanjan lämmöstä kieliopintojen merkeissä. Mutta we'll see.

Ja vaikka  mun elämässä ei just tänä vuonna suuria mullistuksia olekaan tapahtunut, tuntuu Stellan teksti kuitenkin ajankohtaiselta - oikeastaan sellaiselta joka on aina ajankohtainen, tarjoaa neuvoja ja tsemppiä moneen tilanteeseen ja on kaiken lisäksi mielettömän ihanasti kirjoitettukin.

Nyt joko jatkan Disneyn vanhojen kunnon piirrettyjen soundtrackien kuuntelua Youtubesta tai tartun vihdoin ja viimein siihen tenttikirjaan. Viimeisin kuva on sitten yliopiston vessasta, just that you know..

Tyttöfiilis

Tänään on ollu tyttöfiilispäivä. Oon haaveillut mintunvihreistä ja vaaleanpunaisista asioista, lukenut Lula-lehteä, kirjottanut päiväkirjaa, valokuvannut, metsästänyt uutta tote bagia, polttanut kynttilöitä, inspiroitunut Tovelisan blogista, juonut kuusi mukillista vihreää teetä, suunnitellut uusia nettisivuja ja haaveihaihatellut ihan urakalla.

Hyvä päivä, vaikken mitään saanutkaan aikaan!

np. Lykke Li

PS. Huomenna ensimmäinen sunnuntaityövuoro kyseisissä töissä ikinä, hui!