Kuuletko? Maailma kutsuu!

sade peltikatolla
vanhan lautalattian narina
pakkaslumen natina
kavioiden tömähdykset metsätiellä
pakkasen paukkuminen puissa
tulen ritinä
vedenkeittimen humina
kissan kehräys
kellon tikitys
rouskutus kanien syödessä heinää
kosken kuohunta
tietokoneen näppäimistön naputus

Kirjat nro. 2 & 3.

Toinen vuonna 2008 lukemani kirja: Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen.
Halusin lukea jotain suomalaisen yleissivistyksen kannalta tarpeellista, eikä veljeni suosittelu tietenkään vaikeuttanut päätöstäni lukea juuri Sinuhe. Olen iloinen että luin sen, ihanaa ettei siinä ole the happy endingiä! Kyseisessä kirjassa on Juoni, hienoja henkilöitä ja hyvää kuvausta, erikoisempaan kirjoitustyyliinkin tottui pian eikä sitä sitten enää edes huomannut. Unenpöpperössä luettuna tuli muutamat syvällisimmät pohdinnat skipattua vahingossa, varmasti saisin tuosta kirjasta vielä enemmän irti jos lukisin sen toiseen kertaan.

Kirjassa on myös muutamia kohtia jotka haluan välttämättä kirjata ylös syystä tai toisesta:

"Iloitse nuorukainen nuoruudestasi,
sillä vanhuudella on tuhkaa kurkussaan
eikä säilytetty ruumis naura
hautansa pimeässä."

Mutta menestykseni oli niin suuri, koska en kadehtinut ketään enkä kilpaillut kenenkään kanssa, vaan jaoin auliisti lahjoja muille ja otin vastaan sairaita, joita muut eivät tahtoneet parantaa, ja tieto oli minulle kultaa tärkeämpi.

Oletan, että tämä kaikki oli kirjoitettu tähtiin jo ennen kirotun syntymäni päivää...

En suinkaan rakastanut Ammonia, mutta pakosti valtasi outo kaihomieli sydämeni kuten aina ihmisen ajatellessa iäksi paennutta nuoruuttaan, olipa tämä nuoruus ollut hyvä tai paha.

"sillä se syötetään mädillä kaloilla , mistä sen lihaan tulee uskomattoman hieno maku"

Ei niin, että nyt olisin sen onnellisempi, sillä onneni päivät menivät ohitse nuoruuteni mukana.

"Ei ole eroa ihmisten välillä ja jokainen ihminen syntyy alastomana maailmaan ja ihmisen sydän on ainoa mitta ihmisten välillä."

Kolmas vuonna 2008 lukemani kirja: Tove Janssonin Moominland Midwinter (Taikatalvi)
Ensimmäinen muistaakseni ikinä lukemani Muumi-kirja. Sitä lukiessani aloin itsekin kaivata kevättä, tunsin suurta samaistumista yksinäiseen Muumipeikkoon ja nautin Janssonin yksinkertaisesta ja selkeästä, kauniista tavasta kirjoittaa. Ja ne piirrokset, niitä tulen kuitenkin kaipaamaan ehkä eniten! Luettuna Muumipeikon talviseikkailu on paljon vaikuttavampi, kalisevampi ja lumisempi kuin telkkarista katsottuna. Oravan henkiin herääminen ihmetyttää minuakin!

Tästä kirjasta haluan kirjata ylös pari laulunpätkää:

"I'm Too-Ticky, and I've made a horse.
A wild, white horse that goes a-gallop
Stamping o'er the ice into the night,
A white and solemn horse that goes a-gallop
Carrying the Geat Cold upon his back."

"Listen, winter creatures, who have sneaked the sun away,
Who are hiding in the dark and making all the valley grey:
I am utterly alone, and I'm tired to the bone,
And I'm sick enough of snowdrifts just to lay me down and groan.
I want my blue verandah and the glitter of the sea,
And I tell you one and all that your winter's not for me!

--

Because then I'll dance on a sun-flower disk
And lie on my stomach in the warm sand
And keep my window open all the day
On the garden and bumblebees
And on the sky-blue sky
And my own great
Orange-yellow
SUN!"

Tipitii

Benita rakensi pesän melkein eteiseen, hiihdin eilen viisi kilometriä ja esittäydyin All-Sim Elite foorumilla juuri äsken. Olen lukenut maantietoa kahden kappaleen verran ja syönyt liikaa jäätelöä, kironnut tätä konetta joka kuvittelee että voin viihdyttää itseäni kuuntelemalla Prince of Tennistä katselemisen sijaan ja olen rakastunut kirjaan Moominland Midwinter.

Eilen oli kiva ilma ja hiihtämisen lisäksi lenkkeilytin koiria yhteensä tunnin. Äiti toi eilen töistä pätkän jotain kasvia joka asuu nyt lipastoni päällä vesilasissa. Odottelen että postilaatikosta kipuaisi tilaamani keltainen laukku ja kengät.

Lukulomalla on kivaa! Aloitan Beijing Beibin lukemisen pian, odotan innolla. Kirjoitin eilen jotain, katsos:

Vedenkeittimen sihistessä keittiössä

.keltaisilla verhoilla kehystetyn ikkunan edessä.

Istun sängyllä oransseilla lakanoilla

.huoneessani jonne melkein paistaa aurinko.

