ÄnnÄnn ja kiimaiset uroskarhut ynnä Aleksi toiseen.

Eilen tultiin luonnontieteen kurssin, tällä kertaa lätäkkökurssin, retkeltä. Ja hauskaa oli, heh. Koululta ajettiin suunnilleen puoltoista tuntia Patvinsuolle, pystytettiin teltat ja todettiin että puolijoukkuetelttaan oli joku oksentanut, kivaa. Olevinaan kuudelta piti olla kaikkien telttojen pystyssä, mutta ylläriylläri puolijoukkueteltta oli pystyssä vasta lähempänä puoli seitsemää, opet kun oli pystyttämässä ^____^ Sitten lähdettiin kiertämään joku luontopolku, nähtiin aivan älyttömän iso aurallinen hanhia, tosi hienon näköistä oli kun mustat siluetit näkyi puiden latvojen yläpuolella valkoista taivasta vasten! Käppäilemästä tultiin kahdeksan aikoihin, syötiin eväät ja kun nuotiokin saatiin kasaan niin istuttiin sitten siinä. Iltapalaa kesti jonnekin yli kymmeneen asti kun Aleksi melkoisen taidokkaasti paisteli pihvejään ("ja näinhän sitä sitten ei kannata tehdä!" :D) ja Sami Ässä Mixejään ynnä muuta hauskaa. Sitten tuli sentään melko hiljaista kun pojat meni yhdentoista aikoihin saunaan, sitä hiljaisuuttaa kesti puol yhteentoista ja siinä välissä ehti jo mainostaa ykkösille miten äikän tunneilla ei käydä ollenkaan kielioppeja mutta kirjojen lukemista on sitäkin enemmän, miten kaikki kannattaa jättää viimeiseen iltaan yms. Kun loputkin ihmiset tuli saunasta niin alkoi himpun verran hulvaton meno, eikä tietenkään johtunut siitä että meidän luokkalaisilla oli saunassa vähän juomisia mukana.. Opet oli sentään jo onneks menny nukkumaan, valituksia olisi jutuista vähän voinut tulla.. Kiimaset uroskarhut ja urea borealikset ja sellaiset. Siinä kuivatettiin/hiillostettiin sitten yksi metsästä löytynyt herkkutatti ja jonkun appelsiini jonka päälle vielä laitetiin lisukkeeksi suklaata samaan tyyliin kuin Joken lihapiirakankin päälle, lopulta appelsiini päätyi Aleksin keitoksiin (Pirkan pastaa tällä kertaa).

Kahdelta sitten meni jo suurin osa porukasta nukkumaan, siis niistä jotka ei ollu menny jo aikasemmin. Siinä sitten taskulampun ja yhden pikkuisen kynttilän kanssa kömmin puolijoukkuetelttaan avaamaan makuupussini ja sitten hytisemään sinne sisään ja mässyttämään karkkia. Kerran yön aikana heräsin kylmään, kerran siihen että parit tyypit kävivät toteamassa etteivät mahtuneet enää telttaan nukkumaan. Aamulla selvisi että kyseiset nukkuivat sitten nuotion ympärillä puupenkeillä ilman alustaa tai mitään. Tapansa kullakin. Mii sain sentään viitisen tuntia yöunta, nuotiolla nukkujat vain yhden maksimissaan. Sitten puoli kahdeksan aikoihin herätys, sitten aamupala ja meikäläisen osalta pieni lenkki kameran kanssa ja sitten käytiin kävelemässä sellainen tunnin lenkki ennen kuin lähdettiin Joensuuhun hurruuttelemaan, paikalla oltiin yli tunti etuajassa joka on melkoisen harvinaista.

Ja koko tämän jutun kirjoitin ihan vain koska haluaisin hehkuttaa sitä että ehkä mahdollisesti menen katsomaan mahdollista vuokrahepoa tässä joskus, mutta koska asiassa on sata ja viisikymmentäkaksi kysymysmerkkiä niin en halua hehkuttaa sitä koska sitten kaikki menisi kuitenkin päin männikköä. Toivotaan vaan että nyt ei mene.

