heijastuma

yhteenveto viime vuodesta

2012-01-22T11:48:00.000+02:00

Seilailin täällä omassa blogissani taas tylsistyksissäni ja haikeillen, ja tajusin etten ole vieläkään tehnyt yhteenvetoa viime vuodesta! Ja koska eksyin Zaijon tontille taas pitkästä aikaa, niin päätin että tänä vuonna varastankin tuon yhteenvetosysteemin häneltä, toisin kuin viime vuonna!

Vuosi 2011 siis:

IHMISSUHTEET

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- monta monta monta ihanaa! Ei ehkä olla maailman aktiivisimmin yhteyksissä, mutta kenenpä kanssa olisin muutenkaan..

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- muuttanut ulkomaille (aupparivuotta ei lasketa, asuin silloin ilmaisessa kämpässä eikä tarvinnut hoitaa oikein mitään käytännön asioita itse jne.), käynyt Islannissa, syönyt vaikka mitä eksoottisia hedelmiä..

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- en, ja ihan hyvä vaan niin.

4. Kerro pari parasta muistoasi menneeltä vuodelta?
- lähes koko kesä Islannissa oli yhtä ihanaa muistoa, samaten ne pari kuukautta Kyproksella.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- erään uuden ystävän kanssa ehdin riitautuakin, mutta kyllä me taas sitten jonkinlaisiin väleihin päädyttiin. Kai.

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- mm, jonkin verran.

7. Oletko lihonut?
- haha joo, kiitos sen että kesätyöpaikalla sai syödä ilmaiseksi kaikkea mitä ravintolan + asuintalon itsestään täyttyvistä ruokavarastoista löytyi!

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- en

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- kyllä, ja ne kerrat oli kivoja :)

10. Oletko ottanut tatuointia / lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- en. Kielilävistyksen otin sen sijaan pois.

TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Marcos ja Anja. Ihan mieletön pariskunta :D

2. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- ei

3. Kuoliko kukaan läheisesi?
- ei

4. Missä maissa kävit?
- Kypros, Islanti, Ruotsi (tai no, "kävit" on suhteellinen käsite) <3

5. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?
- että uskaltaisin puhua enemmän ruotsia. Ja pääsisin läpi fonetiikan tentistä ja kurssista.

6. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
- oon maailman surkein päivämäärissä joten tuskinpa mikään. En nytkään muista minä päivänä muutin Tukholmaan tai lähdin Islantiin taitaitai..

7. Vuoden suurin saavutuksesi?
- saada opiskelupaikka Tukholmasta? Hah, ei se kyllä mikään saavutus ollut kun todistuksen perusteella tänne haetaan. Emt. Tai no se että uskalsin hakea tänne kouluun ja muuttaa tänne.

8. Suurin epäonnistuminen?
- periaatteessa se etten onnistunut pääsemään Helsingin yliopistoon, mutta toisaalta jos olisin päässyt niin jumittaisin edelleen Suomessa enkä olisi toteuttanut unelmaani Tukholmassa asumisesta. Joten ei se täydellinen epäonnistuminen ollutkaan vaikka aluksi siltä tuntuikin.

9. Kärsitkö vammoista?
- muistaakseni en..

10. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- islantilainen neulepeitto, pure love.

11. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- omani

12. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- ruokaan ja vaatteisiin. Tai siis herkkuihin ja vaatteisiin..

13. Mistä innostuit eniten?
- siitä kun sain kesätyöpaikan Islannista. Ja siitä kun sain opiskelupaikan Tukholmasta.

14. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- paljon paljon paljon onnellisempi!

15. Lihavampi vai laihempi?
- lihavempi..

16. Rikkaampi vai köyhempi?
- materialistisesti köyhempi, muuten rikkaampi

17. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- uskaltanut.

18. Entä vähemmän?
- ahdistunut

19. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- joku niistä hetkistä jotka liittyi sosiaalisin tilanteisiin, kai. Ja niitä on siis useita.

20. Rakastuitko vuonna 2011?
- en

21. Löysitkö uuden harrastuksen?
- en

22. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Gossip Girl oli muistaakseni lähinnä niitä ainoita joita seurasin.. Kai?

23. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- en. "Vihaa"-sana kuulostaa muuten tosi julmalta.

24. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Aamu Jemenissä. Luin kyllä ruotsiksi ^^

25. Entä musiikillinen löytö?
- Ihan vuoden viimeisinä päivinä tein monia kivoja löytöjä! Esim. Flica, Sóley..

26. Mitä halusit ja sait?
- työharjoittelun ulkomailla, kesätyöpaikan Islannista..

27. Mitä halusit, muttet saanut?
- opiskelupaikan Helsingistä

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- valvoin myöhään, nauroin paljon, tein töitä, avasin hulluinta lahjapakettia ikinä, nautin Islannista ja huipusta seurasta..

29. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
- en tainnut pysyä järjissäni?

MUUTA

1. Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana?
- we won't diskuss that in here..

2. Oletko joutunut tappeluun?
- tahtojen taistoihin ja henkisiin nujakkoihin kyllä vähän.

3. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
- ajanut autolla ja moottorikelkalla ilman vaadittua ajokorttia ainakin..

4. Oletko juonut “perseitä”?
- en, krapulastakin kärsin vain kerran \o/

5. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
- ennemminkin jättänyt tekemättä joitain asioita..

Vuosi 2011 oli elämäni paras vuosi tähän asti, enkä siksi uskalla odottaa tältä vuodelta juuri mitään. Eikä se tähän mennessä ole suuria lupauksia antanutkaan.. Kuten varmaan huomaa, niin viime vuodessa eniten onnea meikäläiselle tuottivat pääasiassa uudet kaverit ja ulkomaat, sekä unelmien toteutuminen. ♥

perjantaina, hyvää yötä

2012-01-21T00:59:00.010+02:00

Tänään selätin perjantaimörön syömällä viinirypäleitä ja Center-suklaata, juomalla kookosmausteista teetä ja appelsiini-verigreippi-mehua sekä kuuntelemalla Flicaa ja siivoamalla. Jonkun mielestä ehkä tylsä perjantai-ilta, mutta sopii meikäläisen makuun nyt kun ei ole yhtään ryhmätyötä tai tenttiä odottamassa tekijäänsä!

Siis ei ole vielä, ensi viikolla valitaan uuden ryhmätyön aiheet (miksi, oi miksi meidän pitää tehdä ryhmätöitä psykolingvistiikan kurssilla?! Odotin sitä aihetta innolla.) ja tuo tänään ollut fonetiikan uusintatenttikin taisi mennä yhtä lahjakkaasti metsään kuin se alkuperäinenkin tentti, että eiköhän tuo fonetiikka I -kurssikin mua vielä tulevaisuudessa odottele..

Mutta nyt kun vihdoin siivosin niin voinen esitellä lempparijuttuja huoneestani (surkea kuvanlaatu ja vinot kuvat, sorry):

Ja tältä sänkyni näytti pari päivää sitten..

Paha paha maailma

2011-12-28T21:00:00.003+02:00

Tiesitkö että tuolla jossain, ihan tässä vieressä, ympärillä, nurkan takana, on kokonainen maailma jossa kirjoitetaan siitä kun kilot eivät lähde, ei vaikka syö vain 400kcal päivässä, jossa haukutaan itseä läskiksi ja ahdistutaan ja kirjoittajan päässä pyörii vain kcalkcalkcal.

Itsekin olin osa sitä maailmaa joskus, jonkin aikaa, onneksi vain vähän, onneksi en enää. Kyllä vielä joskus käyn katsomassa mitä sinne kuuluu, huokailemassa että olisinpa minäkin vain 50-kiloinen ja silti ahdistunut läskeydestäni, kurnisipa minunkin pikkuruinen vatsani.

Mutta elämä ilman tuota maailmaa on parempi. Iloisempi, positiivisempi, lähempänä kunnon elämää. Tässä maailmassa on parempi, vaikka välillä täälläkin ahdistaa. Onneksi ei kuitenkaan se mitä söin eilen, tänään, söisin huomenna, ylihuomenna, viikon päästä, montako kilokaloria tullut ja mennyt.

Kenenkään elämä ei ole sen mietinnän arvoista.

(Mie haluaisin kovasti herättää heijastuman taas henkiin, muuttaa elämäni muutenkin enemmän sellaiseksi kuin se oli silloin joskus. Mutta jotain taitaa olla ratkaisevasti muuttunut. Mutta ehkä sen saisi kuitenkin korjattua, ehkä mut saisi korjattua?)

Haaveita ja suunnitelmia

2011-09-29T16:56:00.003+03:00

Joka syksy haaveilen olevani kuin Chun Shu kirjassaan Beijing Beibi. Kirjailijanalku joka matkustaa ympäri maata rakkauksiensa perässä, luuhailee levykaupoissa, syö tikkareita joissa on sisällä purukumi, kuuntelee musiikkia poikaystävänsä kanssa sängyllä makoillen, kokee olevansa liian älykäs kouluunsa, osaa suurien runoilijoiden runoja ulkoa ja herkistelee.

Olisihan se teiniä, mutta saanhan haaveilla moisesta nyt kun tuhlasin teineyteni virtuaaliheppojen kanssa omaan huoneeseeni linnoittautuneena, saanhan? Lisäksi haaveilen Kaliforniasta O.C-tyyliin, purjehtimisesta saarelle joka voisi olla vain kärpäsen kakkaa kartalla kuten Muumit tekivät, eikä joogailu Thaimaassa tai Singaporessakaan kuulostaisi pahalta.

Mutta plan yksi on saada kesän aikana ahmitut kymmenen kiloa hupenemaan niiden muutaman muunkin ylimääräisen kilon kanssa ja opiskella niin että voisin edes haaveilla vaihto-oppilasvuodesta Aasiassa - sekä tietysti olisi kivaa jos en tuhlaisi kaikkia rahojani joko herkkuihin tai kaapissa pölyttyviin vaatteisiin tai sisustusroinaan kuten tähän asti.

Ihana loma!

2011-09-28T12:43:00.002+03:00

Kaipaako lomapäivältä jotain muuta kuin kotisohvalla rötköttämistä, kaulahuivin neulomista ja O.C:n maratontuijottelua dvd:ltä? Ei kyllä!

Tai no jos tossa illalla kävis vaikka lenkillä ja leikkais kanipalleroiden kynnet..

ahdistus kylässä pitkästä aikaa

2011-08-20T21:22:00.004+03:00

Ahdistaa. Vietin alkuviikosta kolme äärimmäisen henkisesti rasittavaa vapaapäivää erään työkaverin kanssa. Ne olivat ensimmäiset vapaapäiväni seitsemään viikkoon, ja niiden loputtua eilen olisi vielä kaksi viikkoa ja viisi päivää töitä jäljellä, jos haluan jäädä loppuun asti. Heinä-elokuun ainoat kolme vapaapäivää olin henkisesti pohjempana kuin sitten koulun loppumisen kesäkuun alussa.

Tää ihminen ahdistaa mua niin paljon että ahdistusmättäessäni (kun muut kerrankin ovat muualla) katselin lentoja kotiin, mietin minä päivänä voisin lähteä. Mutta kun en tiedä vielä pääsenkö töihin tai yliopistoon tai mihinkään niin en uskalla varata lentoa. Ja muutenkin haluaisin olla täällä niin pitkään kuin mahdollista, nauttia kun nyt kerrankin, vihdoinkin, olen täällä.

Summa summarum: Olen unelmieni maassa ja ihmiset pilaavat kaiken. Vaikka asun saaren sateisimmassa kolkassa ja erityisesti heinäkuussa oli Suuri Ihme jos aurinko paistoi, ainoat asiat mitkä ovat täällä aiheuttaneet ahdistusta ovat olleet ihmiset ja tulevaisuus. Joista vain tuo ensimmäinen ahdistuksenaihe on enää jäljellä, eikä se luultavasti katoa ennen kuin pääsen pois täältä. Pois täältä paikkaan jossa saisi edes välillä olla ihan ihan rauhassa. En tiedä missä se paikka on, mutta ei ainakaan täällä.