Luen muiden kirjoittamia muistoja elämästäni

.haaveillen että olisin yhtä hyvä kuin he

surren mennyttä nuoruuttani ja sitä
etteivät unelmat ikinä toteudu.

Vesi on kiehunut

.valmista tee.

.

Puhuin myös tänään S-M:n kanssa mesessä, se oli mukavaa.

"Me ollaan Norssin parhaat A-B-I-T"

Haluaisin olla yksin, angstata vähän, katsoa Serranon perhettä ja hengittää pään täyteen suitsuketta. Tyydyn odottamaan maanantaita, unohtamaan sen ettei työpöydälleni mahdu vaatekasan vuoksi enää mitään ja työntämään suurimman osan ihmisistä aivojeni unohtamislohkoon.

Huohhhh..!

Tulis nyt se läpsykkä sieltä huollosta. Se korjataan / korjattiin tällä viikolla, elikkä tietysti se korjaus tapahtuu huomenna, kone postitetaan taas tänne maanantaina ja se on perillä aikasintaan ens viikon keskiviikkona. Argh, en mie pärjää ilman miun tiedostoja! Muumejakaan en pysty katsomaan tällä koneella sieltä Yle Areenalta, en tiedä miksi, kun tässä olevinaan pitäisi olla kaikki tarvittava.

Ahih, ehkä taidankin lopettaa tän valitusbloggaukseni tähän luettuani juuri Maikkarin horoskoopin:
"Valittaminen on hyvin tyypillinen, helppo ja vetoava tapa reagoida tyytymättömyyteen. Ikävä kyllä se ei nyt toimi. Lopeta valitus ja käytä energiasi luovien ratkaisujen löytämiseen."

:DD Sattuipa sopivasti ^^ Voisin siis käyttää energiani pilkkusääntöjen kertaamiseen, vanhojen tekstitaitovastausten lueskelemiseen, matikan laskemiseen, englannin kuuntelemiseen ja tuon toisen koneen virittämiseen käyttökuntoon (näytön, hiiren ja näppäimistön johtojen törkkäämiseen koneeseen kiinni) pelatakseni Simsiä. Voisinpa aloittaa Legacy Challengen jahka saisin sen läpsyn takas..

Huomenna tekstitaito!! Onneks on jo M pohjalla ni ei tarvii häslätä et tulis huonompi :)

Mietintämyssy

Eilen tajusin miksen tulee yhtään toimeen iskän kanssa: olen liian optimistinen.

LOL

Some poems..

.. from my English book.

Warning, by Jenny Joseph:
When I am an old woman I shall wear purple
With a red hat which doesn't go, and doesn't suit me,
And I shall spend my pension on brandy and summer gloves
And satin sandals, and say we've no money for butter.
I shall sit down on the pavement when I'm tired
And gobble up samples in shops and press alarm bells
And run my stick along the public railings
And make up for the sobiety of my youth
I shall go out in my slippers in the rain
And pick the flowers in other people's gardens
And learn to spit.

You can wear terrible shirts and grow more fat
And eat three pounds of sausages at a go
Or only bread and pickle for a week
And hoard pens and pencils and beermats and things in
boxes.

But now we must have clothes that keep us dry
And pay our rent and not swear in the street
And set a good example for the children.
We must have friends to dinner and read the papers.

But maybe I ought to practise a little now?
So people who know me are not too shocked and surprised
When suddenly I am old, and start to wear purple.

The last word, by an African man:
Dear white fella,
Coupla things you should know.
When I born, I black
When I grow up, I black
When I go in sun, I black
When I cold, I black
When I scared, I black
When I sick, I black
And when I die, I black

And you white fella,

When you born, you pink
When you grow up, you white
When you go in sun, you red
When you cold, you blue
When you scared, you yellow
When you sick, you green
When you die, you grey

And you calling me coloured?

Hikinen helmikuu

Ehkä mie tän vuoden puolella voisin saada itseni siihen painoon johon olen halunnut jo ysiltä lähtien, johon nyt on matkaa noin 9 kiloa ja johon on joskus ollut matkaa 2 kiloa. Voisi olla mahdollistakin jos jaksaisin joka päivä liikkua ainakin yhtä paljon kuin tänään ja vielä mieluusti enemmänkin.

Heräsin kuudelta eikä väsyttänyt yhtään. Harjottelin enkun kuunteluihin noin tunnin (!!) kuunnellen kirjasarjan kasetteja, kunnes eteisessä nököttävä tietokone alkoi houkuttaa ihan liikaa. Sitten datasindatasindatasin kunnes kello tuli 12.00 jolloin kyllästyin angstaukseeni, saamattomuuteeni ja sekavaan olotilaani sen verran että lähdin lenkille. Tarvoin Pyryn kanssa enemmän tai vähemmän valtavassa umpihangessa talven kauheimmassa tuulessa naaman ihastellessa tuulessa lentävää jäärakeista lumipaljoutta. Koko matkaan meni vaivaiset 40 minuuttia, se oli lyhyempi kuin muistin.

Jos vielä illalla jaksaisin joko polkea kuntopyörää tai tehdä lihaskuntoa niin jihuu, huomenna sitten varmaan ratsastamaan ja mahdollisesti taas lenkillekin. Kattoo ny miten nopeasti into tätä hikistä helmikuuta kohtaan lopsahtaa..