Njoo, kiitos kauheasti tuolle NN-reissun porukalle, oli ihan älyttömän kivaa :D Ja Aleksi, ei kai tullu vesimyrkytystä? >.<

Syksy on muutosten aikaa

Syksy on tullut vihdoinkin, ihanaa! Ärsyttävin aika vuodesta on kesän ja syksyn välillä kun sataa ja tuulee mutta on silti lähemmäs 20 astetta lämmintä eikä puissa ole mitään muuta väriä kuin vihreää. Silloin ei tiedä onko kesä vai syksy. Ja kun kaikenlaiset välivaiheet on tylsiä niin vuodenajoissa kuin matematiikassakin niin ei ole hauskaa. On sellainen outo ja epämääräinen olo itselläkin. Ihan niin kuin syksyn ja talven välissäkin olevaan aikaan kun ei ole lunta mutta kylmää ja pimeää.

Mutta nyt on puissa ihanaa oranssia ja keltaista ja punaista, aamuisin maa kuurassa ja kivan pirteä ilma! Vielä kun kaikista puista lähtisivät lehdet lentelemään tuulen mukana ja pääsisi haravoimaan. Pyrykin juoksentelemaan lehtien seassa :D Mutta nyt on jo tongittu viltit, villasukat ja lapaset esille, kivaa pukeutua lämpimään ja juoda teetä kun ulkona tuulee ja sataa kaatamalla.

Hih, liityin kivaan Menninkäiskultti-foorumiin, hauskaa juttelua möröistä ja muista mönkiäisistä. Ja siellä on erikoista ja mielenkiintosta porukkaa! Edistysaskel taas tänään: karkkien sijasta viinirypäleitä, jälkiruuaksi viiliä. Ja eilen oli sulista pelaamassa tosi hauskaa ja tuli sopivasti hiki. En myöskään oo ollu kahteen päivään koneella kuin tunnin, päätin etten arkipäivinä ole sen enempää kun pitäisi liikkua ja tehdä läksyjäkin. Onneksi ensi viikolla alkaa koeviikko niin voi ottaa rennommin. Kokeenpalautus vaan on uudistettu hölmösti ettei ole palautuspäivää, onneksi on vaan kokeilu ja kaikki tietämäni ihmiset aikoo valittaa sitten kyselyssä tästä nykyisestä järjestelystä niin paljon kuin voi! En ole ehtinyt edes tänne kirjoittamaan taas pitkään aikaan, vieroitusoireitahan tässä kohta tulee.

Jumppaa ja piinaa!

Tänään oli ekan kerran bodywork. Luulin että kaikki muut siellä olisivat jotain kolmikymppisiä himoliikkujia, mutta suurin osa olikin jotain varmaan lähemmäs neljää kymmentä,osa nuorempia ja osa vanhempia. Ja meikäläinen nuorin.. ^___^ Mutta porukka vaikutti kuitenkin tosi kivalta ja rennolta, jotkut suhtautuivat minuun vähän äidillisestikin. Ehkäpä koska minua yleensä luullaan nuoremmaksi kuin olen, normaalia on sellainen neljän vuoden heitto..

Oli ihanaa liikkua 45 minuttia kokonaan ihan kunnolla, vaikka välillä vähän jalat ja kädet meinasivatkin krampata. Alkuun kun ei ollut vielä lämmennyt niin en meinannut pysyä ollenkaan askelkuvioissa mukana, ja jälleen huomasin että jos teen jaloilla jotain liikettä niin kädet tekee mitä sattuu, jos taas keskityn käsiin niin jalat tekee mitä sattuu. Ei tuo yhteistyö siis vielä oikein onnistu ylä- ja alakropan kanssa, mutta ei se mitään kun sen jo aiemminkin olen todennut. Lopussa oli reisiä ja käsiä kramppaavaa lihaskuntoa pienillä liikkeillä ja useilla toistoilla, välillä oli pakko vähän levähtää kun tuntui ettei lihakset toimi enää ollenkaan.

Mutta jumpan jälkeen oli kyllä niin ihanan pirteä ja energinen olo etteivät mitkään maitohapot lihaksissa haitanneet, nyt pitäisi vain vielä venytellä ennen kuin menen koisimaan niin päsisin mahdollisesti ylös sängystäkin huomenna.