Nyt oksettaa, tekisi mieli niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta ei, en halua antaa tämän typerän, lapsellisen, itserakkaan ihmisen aiheuttaa mulle sitä pahkaa mitä oksentelu tuo tullessaan. Mä olen yli siitä, olen yli siitä vaikka olenkin lihavampi kuin koskaan (kiitos ilmaisen ruoan jota saa syödä niin paljon kuin lystää) ja tiedän kokemuksesta että jos oksentaisin joka päivä, voisin kohta olla edes vähän kevyempi. Mutta ei.

Kys. henkilö lähtee pois täältä vähän reilun puolentoista viikon päästä - ja sitten mä voin nauttia sen viikon mitä mulla on täällä jäljellä, unohtaa täysin kyseisen ihmisen ja hänen sanomisensa ja tuomansa ahdistuksen ja pahan olon. Ja nauttia toteutuneesta unelmastani. Mä en anna tolle henkilölle sitä iloa että luopuisin hänen takiaan unelmani elämisestä! Vaikka nyt ahdistaakin. Pahasti.

Ja kappas: kymmenen minuutin päästä töihin.

den fyrtionde

2011-07-14T23:39:00.002+03:00

Olipas ihanan helppo ilta töissä kuudesta puoli ysiin. Vaan kolme paripöytää tarjoiltavana, yhden asiakkaat eivät edes halunneet jälkiruokaa. Jes! Aamupäivä olikin hitusen "rankempi", puoli kymmenestä puoli kahteen siivosin Marcosin kanssa noin neljäätoista huonetta. Välillä hitusen kyllästytti, mutta mikäs siinä toisaalta musiikkia kuunnellessa ja itsekseen miettiessä.

Ja aamulla kävin puolen tunnin minilenkillä jee! Ja nyt sataa, ylläripylläri. Söin lounaalla ihan liikaa Lilin tekemää pizzaa ja lisäksi Kristínin tekemää riisimuro-suklaa-kakkuhärdelliä joka on ihan liian hyvää! Vois oikeasti yrittää tehdä jotain näille täällä jo kertyneille kiloille?

Oon myös haavehaihatellu ja selaillu mulle liian kalliiden vaatemerkkien sivuja. Virhe!

kotona

2011-06-19T15:50:00.003+03:00

Pitkään selvisin ilman tätä lamauttavaa ahdistusta, mutta nyt se löysi minut taas. Kun ei jaksa edes ajatella miten paha olo on. Kun tuntee olevansa loukussa ja silti ihan hukassa.

Anteeksi.

Täydellisestä toimettomuudesta ylibuukkaukseen..

2011-06-11T19:26:00.005+03:00

Just niin mun tuuria! Ensin ei oo koko kesälle mitään suunnitelmia. Sitten..

Mut valittiin Ruisrockiin vapaaehtoistyöläiseksi, jee, huippua, mahtavaa!
Jonkin ajan päästä sainkin kesätyöpaikan Saksasta, vaikka "pomo" joutuikin miettimään että ottaako mut vai ei koska en voisi olla pidempään kuin elokuun loppuun. Päätti siis kuitenkin ottaa.
Pari tuntia sen jälkeen kun eilen aamupäivällä sain tietää että mulla on varma työpaikka Saksassa ja sanoin että "joo, sopii, loistavaa" (in English), soitti Nordjobb-tyyppi Islannista (på svenska) ja kysy että vieläkö kiinnostas mahdollinen kesätyöpaikka siellä, aloitus kenties jo ensi viikolla. No tietysti kiinnostaa, hitsit vaan että juuri lupauduin Saksaan! Mutta aion olla epälojaali jos tilanne sitä vaatii, eli jos sattuisi niin uskomattoman ihmeellinen ja mahtava tuuri että saisinkin sen Islannin paikan.
Sitten tänään pari tuntia sitten oli tullut Provinssirockin tyypeiltä viesti että mut on valittu vapaaehtoseks sinne. Oikeasti pari päivää sitten olisin ollut ihan jeejeejee ja hyppinyt ilosta, mutta kun mulla ehkä kenties mahdollisesti toivottavasti on sillon työpaikka Islannissa, niin äh.
Laitoin nyt sitten Provinssiin viestiä että voinko ilmoittaa tiistaina jos en pääsekään sinne vai joudunko jo nyt perumaan menoni vaikka sitten ehkä huonolla tuurilla oikeasti pääsisinkin.

Voi huoh tätä epävarmuusahdistusta! Joka on nykyisin melkein jokavuotista..

Parhaassa tapauksessa vietän siis loppukesäni Islannissa, toiseksi parhaassa tapauksessa vietän ensi viikonlopun Provinssissa ja pari kuukautta Saksassa tämän kuun lopusta lähtien, huonoimmassa tapauksessa suunnitelmiin kuuluu vain tuo Saksa. Mutta onhan sekin jo rutkasti parempi kuin pelkkä kotona lössiminen, joka oli suunnitelmani vielä kolmisen viikkoa sitten! Mutta se Islanti olisi monivuotisten unelmien täyttymys!

Mutta hei oikeasti seariously - miten mulla aina ei ensin oo mitään suunnitelmia ja sitten kun on niin niitä on monta päällekkäistä!! Ja kaikki ois kivoja vieläpä tällä kertaa :| Oispa vuorokausissa enemmän tunteja! Ja olisinpa aloittanut elämäni aikaisemmin kuin 21-vuotiaana..

Ainiin, lisäksi koko ajan takaraivossa paukuttaa ajatus siitä että pääsenkö Helsinkiin opiskelemaan vai en. Ja jos en, niin mitä sitten teen? Menenkö edes Vaasan pääsykokeeseen kun muut Suomen kaupungit ei vaan kiinnosta kuin Helsinki? Toivon niin niin niin kovasti että pääsen Helsinkiin!! Jos sieltä tulevassa kirjeessä lukeekin että en pääsekään niin luhistun ihan varmasti.

Mut ekana ahdistuneisuuslistalla se Islanti, JONNE MÄ HALUAN! (Tähän sellanen lapsellinen ahdistuksesta johtuva itkupotkuraivarijuttu.)

hukassa haaveiden vuoksi

2011-06-07T13:01:00.003+03:00

Moi. Oon hukassa taas. Tulevaisuuden kanssa, jälleen kerran.

Tulisipa 19.7. nopeasti, pikapikapikakipityksellä. En kestä tätä odotusta. Ja sitä että pitää taas tehdä varasuunnitelmia. Olisipa tulevaisuus kerrankin selvää! Kunpa ensi kesä ei menisi a) kotona löllöttelyyn sen takia että kukaan ei halua mua niin lyhyeksi aikaa töihin kuin pystyisin olemaan koulun tai pääsykokeiden takia, b) syksystä ja koko tulevaisuudesta stressaamiseen.

Tää tappaa mut kun en tiedä tulevasta mitään, en voi tehdä 100% varmoja suunnitelmia, voin vain haaveilla ja toivoa parasta. Ja melkein pahinta on se että muidenkin ihmisten tekemiset on mun tekemisistä kiinni, mun epävarmuus lisää muiden epävarmuutta. En haluaisi vaikuttaa kenenkään elämään mitenkään radikaalisti, elää vain onnellisessa kuplassa jossa kaikki olisi hyvin ja suunnitelmat selvillä!

Kunpa mulla ei olisi näitä kaikkia keskenään cat fighteja harrastavia haaveita ja unelmia!

"myöhäisiä" iltoja & lukemisyritystä

2011-05-18T18:24:00.005+03:00

Hohhoi.

Ensinnäkin toivon että tänään pääsisin ajoissa nukkumaan. Perjantaina oli pakko katsoa Suomi - Venäjä, lauantaina Euroviisut ihan vain tavan vuoksi, sunnuntaina sitten luonnollisesti Suomi - Ruotsi (!! oon vieläkin niin ilonen ja ylpee voitosta!), maanantaina lähdin ihan extempore puolentoista tunnin varotusajalla bussilla Hesaan ja torille, tosin sieltä piti kyllä jo vähän ysin jälkeen lähteä pois valitettavasti, mutta kuitenkaan en silloinkaan nukkumaan ehtinyt ennen yhtätoista. Ja eilen kotiuduin Helsingistä kasin aikoihin ja sitten piti tietty datailla ja ihkutella ostoksia (kuten Calvin Kleinin One Summer 2011 -putelia ja sen sisältöä, namnam kaikin puolin) ja muuten häslätä, joten nukkumaan ehdin taaskin vasta joskus yhdentoista aikoihin.

Eihän tollasessa nukkumaanmenoajassa toki normaalisti olisi mitään, mutta kun herään yleensä viimeistään puoli kahdeksalta ihan automaattisesti ilman että varsinaisesti mihinkään heräisin, ja kun usein herään jo kuudelta vaikka yöunia olisi kertynyt vain se seitsemän tuntia joka on mulle liian vähän jos vähänkin pidempään jatkuu moisella rytmillä. Mutta maanantaina alkoi loma ja lomaan kuuluu ehdottomasti myöhään valvominen, joten pakko sitä on joskus yrittää. Ei tänään kuitenkaan.

Toisena sitten asia josta mun piti ihan vain pikaisesti tulla tänne valittamaan (joo, oon taas ihan valivali, sorry): lukumotivaation puute. Mulla on yliopiston ruotsinkieliset pääsykokeet ensi viikon perjantaina ja olen toisesta pääsykoekirjasta lukenut alle puolet. Ja toki kirjakin on ruotsiksi, joten lukutahti on se n. 10 sivua per tunti kun teen vain alleviivaukset. Toinen kirja onkin sitten pelkkää ruotsin kielioppia, eli hulluna muistettavia pikkujuttuja. Ja kun en ikinä muista ottaa tuota kielioppikirjaa mukaan esim. bussiin jossa sitä voisi ihan hyvin lukea ja harjoitella kun se jopa on näppärän kokoinen ja mahtuisi laukkuun mukaankin mukavasti. Toinen teos mulla on vain netistä tulostettuna sekavana paperikasana joten sitä en mielelläni lähde mihinkään bussiin lukemaan.

Mutta siis pääasiallinen ongelma on se että mulla on lukumotivaatio ihan hukassa! Oon kyllä etsiskellyt hullulla innolla työpaikkoja ulkomailta, tuloksetta, mutta Suomeen, edes unelmieni kaupunkiin Helsinkiin, opiskelemaan jääminen ei houkuta nyt, ei sitten yhtään. Toisaalta olisi kuitenkin hyvä jos saisin jo nyt opiskelupaikan, voisin sitten ilmoittaa aloituksen lykkäyksestä vuodella, ja olla huoletta töissä (jos niitä siis löytyisi) aina ensi vuoden syksyyn asti, ei tarvitsisi lähteä ulkomailta tänne vaan pääsykokeiden takia sitten. Mutta edes tällaisella järkeilyllä en vain saa revittyä itseäni niskasta kiinni ja lukemaan, en edes silläkään että juuri nyt haluaisin asua Helsingissä enemmän kuin koskaan! Ulkomaat ja ihan toisenlaiset haaveet tälle vuodelle vaan pyörii mielessä surrurrurrur. Ja tietty jonkunlaisesta lukusuunnitelmastakin voisi olla hyötyä? Tai siis että miettisin vähän miten mun ois fiksuinta lukea, pitäiskö tehdä heti muistiinpanoja ymsyms.

Niin siis tämänhän piti vain olla ihan pikapikainen pikkuinen postaus tästä lukumotivaation puutteesta, ja sitten piti alkaa lukea hirmu ahkerasti nukkumatin saapumiseen asti, mutta ehdin minä ennen tätäkin jo siivota huoneeni, järjestää paperit kansioihin ja pistää pöydänkin uuteen järjestykseen. Ja ihan aluksi piti käydä ostamassa karkkia että sitten on kiva lukea, arvaapa vain olenko nyt tässä kirjoittaessani mussuttanut jo ainakin puolet niistä nameista? Että josko nyt riittäisi olevinaan pakollisten juttujen teko että voisi ihan oikeasti aloittaa sen lukemisen, vai löytyisköhän vielä jotain yhtäkkiä tosi oleelliselta tuntuvaa tekemistä, hmm..

Notkea kuin näkkileipä tai Muumipappa

2011-05-01T17:52:00.005+03:00

Kattelin tossa harjottelusta päästyäni (iloisen aikaisin!) Black Swanin ja tuumin että olisi se kiva taipua kuin balettitanssijat. Ehkä se tietysti voisi olla mahdollistakin, jos joskus tekisin muutakin kuin istuisin koneen edessä surkuttelemassa kun en mittään ossaa.

Oikeastaan en edes kyllä nyt juuri jaksa edes surkutella: Voicelta tulee hyvää, joskin jo puhkisoitettua musiikkia, kala on hyvää vaikkakin voisin opetella elämään ilman, jalassa on äidin mulle värkkäilemät ihanan lököt haaremihousut ja violetti huppari on valmistumassa äidin kätösissä - ja tosiaan se harjoittelu loppui aikaisin tänään, ja ennen kaikkea torstaina Kemiöön!

Voisin kyllä surkutella sitäkin että olisi kiva kun itse värkkäisin noita huppareita ja housuja ja että voisin nyt olla vaikka sitä harjoittelemassa, mutta kun en nyt jaksa surkutella mitään! En edes sitä jäätävää vyötärönympärystäkään jonka näkeminen olisi muutama kuukausi sitten kiidättänyt minut vessaan ja suunnittelemaan olevinaan-laihduttavaa ruokavaliota hophop!

Ja jotta tästä nyt ei ihan vain hömppää tulisi niin loppuun painavaa asiaa kirjasta "Saako pannukakulla istua - Muumilaakson mietekirja" (Tove Jansson, toim. Jukka Parkkinen):

Ironisia henkilöitä ei kannata piestä.

Hurlumhei

2011-04-30T18:27:00.006+03:00

En malttaisi millään odottaa torstaita jolloin lähtee juna kohti Helsinkiä ja sieltä matka jatkuu, mikäli suunnitelmien mukaan menee, Kemiöön bussilla kolme tuntia körötellen! Sitten haluan käppöstellä ihanassa auringonlaskussa kauppaan ja ostaa appelssiineja, salmiakkia ja ruisleipää; tuota viimeistä kaapissa odottavan peston kaveriksi. Kirjastoon haluan sitten seuraavana päivänä pyöräillä, kasata kassiin kivoja kevätkirjoja ja nauttia auringonpaisteesta heti kunnon lenkin jälkeen.

Teevarastot kaappaan kyllä täältä mukaani. Olin niin juvelantti että sain äidin ostamaan mulle kaksi Liptonin teepussilaatikollista kun mukaan sai ilmaiseksi ihanan juuttikangaskassin (joka muuten soveltuu täydellisesti ainakin salmiakin kanniskeluun). Löytyihän niitä erilaisia teelaatuja täältä jo ennestäänkin, mutta kun se Cittarin teehylly on niin ihanan leveä ja värikäs ja ihanan tuoksuinen. Että niin.

Alla olevan laista + datapainotteista muuten tänä vappuna, huomenna harjoitteluun että pääsen jo ennen lauantaita pois täältä. Ensi viikon missiona ostaa joku äitienpäivälahja ja metsästää laadukkaita farkkuja. On se rankkaa.

Takaisin taas.

2011-04-13T18:56:00.003+03:00

Oon ollu ahkera viime päivinä.

~ ostanut naamanpesuaineen The Body Shopista
~ ostanut kanien tavaroille säilytyslaatikon ja siirtänyt tavarat sinne
~ käynyt otattamassa passikuvan (tuli taas mutruhuuli -.-')
~ käynyt muutenkin uusimassa passin
~ saanut siirrettyä huoneen kaaoksen lattialta kaappiin ja hyllyille
~ kirjoittanut aika paljon koulujuttuja
~ siivonnut sähköpostini noin miljoonasta postituslista-viestistä
.

Ja on suunnaton ikävä Kyprokselle, siellä mulla oli elämä ja olin muutenkin elossa sen kaksi kuukautta, mutta ehdin olla Suomessa vain kymmenisen minuuttia kun tuli ensimmäinen vatutusaalto ja kyllästyneisyys iski. Haluan poispoispoispois!

Mutta tyydyn juomaan teetä (tuli addiktio Kyproksella niiden brittien keskellä, ylläripylläri), kuuntelemaan ruotsin NRJ:tä, naurahtelemaan vinksahtaneille kaneilleni ja käymään läpi lemppariblogejani (joihin on tullut "nettitaukoni" aikana niin paljon uusia postauksia ettei bloglovin ole edes säilönyt kaikkia, murh).

// Päivän ilonaiheet: löysin lempparirustokorvikseni takaosan joka oli tipsahtanut ilmeisesti yöllä + löysin huuto.netistä Beijing beibin enkä voinut olla huutamatta, sen verran ahkerasti sitä etsin parisen vuotta sitten tuloksetta! =)

Turta

2011-02-10T15:44:00.003+02:00

Kaikki muut tuntuvat olevan innoissaan mun harjottelusta Kyproksella paitsi minä. Niin äiti, opettajat, kaverit kuin asuntolan "valvojakin". Lähtö on ylihuomenna eikä mua jännitä tai innosta yhtään, ei mulla ole mitään fiiliksiä mitään kohtaan tai mihinkään liittyen. Mä vain olen. Enkä jaksa kuunnella ihmisiä jotka mulle puhuu, katson vain turtana ja sanon "joo" tai "mm" tai "okei". Enkä jaksa tehdä yhtään mitään muuta kuin pyörittää ajatuksia päässäni ja syödäsyödäsyödä.

Haluaisin vain olla jonkun sellaisen kanssa jolle ei tarvitsisi puhua vaan joka ymmärtäisi ilman sanojakin, mutta vielä enemmän haluaisin tunteeni takaisin. Mihin ne jäi?

Runoutta

2011-02-10T14:27:00.003+02:00

Saa kirjoittaa by Anja Snellman

My rating: 5 of 5 stars

Ihana, koskettava, pitää joskus lukea enemmän aikaa uhraten. Kelpuuttaisin myös omaan hyllyyni!

Muumia

2011-02-09T14:34:00.000+02:00

Moominland Midwinter by Tove Jansson

My rating: 4 of 5 stars

Ruotsiksi tällä kertaa, siis Trollvinter. Ja ne kuvat ♥ Tykkäsin erityisesti vikasta kappaleesta, ihana!

Alla små djur slår rosett på sin svans

2011-02-05T09:07:00.003+02:00

Kometen kommer by Tove Jansson

My rating: 4 of 5 stars

Kivaa piiiitkästä aikaa (ensimmäistä kertaa kuukauteen) herätä aikaisin ilman että tarvitsisi heti nousta sängystä tai tehdä yhtään mitään! Lukaisin tuon ihanaisen kirjan eilen vähän yli puolenvälin ja tänään loppuun noin puolessatoista tunnissa - en ollutkaan lukenut sitä ennen! Sitten vaan makoilin sängyssä ja kuuntelin The Voicea, ahh tätä helpotusta ja stressittömyyttä kun lopputyöesityskin on ohi :) Ja kuorin naamankin taas pitkästä aikaa - miten voikin olla niin vaivalloista jokin kasvojen kuorinta edes kerran viikossa vaikka ei siihen montaa minuuttia mene? Sama jalkojen raspaamisen ja rasvaamisen kanssa, minkä myöskin tein tänään. Tänään suunnitelmissa nettilössöilyä ja lenkki, nyt heti seuraavaksi ruispalaa aamupalaksi - nam.

"
Det var ett stort grått regn som tog med sig en tidig skymning. Det tassade tyst över taket, prasslade i trädgården, susade genom skogen och långt borta droppade det in i Sniffs grotta.

--

'Det är en dal där man känner sig alldeles säker, berättade trollet. Man är glad när man vaknar och det är trevligt att somna på kvällen. Där finns ett klätterträd som jag ska bygga ett hus i och en alldeles hemlig plats som jag ska visa dig. Mamma har lagt snäckor kring alla rabatterna och det är alltid solsken på verandan. Där luktar gott. Och vi har en egen bro som pappa har byggt och över den kan man åka med skottkärra. Jag har upptäckt havet också, en bit av havet är vårt eget hav..'
"

Hyvää huomenta!

2011-02-02T08:27:00.004+02:00

Poksauttelin tuossa äsken poppareita aamupalan jälkiruoaksi, hörpin vihreää teetä, seilaan blogeissa ja katson videoita The Voicen netistä. Ihan kivaa =)

Jos tänään sais lopputyöesityksen PowerPointia tiivistettyä (se on nyt muistaakseni 17 sivua, mukana vain kaksi kuvaa, ja esitys saisi kestää 20 minuuttia) ja tehtyä sen lunttilapun ylihuomiseen esitykseen niin hyvä.

On se muuten jännä miten sitä n. puolta tuntia jännää niin hirveesti. Veikkaan tosin että en jännittäisi jos saisi esittää suomeksi, mutta ei kun på svenska! Ja joka puolelle koulua on lätkitty niitä esitysaikatauluja niin että kaikki osaa varmasti sitten perjantaina tulla katsomaan meidän suomenkielisten esityksiä ja todistamaan ihmettä kun puhutaan ruotsia - tähän mennessä varmaan ainoat jotka on kuullu mun ja kahden suomenkielisen luokkakaverini puhuvan ruotsia on meidän luokkalaiset...

Ainii, ja tänään sitten sinne Skanssiin kans!

Väsy

2011-01-30T19:22:00.004+02:00

Pääsin vihdoin pois harjoittelupaikasta, kävin kaverin kotona syömässä makaronilaatikkoa (isänsä käski kirjoittaa muistelmiini että eräällä paikkakunnalla asuu perhe joka syö aina makaronilaatikkoa), istuin autossa ja jostain kumman syystä pyörrytti kaupan pihassa. Sitten söin hirmusti poppareita ja Tuplan joka oli niiin nam, pitäisi kirjoittaa puhtaaksi paperille harjottelupäiväkirjaa ja -raporttia mutta ei jaksa. Iski hillitön väsymys ja nyt aion vaan mennä suihkuun ja nukkuanukkuanukkua kolmen surkeasti nukutun viikon edestä. Kunhan kukaan kämppiksistä ei herätä, mur.

Ensi viikon suunnitelmiin kuuluu reissu Skanssiin kaverin kanssa, lopputyöesityksen suunnittelua + PowerPointin tekemistä ja perjantaina esitys, muuten vapaa viikko ♥ Jos huomenna jaksaisin tehdä nuo harjotteluun liittyvät jutut valmiiksi, pyykätä ja purkaa laukut niin sitten voisi unohtaa edelliset kolme viikkoa kokonaan.

Pyrstötähtiä

2011-01-20T18:09:00.002+02:00

"Meri! Meri tulee takaisin!"
huusi Muumipeikko yhtäkkiä eräässä pääkopassa
ja aiheutti Maijalle hengenahdistusta
eräänä päivänä samaan tapaan
kuin lappu joka roikkuu
kotieläinpihan rakennuksen lumisella seinällä
ja jossa lukee
"vaniljajäätelöä suklaakuorrutuksella".

Haaveilen pehmeästä ruohosta paljaiden jalkapohjien alla, vaaleansinisellä taivaalla lipuvista pilvihattaroista, flipflopeista ja lämmöstä. Ollessani harjoittelussa kotieläinpihalla keskellä ei mitään, kärsien joka päivä märistä ja kylmistä sormista ja varpaista ja väsymyksestä joka johtuu huonolla sängyllä nukkumisesta ja päätä kiristävästä stressistä jota niin lopputyö kuin harjoitteluraportti ja -päiväkirjakin aiheuttavat.

Vuosi alkoi ihanimmalla joululoman lopulla tähän asti ja on jatkunut siitä eteenpäin silkkana raatamisena jonka aikana ei ole ollut aikaa tehdä mitään kivaa. Onneksi lopputyö pitää olla kohta palautettuna ja esityskin on 4.2. - sitten voinkin alkaa stressata Kyproksen harjoittelua ja sitä miten selviydyn sinne..