Tänään oli muuten piinapäivä! Kyllä ykköset kastuivat ja syljeksivät kaiken maailman mömmöjä roskiksiin, hehe. Teemana oli sadepäivä, siispä ykkösillä oli sateenvarjot mukana, kumpparit jalassa, sadeasut päällä ja kirjat sankossa. Kyllä oli muuten joka välitunnilla jonoa vessaan kun piinattavien piti korjailla meikkejä vesipyssyjen ja suihkepullojen jäljiltä. Mutta oli se hauskaa :D Meillä oli viime vuonna aiheena yö / nukkuminen, ihan btw. Ja huomenna orjapäivä >.<

Uni & väsymys

Ei viime kirjoituksesta voi olla noin pitkää aikaa. Tai sitten voi, tuntuu vain että olisin kirjoittanut ihan äsken. Itse asiassa minun piti kirjoittaa eräänä aamuna mutta se sitten jäi.

Mutta kerrotaas sen aamun asia sitten ennen kuin unohdan (joskin en usko että ihan heti unohdan): näin unta että menimme luokkamme kanssa sukellusveneellä Islantiin. Mukana ei tosin ollut koko luokka, M, T, J & O sekä taustalla muitakin kyllä. Sukellusveneessä oli monta kerrosta, minä matkustin ihan alimmaisessa pohjalla, siinä tilassa ei ollut mitään kalusteita tms., mutta keulassa oli ikkuna josta näin ihan läheltä kaikki kolarrit ja pohjan kalat sun muut elukat. Ja näin hain mitä muut eivät nähneet! Tämän tilan yläpuolella oli sitten ruokasali ja keittiö. Jossain vaiheessa matkaa käytiin meriaiheisessa kaupassa jossa kävin oikeasti kesällä Kyproksella. Kun lähestyttiin Islantia niin kaikkien matkustajien piti mennä aluksen oikealle reunalle että saatiin se käännettyä että päästiin oikein päin pinnalle. Pystyn vieläkin jotenkin tuntemaan miltä se tuntu kun odotin että se vehje kääntyi. Ihmettelen vaan että miks se matkusti väärin päin. Ja siis sittenhän mie olisin matkustani ylimpänä. Oikeastaan en kyllä tiedä oliko koko alus sittenkään sukellusvene, lopussa näin sen purjelaivana. Noh, unet on hassuja. Lisäksi muuten kun tultiin maalle niin mie olin unohtanu kenkäni alukseen ja pyysin sitten kapteenilta, joka oli ilmetty musiikin opemme sekä äänen että ulkonäön perusteella, avaimia laivaan ja sain oikean automme avaimet joilla sitten pääsin laivaan kuraisien koipieni kera. Tosissaan jännä uni, mutta ihana.

Tää viikko on menny ihan siivillä. En muista yhtään mitä alkuviikosta tapahtui. Paitsi että maanantaina oli T:n, M:n ja S:n kanssa niin hauskat jutut etten olisi malttanut millään lähteä koulusta. Mutta onneks nyt alkaa viikonloppu, saan nukkua, nukkua ja nukkua. Ja lukea bilsaa jolle mulla ei ole ollut tarpeeksi aikaa koko viikolla ja oon ihan pihalla kyseisestä aineesta.

Namskis, äippä tekee kaura-omena-leivosta. Niin ihanaa ja ihanan tuoksuista ettei parempaa ookkaan. Kotivinkin takakannesta ohje. Ja vielä vaniljajäätelön kanssa.

Olen väsynyt enkä jaksa ajatella mitä kirjoitan enkä muista mitä piti kirjoittaa. Ehkäpä venyttelen ja menen koisimaan hetkeksi. Hyvää yötä.