Jos tänä vuonna ehkä vihdoin oppisin vain olemaan ja nauttimaan pienistäkin hetkistä ja toisaalta tekemään mälsät asiat nopeasti pois mieltä painamasta?

2010 / 2011

2010-12-31T19:37:00.013+02:00

Meinasin kopioida Zaijolta sellaisen perinteisen "vuosi 2010"-kyselyjutun, mutta tajusin että se olisi liian masentavaa luettavaa niin itselleni kuin niille harvoillekin jotka tänne ehkä eksyvät. Mutta jotainhan tästä ihmeellisestä mediatapahtumasta on pakko kirjoittaa! Siispä..

Vuosi sitten tähän aikaan angstasin ja halusin nukkua vuodenvaihteen yli, olla kuulematta rakettien pauketta koska asiat eivät menneet niin kuin haaveilin, ja halusin unohtaa että vuosi edes vaihtuu koska en halunnut odottaa uudelta vuodelta mitään uutta. Muistan tuon riipivän elävästi.

Alkukeväästä mulla ei juuri ole havaintoja. Paitsi että olin ällöttävän ihastunut teini, tein viikonloppuisin ahkerasti kouluhommia kun omalla koneella ei ollut nettiä, aiemmin meidän koko student-porukan käsittänyt kaveriporukka alkoi rakoilla ja repeytyä, kävin Hesassa kesätyöhaastattelussa Saksan EURES-juttuihin ja käväisin kaksissa näyttelyissä kanini Bellan kanssa.

Vika koulujakso oli kuitenkin kiva kun oltiin vaan studenttien kesken yhtenä ryhmänä ja tehtiin päivittäin hommia eläintalossa, treenattiin koirien kanssa erottelua ja päästiin katsomaan open noutajatreenejä ja koirien käyttöönottotarkastusjuttuja sekä koirien luovutusleirille yhdeksi päiväksi. Se oli kaiketi toukokuun loppua kun aloin oksennella tahallisesti, "ahmimisen" jälkeen. Ahmiminen lainausmerkeissä koska se saattoi tarkoittaa vain pientä karkkipussia silloin. Suorastaan hypin ilosta kun paria päivää ennen koulun loppua & sommarperiodin alkua sain muuttaa pois ahdistavan kämppikseni luota ja asuin muutamia päiviä ihan yksin ykkös-asuntolassa.

Sommarperiod kesti koko kesäkuun ja sisälsi myös Varsinais-Suomen Karjakerhon junior handler -leirin jolloin huomasin miten törkeitä mun luokkakaverit oikeasti osaa olla - niin tuntemattomia kuin meikäläistäkin kohtaan. Tykkäännyin navettapäivystykseen, sen aikaan oli rentoa. Juhannus meni eläinten ulkohäkkiä rakentaessa ja illalla valokuvatessa, kai katsoin myös telkkaria tai luin. Ei siis mitään normaalista poikkeavaa. Alun ärsytyksen ja mälsätyksen jälkeen nautin kuitenkin. Joskus kesäkuussa ajauduin riitoihin yhden luokkalaiseni kanssa väärinkäsityksen takia, onneksi en ennenkään juuri hänen kanssaan ollut tullut niin hyvin toimeen kuin muiden. Ei minun tyyppiseni ihminen, ei varsinkaan koska ei ole vieläkään antanut / pyytänyt anteeksi järjestämäänsä kohtausta.

En halunnut tulla kotiin heinäkuussa vaan olisin mieluusti ollut koko kesän Brusassa, mutta lössin kuitenkin täällä koko heinäkuun ja puolikkaan elokuusta. Ärsyynnyin normaaliin tapaani moniin asioihin, alun jälkeen elin minimikaloreilla ja liikuin hulluna, nautin nälän tunteesta, katsoin Serranon Perhettä dvd:iltä. Jostain syystä kun muistelen tätä kesää niin mielessäni välähtää pinkki toppi jonka ostin Tukholmasta pikaiselta risteily-mättöreissultamme, vaikken käyttänyt kys. vaatekappaletta koko kesän aikana. Vietin paljon aikaa myös takapihan nurmikolla bikineissä löhöten ja erityisesti englanninkielisiä Muumeja sekä Elämä käyttöohjetta lukien ja Kuoringan alueen pyöräteillä rullaluistellen. Revin nauloja vanhan talon laudoista noin tunnin päivässä lähes joka arkipäivä. Kesä oli kuuma (lämpöennätys 37,2 mitattiin parin kilometrin päässä kotoamme) ja aurinkoinen, nnnautin kerrankin! Sininen taivas ja tuoksuva, vihreä ruoho ♥ Löysin myös weheartit:n, mikä ei välttämättä ollut hyvä juttu.. Lisäksi löysin mailikaverin Israelista, ja se oli todella hyvä juttu! Kesällä mailailimme oikeastaan päivittäin, se oli ihanaa. Kesä oli joiltain osin ihan täydellinen, toisaalta taas ei.

Syksyllä olin hirmuisen innoissani koululle paluusta, siellä pääsin asumaan hienompaan kämppään kuin keväällä ja mulla oli uusi kämppiskin, jonka kanssa viihdyin paljon paremmin kuin ykkösvuoden kämppiksen. Kaneja en valitettavasti saanut ottaa mukaan. Ensimmäinen jakso osoittautui odotusteni vastaisesti tuskaisaksi, koska tein projektia opettajien päätöksen vuoksi juuri sen studentin kanssa jonka kanssa olin riidoissa kesäkuun episodin takia. Elo-syyskuussa olin ahdistuneempi kuin koko vuonna niin tuon pariprojektin kuin edessä häämöttävien harjottelujen ja slutarbetinkin vuoksi. Ahmin ja ennen kaikkea oksentelin enemmän kuin ikinä siihen asti. Varsinkin koska meidän projekti oli keksien leivontaa, ja ne keksit säilytettiin mun huoneessa..

Tuon jakson jälkeen elämä helpotti, pääsin harjoitteluun Turkuun siihen eläinkauppaan johon halusinkin! Vaikka useimmiten en ois millään jaksanu lähteä sinne aamuisin, lähdin yleensä kuitenkin pois hymy korvissa. Paitsi kahden ekan viikon aikana jolloin paikalla oli toinen harjoittelija joka mollasi ja haukkui paikkaa mulle minkä ehti. Mutta mä tykkäsin ja jopa nautin siellä olemisesta, arkipäivisin kaupalla ollessani olin koko ajan onnellisempi kuin varmaan koko vuonna missään vaiheessa. Se paikka alkoi tuntua turhankin kotoisalta :D Miinuksena vaan se että ostelin Turusta hulluna kaikkea, niin tavaraa kuin ennen kaikkea ruokaakin jota sitten oksentelin urakalla, ja menetin siinä rahani silleen hupsistakeikkaa..

Koulun kolmannen jakson eka puolikas meni ihan hirmuisella vauhdilla. Ehdin kuitenkin kyllästyä luokkalaisiimme, ja erityisesti siihen jonka kanssa vietin eniten aikaa koska puheenaiheet olivat aina ne samat. Mielessä siinteli jo joululoma, joka alkoi kuitenkin lähestyessään ahdistaa. Ja slutarbetea olisi pitänyt tehdä, mutta... Sekin ah-dis-ti, ja ahdistaa edelleen. Kouluahdistuksen lisäksi päässä pyörivät eräs poika (sama kuin vuosi sittenkin...), kalorit ja pakkomielteinen liikunta sekä tietyt ruoat viikonloppuisin. En ollut onnellinen, en masentunut, en tuntenut mitään muuta kuin sitä jatkuvaa ainaisahdistusta lopputyöstä, elin päivä kerrallaan porskuttaen viikkojen läpi.

Lomalle tulin siis kotiin, ja olen saapumisestani eli 22.12. lähtien vetänyt mahan joka ikinen päivä täyteen herkkuja, mutten ole oksentanut kertaakaan. En vain ole kehdannut, vaikka mahalle kertynyt röllykkä ottaakin päähän. Muttei ehkä suorastaan ahdista. En vain ole jaksanut ahdistua syömisistäni, mikä on varsin ihmeellistä. Jouluaatto oli pitkästä aikaa ihana ja kiva kynttilöineen ja pakkasineen kun pelasin äidin ja veljen kanssa uutta lautapeliäkin, ja tietysti kun pitkästä aikaa katsoin Joulupukki ja noitarumpu -piirretyn joka on oikeastaan must jouluisin. Tietysti jotkut asiat kotona ovat ärsyttäneet, erityisesti vapauden ja itsenäisyyden puute, mutta olen välttynyt iskän kanssa raivoamiselta yms. Olen liikkunut jonkun verran ja silleen..

Vuosi vaihtuu osaltani toivottavasti Voicea radiosta kuunnellen, uutta harmaata kynsilakkaa kynsissä, ehkä sähköpostia israelilaiselle kaverille kirjoittaessa tai jotain muuta kivaa tehden. Hiukset värjättiin juuri vaaleammiksi, mutta ovat vielä niin märät ettei väristä voi sanoa mitään. Vuoden viimeiseksi päiväksi tämä on muutenkin ollut harvinaisen kiva: aamupäivällä löysin dvd:n jossa on Brusan kesäkuun kuvat joiden katoamisesta juuri viime postauksessa valitin ja kävin Pyryn kanssa lenkillä. Iltapäivällä kävin kaupungissa shoppailemassa pari tuntia, mukaan tarttui ihana ketjukaulakoru Anttilasta, Onlyn "sotilasnapillinen" neuletakki, Piecesin musta miniolkalaukku joka toimii vaikka pelkkänä lompakkona, Piecesin harmaa simppeli, hitusen armeijatyylinen rutkulaolkalaukku ja meikkipussi, joka tosin olisi saanut jäädä ostamatta. Mutta what's done is done, ja oikeasti oon tarvinnu meikkipussia jo pitkään.

Niin, toivotaan parempaa uutta vuotta kaikille. Oikeastaan toisaalta odotan tulevalta vuodelta jotain erityistä, toisaalta yritän suhtautua siihen niin että tuskinpa mikään muuttuu kuitenkaan, etten sitten vaan pettyisi kun mikään tuskin muuttuu. Paitsi että mulla on kahden kuukauden harjottelu Kyproksella ja lopetan, jos vaan saan lopputyön tehtyä ja esitettyä, nykyisen kouluni 1.6. Tulevaisuus sen jälkeen: no idea.

Ensi vuodelta toivoisin että itse muuttuisin: sosiaalisemmaksi ja laihemmaksi + syömisiltäni terveemmäksi ja vähemmän masentuneeksi ja valittavaksi, enemmän toimeliaaksi! Ja olisipa pitkä, kuuma kesä ♥ Enkä mä panisi pahakseni vaikka olisi joku jota halata kun siltä tuntuisi ja uusia kavereita joiden seurassa oikeasti viihtyisin ja jotka ymmärtäisivät mua. Ja jos se tili ei vuoden päästä olisi periaatteessakaan miinuksella niin kiva ois. Olisi helpottavaa vihdoin päästä yli "vanhoista" ihmisistä ja eläimistä ja jatkaa jo eteenpäin. Että tällainen vastaava postaus olisi paljon positiivisempi ja varsinkin että vuoden päästä tähän aikaan en edes olisi koneen ääressä kirjoittamassa tällaista postausta.

Ja tämäkö ei sitten ole masentavaa tekstiä, hä? :D Kuitenkin oon hämmentynyt miten neutraalit fiilikset mulla nyt on, ihan kaiken suhteen. Uskon että kaikki kyllä järjestyy kun järjestymisen aika on.

np. B.o.B - Airplanes
juomana Coca Cola Light

Oikeasti ihan okei

2010-12-30T09:39:00.007+02:00

Aloin siivota. Sain siirrettyä yhden dvd-kotelon pöydän keskeltä pöydän reunalle ja irrotettua kuulokkeet puhelimesta. Sitten loppui se inspis.

Istahdin petaamattomalle sängylle koneen ääreen, eksyin Blogloviniin ja sieltä uusiin, ihaniin, valkoisiin sisustusblogeihin. Ei näin! Ei varsinkaan kun lopputyö odottaa tekijäänsä yhä edelleen. Ja se avelsprojekt myös.

Kanit nukkuvat nyt taas kirjahyllyn alahyllyllä herätettyään minut tänäkin yönä viideltä. Mutta on helpompaa muuttaa evakkoon olohuoneeseen ja nukkua siellä niskansa kipeäksi kuin olla vihainen noille höpötöpöhännille.

:)

Näin unta että oli kesä ja olin Brusassa. Olisipa se niin! Menin typeränä epähuomiossa poistamaan viime kesän Brusa-kuvat koneelta ennen kuin poltin ne. Siinä meni monta ihanaa kuvaa ihanista muistoista! Mutta säilyi niitä edes pari:

Valokuvauskävelyretket iltaisin.

Navetalla aamuisin kello kuusi, pitkä vapaa ja iltanavetta. Lemuavat vaatteet.

Koulun vihreät pellot navettamatkalla.

Lenkkeilyä Amosparkissa.

Juhannus. Päivällä rakennettiin Sofian kanssa eläimille uusi ulkohäkki, ainakin kuusi tuntia aherrusta ilman taukoja, ja illalla ihana ukkonen.

Ratsutila Rohanin näytöksen kenraaliharjoitus. Mikä fiilis!

Viimeisenä päivänäni siellä syntyi pentuja!

PS. Tänään iltapäivällä olisi tarkoitus nähdä paria lukioaikaista kaveria - long time no seen!

Tulevaisuuspohdintaa..

2010-12-28T14:41:00.005+02:00

Osa meikäläistä kiinnostavista koulutusohjelmista joihin kenties voisi hakea (itselle muistiin lähinnä):

koe 24.5. Oulu
kirjallisuus (yo) Oulu: Hannu Väisänen: Kuperat ja koverat. Otava, 2010.
Teoksen analyysissä käytetään apuna käsitteistöä, joka esitetään teoksessa Alanko, Outi ja Käkelä-Puumala, Tiina (toim.): Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. SKS, 1. p. 2001, 2. p. 2003 tai 3. p. 2008. + Runon analyysissä käytetään apuna käsitteistöä, joka esitetään teoksessa Kainulainen, Siru; Kesonen, Kaisu ja Lummaa, Karoliina (toim.): Lentävä hevonen: välineitä runoanalyysiin. Vastapaino, 2007.

koe: 26.5.2011 Jyväskylä (tai Tampere)
journalistiikka (yliopisto) Jyväskylä: Risto Kunelius, Viestinnän vallassa. Johdatusta joukkoviestinnän kysymyksiin (WSOY 2003) + Janne Seppänen, Katseen voima. Kohti visuaalista lukutaitoa (Vastapaino 2001).

= SAMA =

koe 26.5.2011 Tampere
tiedotusoppi (yo) Tampere: Kunelius: Viestinnän vallassa. Johdatusta joukkoviestinnän kysymyksiin, WSOY 2003. Seppänen: Katseen voima. Kohti visuaalista lukutaitoa. Vastapaino 2001.

koe 30.5.-1.6.2011 Tornio
monimediajournalismi (medianomi) Kemi-Tornio: työnäytekansio

koe 31.5. Oulu
saamelainen kulttuuri (yo) Oulu: Lehtola, Veli-Pekka: Saamelaiset - historia, yhteiskunta, taide. Inari: Kustannus-Puntsi, 1997

mahd. koe 9.–10.6.2011 Turku
journalismi (medianomi) Turku: etukäteistehtävä (ilmestyy 12.4., palautettava 29.4.)

koe 15.6. Vaasa
viestintätieteet (yo) Vaasa: julkaistaan pian

sosiaaliantropologia (yo) Tampere: Sosiaaliantropologiaan ei ole omaa pääsykokeiden kautta tapahtuvaa sisäänottoa, mutta pääaineoikeutta voi hakea vuosittain tapahtuvassa erillishaussa.

journalismi Pasila (alkaa tammi 2012): ei aineistoa, hakuaika 12.9.-7.10.2011, mahd. koe 8.11.2011

Puput ♥

2010-12-23T06:44:00.004+02:00

Bella ei sitten osaa olla hetkeäkään hiljaa. Tai paikoillaan. Tai no hetken kyllä, mutta hyvin pienen :D Joko se nakertaa pajua, loikkii ympäri häkkiä tai siirtelee koppia ja hiekkalaatikkoa. Benita vaan möllöttää nukkuen pää somasti leukapussityynyn päällä tai pupeltaa heinää. Ei yhtään yllätä että Benita on noista se jumbo. Bella on jopa oikeasti laihtunu ja sen hännänalunenkin on nykyään ihan valkoinen! Ja Benitan tuhina sen nukkuessa on jotain söpöintä ^_________^

No comments about (being at) home ATM.

Etukäteisikävä

2010-12-20T20:43:00.004+02:00

{ Hupsista. Laitoin just teeveden kiehumaan, kun kuulin että se oli valmista tarrasin mukiini mennäkseni täyttämään sen ja tajusin sen olevan edelleen täynnä teetä. Vähän haaleaa sellaista tosin, mutta kuitenkin. Tällaista sattuu kun juo liikaa teetä ja tekee montaa asiaa yhtä aikaa. }

Iski hirmuinen Kemiöstä lähtöangsti. { Kertokoot joku mulle miten tuo oikeasti pitäisi kirjoittaa. Lähtöangsti se ainakin on, mutta onko se Kemiöstä lähtöangsti vai Kemiöstälähtöangsti? Koska molemmat kuulostaa vähintäänkin konstikkailta. } Mutta niin, se angsti iski ihan vaan kun aloin pakkaamaan. Siis otin rinkan ja laukun esille ja haahuilin ympäri huonetta poimimassa tavaran sieltä, toisen täältä.

En halua lähteä täältä. En vielä. En taas. En yli kuukaudeksi. Palatakseni vain reiluksi viikoksi takaisin lähteäkseni sitten taas. Tykkään liikaa tästä koulusta, kylästä, saaresta. Vaikka koulussa aina välillä jotkut asiat ottaa päähän ja täällä tuulee aina, varsinkin talvella ja syksyllä ja keväällä, niin silti täällä on niitä harvoja negatiivisia asioita vastaan vaikka miten monta positiivista asiaa. Luonto, eläimet, rentous, sää.. Till exempel.

Toisaalta on ihan kiva mennä kotiin. Edes jouluksi kotifiilikseen, vähän monipuolisemman viikonloppuruokavalion pariin, saunaan, kanien ja koiran + veljen ja äidin luo, ikiomaan huoneeseen. Mutta tiedän kokemuksesta että sen huoneen tavaramäärä ahdistaa ja seinät tuntuu kaatuvan niskaan kun isän pitää valittaa suitsukkeen poltosta ja dödön käytöstä, kun ei voi ilmoittamatta mennä ja tulla miten vaan, sekin ärsyttää miten porukat komentaa Pyryä palkitsematta ja ihmettelee jos se ei tottele sellaisia käskyjä joita sille ei oo opetettukaan, siellä on hulluna ruokaa, iskä avaa telkkarin heti kun herää vaikkei edes katsoisi sitä eikä siellä saa siis olla hiljaisuudessa juuri hetkeäkään, silloin harvoin kun on hiljaista niin vain kello tikittää ja tulee olo kuin talo olisi ihan hengetön, sellainen vanhan ja raihnaisen ihmisen talo. Se tuntuu pelottavalta.

Täällä talo on enemmän tai vähemmän täynnä elämää, täällä on tilaa eikä kenenkään hikisiä vaatteita keittiön tuoleilla, sekään ei tapa vaikkei astioita ihan hirveän usein tiskatakaan, kukaan ei kyttää tekemisiä ja menemisiä, kukaan ei nalkuta vaikka olisin suihkussa tunnin ja kaikki muutkin vetää vessanpöntön joka vessakäynnin jälkeen eikä vouhkaa siitä miten menee vettä hukkaan siinäkin. Ainut miinus: tulen teko sisätiloissa kielletty -> ei suitsukkeita. Mutta sen miinuksen kanssa oppii elämään.

Mä haluan jäädä tänne!! Ärsyttää ikävöidä jotain paikkaa, varsinkin ennen kuin on sieltä edes lähtenytkään. Berliini-ikäväkään ei voita Kemiö-ikävää, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Joitain asioita Berliinissä ikävöin aivan hulluna, mutta Kemiö on kokonaisuutena enemmän ikävöitävä. Hmph. Mutta vielä huominen täällä. ♥ Ja sitten on onneksi ihanat muistot! Ja tulenhan mä taas toukokuussa muutamaksi viikoksi (sen pitäisi lohduttaa).

{ Noin, nyt ainakin yhdeksän desiä vihreää teetä juotuna tänä iltana, niiden desien voimilla valvon sitten tänäkin yönä kolmeen asti. Jotenkin mulla on ollut viimeiset pari viikkoa pakkomielteenä olla hereillä mahdollisimman paljon, ehkä ihan vaan koska kohta en pääse tänne kuin ajatuksissani. }

Ihana päivä!

2010-12-17T21:26:00.004+02:00

Tänään on ollut hyvä päivä!

Eilen opettaja ilmoitti että hän ei tule olemaan lainkaan paikalla tänään, joten saatiin tehdä projektejamme itsenäisesti. Menin kuitenkin pihinä ihmisenä aamupalalle noin puoli kahdeksalta ja jäin sitten koulun koneelle tekemään projektia, koska tajusin että siellä saattaisin saada jotain aikaankin. Ja sainhan minä, melkein sivullisen tekstiä kolmen tunnin aikana! Syytän höpöttävää kaveriani tuosta hitaudestani..

Käytiin ennen ruokaa kansliassa josta en saanut valitettavasti apua Kela-ongelmaani, ja kun palautettiin yhdet tehtävät eräälle opettajalle niin kävin tietysti samalla moikkaamassa koulun chillaa, josta kukaan muu ei tykkää paitsi minä. Miten kukaan vaan voi olla tykkäämättä jostain niin ihanan pörröisestä, pitkäviiksisestä ja ilmeikkäästä otuksesta, vaikka se toki puree ja säksättääkin?!

Ruoan jälkeen (jälkiruoaksi oli muuten marjarahkaa, NAM! Otin kuitenkin pienemmän puoleisen annoksen, hyvä minä.) lähdin kaverin kanssa Kelassa käyväisemään, saaden sieltä avun ongelmaani, ja kauppaan josta mukaan tarttui herkkuosastolta vain (ihan oikeasti vain, kun ottaa huomioon mikä oli ennen normaali saalis) pähkinävanukas, feikki-Twix ja pieni Pepe-patukka.

Kämpillä katsoin koneelta O.C:n neloskautta ja söin suklaan + Pepen, kunnes tietokone päätti pimentyä ja mykistyä täydellisesti pysyen kuitenkin päällä. En jaksanut hirveämmin tapella koneen kanssa vaan sain innostuksen tehdä maanantaiksi tarkoitetun anatomia-läksyn, vasta sen valmiiksi saatuani kiskaisin koneesta johdon irti, lykkäsin sen takaisin ja sain koneen toimimaan normaalisti.

Seurasi lisää O.C:tä, vanukas, vähän angstia, netissä haahuilua ja randomsyötävää (ruisleipää pestolla, omenaa, banaani..) kunnes tajusin että mörkö on tulossa kylään ja pakenin sitä olkkariin Emmerdalen pariin (sori, sen katsominen kotona porukoiden kanssa on vaan ihana tapa ja täälläkin tulee sitä joskus seurattua). En kuitenkaan jaksanut ihan koko tuntia sitä katsella, vaan lävähdin lattialle tekemään lihaskuntoa. Siinä meni 25 minuuttia ja sen jälkeen iski lenkki-inspiraatio.