Ruokailutapoja

Pyry-poika alkaa edistyä! Yritän nyt kitkeä siitä pois tavan haukkua hullun lailla aina kun se näkee että joku lähestyy ruokakipon kanssa sen häkkiä. Se nimittäin käy todella korville, Pyryn haukku kun on vielä nuoruuden takia niin kimeää, ja ärsyttää varmaan naapureitakin vaikkei sitä meille kerrota. Kaikkein eniten kuitenkin tahdon että Pyry voisi suhtautua asioihin rennommin, haluaisin saada sen tajuamaan ettei haukkumalla tee muuta kuin vahinkoa itselleen. Tänään siis menin melko lähelle häkkiä kipon kanssa ja pysähdyin. Pyry haukkui ja haukkui mitään kuulematta, turha siis edes yrittää käskeä sitä olemaan hiljaa (mitä se ei itseasiassa vielä oikein ymmärrä *punastus*) tai rauhoitella. Niinpä odotin. Parin minuutin päästä Pyry jo välillä pysähtyi häkin kulmalle (muuten siis juoksi koppia ympäri) ja katsoi minua. Naksautin. Monen monen naksun jälkeen (herra on siis jo ehdollistanut naksun, tajuaa että se tarkoittaa "hyvä" ja tietää jo ettei naksua ihan heti samalla sekunnilla välttämättä seuraa nami) Pyry malttoi kuunnella minua, katsoi silmiin selvästi ihmettelevästi että "mitäs tämä nyt on?". Käskin sitä istumaan, jolloin se samalla lopettaa haukkumisen, ja aina istumisesta seurasi naksu. Etenin portille asti ja sisäpuolellekin niin että pikkuhiljaa menin eteenpäin ja aina jos Pyryn peppu nousi maasta käskin istumaan -> naksu. Sitten pääsinkin siihen vaiheeseen mitä on ennenkin harjoiteltu: ruokakippoa lasketaan hitaasti alaspäin ja Pyry ei saa koskea ennen kuin saa luvan eli "vapaa"-käskyn. Ja lupa saadaan katsomalla silmiin ja odottamalla. Se sujuu jo hienosti, tätä samaa käytin kun opetin Pyryä heti alkuun olemaan kaivamatta nyrkkiä jossa on herkkupaloja - nami pyydetään silmäkontaktilla.

Hävettää ja harmittaa vain miten vähän Pyryä on koulutettu ja miten vähän se osaa muihin ikäisiinsä verrattuna. Ikää on jo sellaiset puolitoista vuotta, eikä herra osaa kuin tulla luokse, istua, olla kerjäämättä.. Ja maahan meno onnistuu välillä. Esimerkiksi heitetyn pallon haku onnistuu, mutta tuonti on vähän vaiheessa. Kesällä kun asiaa opetettiin ei älytty vaatia Pyryltä täydellistä suoritusta, tästä johtuen Pyry tuo pallon suunnilleen metrin päähän ihmisestä, hyvällä onnella ihan nenän eteen. Lisäksi esineistä luopumista ei olla edes opiskeltu. Olisi pitänyt heti alusta asti kouluttaa Pyryä aktiivisesti, nyt on kauheat määrät asioita opetettavana ja jotain on jo ehditty oppia väärinkin. Voi tätä omaa typeryyttä.

Ehkä tämä Pyryn kouluttamatta jättäminen johtuu siitä ettei Topia ole oikeastaan koskaan koulutettu. Joskin olin itse kolmevuotias kun Topi oli pentu, eikä vanhemmilla ollut taitoa ja mielenkiintoa kouluttaa pappaa, se kun on aina ollut "vain" lenkkikaveri ja vahtikoira. Kyllä Topi luokse osaa tulla, joskin vain jos on herkkuja tiedossa eikä mitään kiinnostavampaa tekemistä. Ja minä opetin sen istumaan joitain vuosia sitten, mikä johti siihen että nenäsi edessä istua napottaa heti suklaasilmäinen karvakuono kun laitat kätesi taskuun. *syvempi punastus*

Mutta en kuitenkaan saa puolustella sitä ettei Pyryä ole koulutettu, sen koulutus olisi pitänyt aloittaa heti pentuna! Mutta koska tätä ei tehty, voin vain sanoa että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tästä päivästä lähtien aion repiä aikaa Pyryn koulutukseen mistä vain, tietysti juttuja voi harjoitella muun hoidon lomassakin, kuten esimerkiksi lenkillä. Uudessa kuussa on hyvä aloittaa!