Reilun tunnin mittaisen, osittain reilummanpuoleisessa tuulessa suoritetun lenkin jälkeen oli ehdottomasti aika kuuman suihkun, höystettynä The Body Shopin mangosaippualla ja ihon kuorinnalla + kosteutuksella, joista noita kahta viimeistä harrastan aivan liian satunnaisesti ja harvoin.

Nyt netteilyä, v-heppailua, hyvää musiikkia (sis. itselleni uudet tuttavuudet Warpaint ja Sigur Rós sekä OneRepublic johon en aiemmin ole erityisemmin tutustunut), toivottavasti aikaisin nukkumaan, ehkä O.C:n neloskauden viimeinen jakso vielä..

Tällaisia päiviä saisi olla enemmän! Suihkussa tulin vain ihmetelleeksi että miksi joskus on niin vaikeaa saada itsensä lähtemään lenkille, vaikka aina (paitsi jos on liian heppoisesti varustautunut) lenkin jälkeen on aivan mieletön fiilis! Olipa sitten juossut, hölkötellyt tai vaan kävellyt.

Terve, totesi sairas

2010-12-13T17:03:00.003+02:00

Onko oikeasti olemassa naista joka ei täyttäisi kuin maks. kolme näistä väitteistä?! :O Boldattu kaikki jotka mun kohdalla ei pidä paikkaansa (helpompi niin päin).

If three of more of the following symptoms fit for you, you may be at risk of having your body image overly influence your life.

Thoughts about "feeling fat".
Feeling shameful and guilty about your body.
Avoidance of social situations that emphasis physical appearance.
Looking at others to see how your own body size compares to others.
Weight determines how good you feel about yourself.
What you weigh affects your relationships.
Pinching body parts to measure fatness.
Checking your reflection in glass windows to see how your body looks.
Having special clothes used to make sure your body is certain size.
Having clothes that do not fit to entice yourself to lose weight.
Touching underneath the chin to check for a "double chin."
Feeling you can not give a speech or make a presentation based on the way you look.
Missing school based on the feeling that you have gained weight.
Checking the diameter of the wrist for size maintenance.
Asking others about weight to compare your own weight to others.
Asking others about clothing size to compare your own clothing size to others.
Attempting to elicit comments from others about how fat you are.
Embarrassment about body weight.
Checking to see how close thighs are together when standing up.
Checking for cellulite in thighs.
Sucking in your stomach in front of a mirror to see what it looks like.
Preferring to only wear baggy clothes.
Pinching of cheeks to measure fatness.
Difficulty undressing in front of spouse or other loved ones.
Comparing own body to people on television, movies and magazines.
Checking to see if body parts jiggle.
Checking to see if rings still fit as in the past.
Checking to make sure same belt hole is used as in the past.
Checking to see if you can feel your bones.
Weighing yourself multiple times.
Fear of weighing oneself.
Making negative comments about your body to others.
Difficulty taking compliments from others about the way you look.

Taas tällainen päivä

2010-12-12T22:55:00.000+02:00

Haluaisin olla sinut itseni ja menneisyyteni kanssa, mutten vain pysty.

Menneisyydessä on liian monta ihmissuhdetta joiden loppumisen, tai sen etteivät ne edes oikeasti alkaneet, syynä olen yksin ja ainoastaan minä.

Enkä onnistu unohtamaan niitä ihmisiä.

Ja sitten kun mulla ei ollut ketään ihmistä, aloin syömään ja lihoin ja nyt päässä pyörii vaan kcal kg.

Aina kun kosketan mahaani niin se tuntuu liian suurelta.

Aina kun katson reisiäni niin ne on liian leveät.

Ja eniten mua vatuttaa juuri se että tääkin blogi täyttyy tästä mun ruikutuksesta ja valituksesta, enkä kuitenkaan osaa tehdä asialle oikeasti mitään.

Nykyään en edes uskalla mennä ulos nauttimaan kauniista ilmasta.

Enkä todellakaan uskalla päästää ketään lähelleni, olen etäinen eikä mikään kiinnosta.

Kun päässä pyörii vaan ne menetetyt ihmissuhteet ja kcal ja kg.

Eikä millekään uudelle olevinaan ole tilaa.

// Mjoo, ehkä luen tän joka päivä tästä lähtien, yritän päästä eroon mun itseni nolaamisen pelosta muistamalla ton ja vaikka ehkä yritän joka päivä löytää itsestäni jonkun positiivisen jutun? Miten satuinkin bongaamaan ton postauksen juuri tänään?

/// Ja tuolta kommenteista: "Pitää vain opetella jättämään asiat taakseen, ei ne siitä mihinkään muutu vaikka niitä surisikin koko ajan." Niinpä. Miten mun on vaan vaikea poistaa niitä tiettyjä ihmisiä Facebookin kaverilistaltakin, saati sitten ajatuksista?

//// Postaukseni erään foorumin vatutusketjuun:

Oon tahallisesti tai tahtomattani potkinu tai päästäny valumaan pois elämästäni lähes kaikki nykyisen koulun ulkopuoliset kaverit, niin IRL kuin netissäkin. Niitäkään harvoja kavereita joita mulla on, en näe juuri koskaan. Tyyliin kerran parissa vuodessa.

Oon muutenkin ihan erakoitunu, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin niin esim. tänään en uskaltanut lähteä lenkille kun siellä oli hieno ilma ja pelkäsin törmääväni johonkin ihmiseen josta en tietäisi pitäisikö häntä tervehtiä vai ei, ja mitä joku ajattelisi jos näkisi mut lenkillä - oon täällä keksiny että on noloa lenkkeillä!

Muutenkin mun ajatukset pyörii vaan kalorien ympärillä, en koko viikonloppuna oo pystyny keskittymään mihinkään, olipa kyse sitten lukemisesta, leffan katsomisesta tai nukkumisesta, muistelen koko ajan menneitä, parempia aikoja ja ajattelen että pitäisi tehdä jotain koulutöiden eteen mutten saa tehtyä mitään.

Tarviisin ja kaipaan sosiaalista elämää, mutta vaikka periaatteessa haluaisin lähteä jonkun (niin kenen kun ei niitä kavereita ole? Paitsi koulukaverit joita en jaksais vapaa-ajalla yleensä) kanssa vaikka kahville tai baariin tai edes johonkin niin samalla pääkoppa sanoo että en saa koska en oo tarpeeksi laiha, mulla ei oo tarpeeksi hienoja vaatteita, en oo täydellinen. Varmaan jo suunnilleen viiden vuoden ajan oon ajatellu että en saa tehdä sitä, tätä enkä tuota ennen kuin oon sellainen ja tällainen, enkä vieläkään osaa päästää siitä ajattelutavasta irti! Mulla ei nykyään oo harrastuksia (paitsi satunnainen virtuaaliheppailu, mutta kun ei oo vastuutehtäviä niin ei oo pakko tehdä mitään ja asioiden tekeminen venyy aina vaan) eikä edes täällä lemmikkejä jotka helpottas elämää edes vähän.

///// Ja voiko säälittävämmäksi enää edes mennä: ilahduin ihan silmittömästi kun kolme ihmistä oli lisännyt ottamani kuvan Faveihinsa deviantArtissa :'D Itkettäs jos ei niin naurettas. Ja hei, enhän vaan olisi istunut / löhönnyt koko päivää koneen ääressä, enhän?

////// Sitten ilahduin vielä vähän enemmän siitä kun sain ostettua tallilleni virtuaalihevosen tunnetulta kasvattajalta vaikka hevosesta oli tehty pari muutakin tarjousta! Voittajafiilis, nimim. Maija 2(1) v. Nii sinne suihkuun piti mennä tässä illalla joskus..

I heart books & my life (even a bit)

2010-12-11T10:00:00.005+02:00

Have you read more than 6 of these books? The BBC believes most people will have read only 6 of the 100 books listed here.

Bold those books you've read in their entirety.
Italicize the ones you started but didn't finish or read only an excerpt.

1. Pride and Prejudice – Jane Austen
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo

Hei jes, kahdeksan luettu ainakin! Joitain luettuja saattoi ehkä, pienehköllä todennäköisyydellä tosin, mennä ohikin kun kaikkien englanninkieliset nimet ei välttämättä sano mitään. Monta sellaista kirjaa tuossa listalla kyllä on mitä haluaisin lukea! Tuon bongasin Facebookista kaverilta joka oli lukenut ihan liian monta noista, alla oleva taas löytyi jonkun randomblogin kautta ja ajattelin samalla tavalla kuin ylläkin merkkailla tämän listan:

Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:
1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus

Eipä näitäkään paljoa enempää ole tullut luettua, 14.. Ehkä ensi kerralla kun menen kirjastoon niin otan nää listat mukaan ja valkkailen mitä löytyy! Voisi oikeasti ottaa projektiksi lukea vähintään nuo alemman listan kirjat ennen kuolemaa, it would be cool. Ja ainakin Muumipeikko ja pyrstötähti pitää ensi kerralla kirjastossa lainata på svenska, tajusin että en todellakaan ole lukenut sitä, katsonut senkin edestä!

Mutta nyt Avatar-animea ja kaulahärpäkkeen neulontaa, suunnitelmissa tälle päivälle myös "Sushi for Beginners" -kirjan lukemista (lainasin sen eilen!), toinen lenkki ja jos inspis iskee niin virtuaaliheppailua ja lopputyötä. Eilen katsoin telkkaria 20.00-23.00 (okei, torkahdin ihan vähän The Next Best Thing:n aikana), enemmän kuin piitkään aikaan! Ja tänään olen kuunnellut Lady Gagaa ja Amy Winehousea, joista varsinkaan Gaga ei kuulu mun normaaliin kuunteluvalikoimaan! Mutta nyt on vain sellainen fiilis.

Kun eilen keksin että mörkö on laiska ja rakastaa sängyllä ja sohvalla löhöilyä ja saan karistettua sen lenkillä, aloin samalla muistaa millaista elämän kuuluisi mieluumin olla ja millaista se joskus oli :) Varasin eilen myös junalipun: kotiin 22.12., can't wait! Toisaalta jo 21.12. on mun viimeisiä talvipäiviä Kemiössä, sitten helmikuussa noin 1½ viikkoa enää täällä ja seuraavan kerran takaisin kai toukokuussa :( Ja sitten kesäkuun ekan päivän jälkeen ei ehkä ikinä?! Tuplasurku. Mutta vielä ei sitä kannata murehtia, on tässä vielä muutamia päiviä jäljellä!

Pieni tyttö ihan sekaisin

2010-12-05T21:28:00.006+02:00

En suosittele lukemaan jos syömishäiriöpohdinnat ei kiinnosta.

Käydessäni tänään toisella lenkilläni pohdin että vaikka oksentelu on nyt paljon jäänytkin ja oon uskonut olevani sinut ruoan kanssa, mun ei edes tee mieli herkkuja ja ahmiminen tuntuu nyt jotenkin käsittämättömältä, niin silti ruoka- ja kaloriajatukset kummittelee koko ajan taustalla. Lenkillä ehdin miettiä mitä syön tänään, huomenna, mitä ostan kaupasta, miten syömällä saan mahdollisimman paljon proteiinia ja vähän kaloreita..

Ja nyt kun oon kieltänyt itseltäni ahmimisen, ja uskon yhdestä repsahduksesta huolimatta että pystyn lopettamaan sen ällöttävän tavan jotteivät hampaani menisi pilalle, oon alkanut taas kammota kaloreita. Alkuviikosta tuli joka päivä noin 2000 kcal, vain yhtenä päivänä eli sinä ahmimis-oksentamisrepsahduspäivänä, kalorit meni plussalle. Perjantaina söin noin 1400, lauantaina 1600 ja tänään 1300 kcal.

Tänään mun suunnitelmiin kuului syödä noin 100 kcal enemmän kuin mitä söin, mutta se 1400 kcal näytti ja kuulosti niin paljolta! Mietin etukäteen mitä syön, menin jääkaapille, ja iski ahdistus että en mä halua syödä niin paljoa! Joten jätin vähän pois. Ja nyt se typerys sisälläni on onnellinen.

Tässä kirjoittaessa tuli fiilis että typerää alkaa valittaa jo kolmen vähäkalorisen päivän jälkeen tällaisesta. Daah, vaan kolme päivää, ehdin repsahtamaan ennen kuin sanon hellurei. Tuntuu että olen vaan joku wnb-syömishäröilijä joka haluaa julistaa maailmalle miten kovasti mä olevinaan kärsin kun syön näin hirveen "vähän", että enkös mä nyt olekin jotenkin erikoinen kun en tykkää syödä.

Tällaista mun pään sisällä koko ajan on: välillä päätän että nyt loppu tää syömisen kanssa pelleily, alan elää ja syödä normaalisti. Sitten vähennän kaloreita, tiputan niitä, hehkutan miten voin elää vähillä kaloreilla ja liikkuakin vielä siihen päälle ties miten paljon, lesoilen oikein sillä että olen ihan hirmuisen syömishäiriöinen muka. Ja sitten repsahdus, mätän 3000 kcal päivässä viikon putkeen ja olen läski taas ihan kohta. Välillä ajattelen että ei tuota repsahdusta voi tulla, sitä ei saa tulla, mutta välillä oikein odotan milloin päässä naksahtaa. Oikein odotan sitä päivää, se on tullut niin monesti ennenkin tällaisten hyvien (? syömishäröisten?) jaksojen jälkeen. Miten saisin itseni ajattelemaan ettei sitä naksahdusta tule, että tää nykyinen on sitä mitä tulevaisuuskin tulee olemaan? Miten saisin itseni uskomaan itseeni enkä siihen mörköön mikä pomppaa mun pääkoppaan joskus?

Hei kertokaa mulle minkä verran normaali parikymppinen tyttö syö ja liikkuu! Mä olen unohtanut sen - miten kolmessa vuodessa voikin unohtaa jotain elämiselle niin olennaista..

Mä olen oikeasti niin sekaisin. Mutta onneksi mulla on nyt arkipäivinä muutakin ajattelemista, jotain joka tekee mut onnelliseksi (mutta samalla niin angstiseksi teiniksi ettei tosikaan): ihastus is back at school, tai oikeastaan olen itse back at school! Oikeasti nyt kun ajattelen niin mun pahimmat ahmimis- ja syömishäröilykaudet on ollu silloin kun ei oo ollu ketään joka olisi osoittanut minkäänlaista kiinnostusta muhun. Ssso ridiculous!

Huomisen yritän keskittyä virtuaalihevosiin, slutarbetiin, Avatarin katsomiseen + neulomiseen, liikuntaan.. En ruokaan enkä tiistain (eli toivottavasti ihastuksen näkemispäivän) odottamiseen.

~ Mä vaan haluaisin olla onnellinen ja osata suhtautua ruokaan kuin silloin joskus vuosia sitten. ~

Keskustelkaamme säästä (ja liikunnasta)

2010-12-05T10:57:00.009+02:00

Voin kertoa että mun lihakset oli tajuamattani niin jumissa että ihme että oon päässy sängystä ylös aamuisin! Mutta 30 minuutin venyttelyt piirrettyä Phileas Foggia katsellessa auttoivat kummasti, ah mikä fiilis kun lihakset alko venyä! Ja ah mikä fiilis eilen aamulla tunnin pituisella lenkillä lumimyrskyssä, eilen illalla osittain umpihangessa kahlaten ja eilisiltaisella lenkkireitillä tänään aamulla, tällä kertaa tosin puolet matkasta suunnilleen hölkäten. Ja aamulenkin jälkeen (ennen aamupalaa) vaaka näytti 61,7, wuhuu \o/

Mutta eilen oli kyllä jännä sää (muuten mulla ei sitten jännää ollukaan, ihanan rentoa vaan):

Klikklik isommaksi vaan ^^ Muut kuvat siis mun huoneen ikkunasta paitsi tuo viimeinen kämpän ulkorappusilta..

Luettua

2010-12-04T11:50:00.004+02:00

The Horse Whisperer by Nicholas Evans

My rating: 4 of 5 stars

Elokuvassa loppu on parempi, imo. Luin kirjan joskus silloin kun elokuvakin tuli teattereihin, silloin tosin suomeksi, ja tällä kerralla tykkäsin enemmän, mikä nyt ei yllätä kun nykyisin kuulun jopa kohderyhmään.. Ilahdutti huomata miten paljon leffaan oli otettu kirjasta esim. keskusteluja! Ja kirjasta myös tuli (luonnollisesti) paljon paremmin esille ihmisten tunteet ja ajatukset, leffassa esim. Gracen ja Annien välit jäivät vähän turhan paljon katsojan tulkinnan varaan.

Tässä pari pätkää jotka on pakko ottaa ylös:
s. 135: "It's like asking a woman to dance," the old man used to say. "If you've got no confidence and you're scared she's gonna turn you down and you sidle up, looking at your boots, sure as eggs'll break she will turn you down. Of course, then you can try grabbing her and forcing her around the floor, but neither one of you's gonna end up enjoying it a whole lot." (Hevosten koulutuksesta siis puhutaan)

s. 137: "I guess that's all forever is," his father replied. "Just one long trail of nows. And I guess all you can do is try and live one now at a time without getting too worked up about the last now or the next now."

Iloitse sä ystäväisein

2010-12-02T20:28:00.000+02:00

Kun kuuntelin tuossa kämppikseni rasittavaa, teennäiseltä kuuluvaa mutta ilmeisesti aitoa hirnuntaa ja muuta naurahtelua, mietin että mikä mua yleensä naurattaa. Itseasiassa sillon pari vuotta sitten kun olin aupparina eikä mua yhtään naurattanu Hauskojen kotivideoiden, joka oli niiden lasten viikon kohokohta, jutut, niin toinen niistä lapsista käski mua menemään pois kattomasta jos en naura - vaikka hetkeä aiemmin kysyi että tulenhan mukaan katsomaan. Hmph.

Mutta niin, ei ihmisille nauraminen oo hauskaa. Hauskojen kotivideoiden videot herättää lähinnä sääliä tai myötähäpeää. Valmiiksi nauretut ohjelmat ei naurata, koska vaikka niissä olisi hauskojakin juttuja niin se muiden ihmisten nauraminen vaan rasittaa ja pilaa ne jutut. Kuitenkin ihmisten kanssa on ihan okei nauraa vaikka leffassa. Piirretyille voi nauraa, tosin harmittavan harvoin ne enää edes naurattaa. Viime vuonna kun katsoin BB:tä nauroin aina ihan vedet silmissä kun ne ihmiset siellä talossa nauro mahat kippurassa, erityisesti muistan sen kun Sampo hajotti sen slummin tuolin, nauroin sille niiin pitkään ja kunnolla! Eikä siinä mitään, koska "mokan" tekijä itsekin nauroi. Mutta eläimille on kaikista parasta nauraa. Ne on niin hömppäpömppähöpelöitä ja tekee niin usein kaikkea tyhmää ja naurettavaa että ei niiden seurassa vaan voi olla ilostumatta vaikka olis ollut huonolla tuulella aiemmin.

Tää nyt oli vaan tällanen hirmu tärkeä infopläjäys. Mutta oikeasti mä nauran nykyään hirmu harvoin ja vähän, varsinkin nyt oon nauranu kun en oo juurikaan nähny kavereita harjottelun aikana. Useimmiten nauran nykyisin teennäisesti enkä oikeasta ilosta. Se on ihan mälsää.

Että niin.

2010-11-30T18:52:00.003+02:00

Toi friikin jäätyilyjuttu oli muuten blogin kahdessadas viesti. Pitkään siinä menikin, mutta väliäpä hällä. Jos jollakin on tylsää, saa laskea mikä oli sadas viesti ja ilmoittaa mullekin.

Mutta tuli vain niin surkea fiilis ja armoton vatutus että pakko avautua: oksentelemattomuus kesti sen reilun viikon. Ja sitten kouluärsytyksessäni ja ihastusangstissani tajusin että mullahan on leipomisaineita, pyöräytin mukamas keksejä noin 20 minuutissa ja mussmussmäms, koko päivälle 3083 kcal ja hyhhyi.

Että niin.

Mutta olinpahan ahkera ja kävin terkkarilta kyselemässä mitä rokotuksia tarviin Kyprokselle helmi-huhtikuussa. Yhtä rumbaa taas kaikki kaikkien harjottelujen takia ja opettajat sählää, ähh.

No mutta huomenna on joulukuu, eli lopputyön palautus- ja esityspäivä lähestyy uhkaavasti enkä oo tehnyt muuta kuin etsinyt lähteet ja kirjoittanut vähän käytännön osiosta, eikä mulla ole välttämättä varaa edes joulukalenteria ostaa - köyhä minä niin.

The Freek is freezing!

2010-11-28T16:42:00.007+02:00

Joo, olihan siellä vähän turhan vilpoinen ilma kävellä + kuvailla tunti ja vartti pelkässä t-paidassa, fleecessa ja tuulitakissa sekä bambukerraston housuissa ja tuulareissa, onneksi sentään iskin somasti punaiseen takkiin sopivan oranssin pipon päähän ja kaksi paria lapasia kätösiin.. Mutta hyrrh siitäkin huolimatta!

Totesin tossa lenkillä että oon alkanu muistuttaa vampyyria - oikeastaan se alkoi jo viime syksynä tai joskus. Pelkään tai en tykkää käydä ulkona päivällä, varsinkaan aurinkoisella ja hienolla ilmalla. Kun yleensä ihmiset auringon paistaessa rientävät ulos, minä ihastelen kaunista ilmaa sisältä käsin ja lähden ulos vasta kun aurinko alkaa laskea ja muut ihmiset vetäytyä koteihinsa. Kammoan nimittäin sitä jos joku tulee juttelemaan mulle! Ja sitä tapahtuu tässä pienessä maalaiskylässä yllättävän paljon, ja joskus olen tosi piristynyt pienten juttutuokioiden jälkeen, mutta yleensä tuntemattomien kanssa jutustelu ei voisi vähempää kiinnostaa. Ainakaan koska ne jutustelemaan tulevat ovat yleensä niitä 40+ -henkilöitä. Siispä säästän itseäni mahdollisilta rasittavilta ihmiskohtaamisilta lähtemällä ulos vasta kun on liian myöhäistä nauttia hyvästä ilmasta. Pakko se on myöntää että vaikka miten haluaisin niin en vain tule toimeen ihmisten kanssa naamatusten!

Mutta nyt meikäläinen painuu viltin alle The Horse Whispererin ja toisen jättikokoisen kaakaomukillisen kera NRJ Berliiniä kuunnellen!

Meinasinpa unohtaa otsikon, ohohups!

2010-11-27T11:04:00.004+02:00

Vakuutuin jotenkin täysin siitä että tarvitsen harmaan ja oranssin ei-kimaltelevan kynsilakan. Ihan vaan koska nyt rakastan harmaata sen kahdenkymmenen inhoamisvuoden edestä ja koska Stella mainitsi oranssin kynsilakan ja laittoi ihanan oranssin kuvan postaukseen. Ja koska oranssi sopii täydellisesti yhteen sammalenvihreän (ohuen) takkini kanssa. Hohoi.

Harjoittelu loppui eilen. Ja sitä juhlistin, vaikkei sen loppumisessa mitään juhlistamista olisikaan koska sieltä lähdin melkein joka päivä pois typerästi hymyillen ja ilosta kevyenä loikkien, menemällä sänkyyn vähän yhdeksän jälkeen, lukemalla The Sorrows of an Americania ja nukahtamalla ennen kymmentä kun silmät eivät pysyneet enää auki. Seurausta siitä että jätin harjoitteluraportin kirjoittamisen viimeiseen viikkkoon, kuten taisin mainitakin, ja sekä keskiviikko- että torstai-iltana sen kirjoittaminen venähti kahteentoista. Huonekaverin (kanssa) höpöttelyllä tai Dieetit vaihtoon -ohjelman katsomisella ei toki ollut mitään tekemistä asian kanssa. Ja toki eilisen harjoittelun juhlistamisen kruunasi 60 gramman lakritsimatto, en tosin tiedä olenko iloisempi siitä että lakritsi oli niin hyvää vai siitä että pidin itseni kurissa ilman ongelmia enkä ajatellutkaan kaupan karkkihyllyltä lakua metsästäessäni ottavani sieltä jotain muuta! Kuten olisin tehnyt vielä viikko sitten..

Eilen kävin myös kirjastossa ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen. Tuli jotenkin ihana, rauhallinen ja onnellinen fiilis kun avasin oven ja haistoin sen kirjojen tuoksun, kuulin hiljaista sivujen rapinaa ja kenkien narskuntaa hyllyjen välissä. Ei ole ensimmäinen kerta kun täällä kirjastossa tulee omituisen onnellinen olo, unohdan siellä aina kiireen ja tykkään siitä miten ympärillä on kirjoja, sanoja toistensa jälkeen. Laukkuun mukaan tarttui Siri Hustvedtin The Sorrows of an American, josta luin kesäkuussa noin 50 sivua kunnes kyllästyin, sitten lainasin sen syksyllä uudestaan ja luin kirjan pariakymmentä sivua vaille loppuun kunnes se piti palauttaa, ja nyt luin sitten sen parikymmentä sivua eilisen illan + tämän aamupäivän aikana sängyssä makoillen. Kyseisen pokkarin lisäksi lainasin myös Nicholas Evansin The Horse Whispererin josta tykkään elokuvana joka katsomiskerralla vain enemmän (ja joka mulla on niin VHS:nä kuin DVD:näkin) ja jonka luin suomeksi joskus niihin aikoihin kun elokuva ilmestyi, eli kun olin turhan nuori kirjan oikeaan kohderyhmään. Ja koska Ich+Ich:n musiikkia bussissa kuunnelessa tuli runofiilis, lainasin myös Pertti Niemisen "Täällä tuulee aina" ja "Sateen jälkeen", joista jälkimmäinen on kiinalaisen runoilijan Su Tung-p'on laulurunoutta suomennettuna.

Ja koska kiviäkin varmasti kiinnostaa, käväisin kirjaston jälkeen kaupassa ja sieltä hipsin kaverille josta lähdimme hetken odotteluni jälkeen yhdessä + kaverin koiran kanssa koulua kohti, jossa sitten lämmittelin kahdentoista asteen pakkasessa jäätynyttä itseäni kuuman teemukillisen voimin. Tämän päivän ohjelmaan on kuulunut herääminen ennen kaverin kelloa kello seitsemän, lukeminen, NRJ Berlinin kuunteleminen netin kautta, aamupala ja blogien läpikahlausta sängyllä istuskellen, olen pahasti jäljessä kun en ehtinyt viikolla kunnolla netissä istumaan! Seuraavaksi Karhuveljeni Koda 2 Neloselta, luultavasti ruokaa sekä virtuaaliheppailua, viltin alla lukemista ja lenkki jaksamuksen mukaan.

Ihana kun ulkona on poskia nipistelevä pakkanen ja natisevaa ja nitisevää lunta! Katulamputkin täällä ovat täydellisen kellertävät.

Ostoksilla

2010-11-23T07:31:00.005+02:00

Oon aika ylpeä mun eilisistä ostoksista:

kananmunia
ruisleipää
kananpojan fileesuikaleita
100g mansikkatäytesuklaata
4 jogurttia
(hinta yhteensä ~5,45 tms. €)

Monelle tuo tietysti olisi ihan normaalia, mutta kun esim. viime viikolla erään päivän ruokakauppareissulta tarttui mukaan Geishapatukka, Pirkan halpissuklaapatukka, suolapähkinöitä 150g, Tutti Frutti Mix -jumbopussi ja Rainbow:n 200g pähkinäsuklaalevy, niin on tuo jo aika edistyksellistä..! Enkä muista milloin oisin viimeksi ostanut kanaa vaikka tykkään siitä ihan hirveästi, oon vaan tappavan laiska laittamaan mitään oikeaa ruokaa.

Mutta tää viikko pitäisi oikeasti ahkeroida ihan hulluna ton IA-raportin kimpussa, toivotaan siis etten päivitä ennen perjantaita enää.. Eilinen harjoittelupäivä meni muuten ihanan hullun nopeasti vaikka olin kymmenestä kuuteen, toivottavasti tänään kymmenestä neljäänkin menisi liukkaasti!

Elämä, ohoi!

2010-11-22T08:17:00.003+02:00

On ilmeisesti aivan totta että muilla ihmisillä on viikonloppuisin aikaa ja jaksamusta tehdä muutakin kuin roikkua netissä. Olin eilen suorastaan epätoivon partaalla kun vain yhtä suosikkiblogeistani päivitettiin koko päivänä, eikä lauantainakaan moni vaivautunut päivityksillään päivääni piristämään!

Siis huoh, pitäisikö tässä alkaa hankkia elämä? Tai vaikka tehdä niitä koulutehtäviä joista yksi isohko pitäisi oikeasti saada perjantaihin mennessä valmiiksi?

Aiemmin ajattelin että elämäni lukioaikana oli aika ankeaa ja elämätöntä, mutta hei: silloin katsoin telkkaria, kävin ratsastamassa vähintään kerran viikossa, näin kavereita koulussa, tein kouluhommia vaikkakaan en kaikkein aktiivisimmin (mutta tein kuitenkin!), netissä ollessa puuhailin virtuaaliheppojen kanssa ja väkersin ulkoasuja tai bloggailin tänne sekä luin paria hyvää blogia, tein lihaskuntoa ainakin kerran viikossa, luin kirjoja, kävin koiran kanssa lenkillä, hengailin kanien kanssa.

Mitä teen nykyään? Istun netissä weheartit:ssä ja lukemassa tuhatta eri (syömishäiriö)blogia ja perustamassa omia uusia, korkeintaan viikon pystyssä pysyviä blogeja joka viikonloppu. Ja käyn lenkillä ehkä kerran - kolme kertaa viikossa. Käyn koulussa / harjoittelussa mutta en tee mitään kouluhommia vapaa-ajalla. Viikonloppuisin angstaan, haikailen, syön liikaa ja oksentelen.

Eh, way to go! Jospa yrittäisin muuttua..

Hei !

2010-11-20T17:28:00.007+02:00

Onpas vaikeaa alkaa tätäkin postausta kirjoittamaan. Mutta siis, varaudu asiasta toiseen hyppimiseen ja randomismiin ja sen sellaiseen.

Oon nykyään hirveän saamaton. Tämäkin päivä on mennyt lähinnä weheartit:ssä ihmisten profiileja selaillen ja kivoja kuvia omaan profiiliin lisäillessä. Pitäisi tehdä lopputyötä ja työharjoitteluraporttia, mutta enhän mä saa mitään aikaan!

Virtuaalihevostelukaan ei ole inspannut viikkoihin - yhdessä vaiheessa jo iloitsin että oon päässy koko typerästä harrastuksesta yli, mutta en sitten kuitenkaan ihan. Sitä paitsi kun on harrastanut virtuaalihevosia 11 vuotta ja kuluttanut niihin päivässä keskimäärin varmaan neljä tuntia, viikonloppuisin enemmän, tuntuu elämä järkyttävän tyhjältä ilman tuota tuttua harrastusta. Ja kun ratsastuksestakin pakkotaukoilen (kuten olen tehnyt jo sen 1½ vuotta..) eikä lenkkeilykään säiden takia (seliseli, oon vaan laiska) innosta niin eihän mulla oo mitään tekemistä! Paitsi ne tuhat ja kaksi koulujuttua mutta eihän koulujutut nyt ikinä kiinnosta eikä niitä siksi tarvii tehdä. Tietenkään.

Mun piti myös neuloa äidille kaulahuivi joululahjaks, ostin oikein lankaakin sitä varten, mut.. Kun siitä on menny pari riviä väärin niin se on auttamattomasti pilalla, ja jos puran sitä jonkun matkaa niin varmasti katoaa silmukoita ja tapahtuu kauheuksia ja tekele on sitten vielä enemmän pilalla. Ja koko huiviraakileen purkaminen varmaan neljänteen tai viidenteen kertaan ei kiinnosta, ei sitten yhtään.

Siispä tyydyn tuhlaamaan vain rahaa äidinkin lahjaan. Ja veljelle pitäisi vielä keksiä lahja, huoh. Tänä vuonna iskä olikin yllättäen se helpoin!

Mua ahdistaa myös aina enemmän tai vähemmän oma tulevaisuus. Taas. Ikuinen ahdistusaihe ilmeisesti.. Haluaisin ulkomaille opiskelemaan, mutta sitä varten tarvitsisin sen yhden englanninkielen testin, jota en viitsi ihan kylmiltään lähteä tekemään, enkä siksi ehtisi tehdä sitä ennen ulkomaisten koulutusten hakuaikoija. Ja pitäisi etsiä lisää infoakin asioista ihan muutenkin, mutta yllättäen en jaksa. Suomessa taas on tarjolla liikaa mielenkiintoisia koulutuksia. Tällä hetkellä mua kiinnostaisi hirveästi media-ala, mutta katsotaan mikä sitten parin kuukauden päästä.. Toisaalta haluaisin kyllä mennä töihin ja tienata rahaakin, joko Turkuun, Saksaan, Ruotsiin tai Tanskaan, tai miksei vaikka mihin tahansa muuallekin mistä vain rahaa saisi. Mutta niiden töidenkin eteen pitäisi nähdä vaivaa, mikä on mulle tällä hetkellä olevinaan tuskallisen vaikeaa.

Silloin kun en tuskaile tulevaisuuden takia, mietin ruokaa. Sekä sitä mitä haluaisin syödä, että sitä mitä söisin huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla, miten saisin kalorit pidettyä fiksuissa lukemissa ja päläpälä, ja sitten kuitenkin tulee sellaisia yli 5000:n kalorin päiviä kuten keskiviikkona. Ja edellisen viikon elin noin 1000 kcal:lla per päivä. Kun ei nyt harjoittelun aikana ole mahkuja kouluruokailuun, syön ihan miten sattuu. Lähinnä lounaalla surkeasti (esim. yksi jogurtti, leipä tai omena) ja sitten illalla hullut herkkumätöt, varsinkin niinä päivinä kun ehdin käymään kaupassa Turussa.

Onneksi ensi viikko on viimeinen harjoitteluviikko, viikon päästä se on ohi! Lähden yleensä harjoittelusta tosi hyvillä mielin, enkä vain sen takia että on kiva päästä päivän jälkeen kotiin, vaan koska tulen useimmiten onnelliseksi siellä. Mutta pian se hymy hyytyy ja askellus muuttuu joksikin ihan muuksi kuin hypähtelyksi, kun taas iskee angsti koululle paluusta. Siellä odottaa ruoka, ihmiset joille on pakko esittää mukavaa vaikkei millään jaksaisi, ihmisiä joita en haluaisi nähdä, ajatukset joita en halua ajatella ja sotkuinen keittiö. Tuntuu kuin mussa eläisi nyt kaksi persoonaa, se harjoittelutuntien Turku-persoona ja vapaa-ajan Kemiö-persoona. Ja se Turku-persoona on paljon onnellisempi, itsevarmempi, rohkeampi.

Oon varmaan, kai, luultavasti, toivoakseni, menossa helmi-maaliskuussa harjoitteluun Kyprokselle. Ja se vaikeuttaa mun kouluhakua ehkä, en tiedä miten pääsen siellä nettiin. Enkä nyt oo ihan 100-varma siitä muutenkaan kun ulkomaan koordinaattorin tms. luvan vielä tarvitsisin. Tammikuussa mulla taas on harjottelu paikassa jossa asun hevostarhan keskellä minikokoisessa rötiskössä, jossa suihku on toisella puolella isohkoa pihaa ja vessa ulkona. Hurray. Enkä tiedä (vielä) miten saan esim. pyykättyä siellä, mistä saan ruokaa jne yms., mutta pitää selvitellä. Kunhan jaksaa.

Pitäisi myös kysellä Kelalta tukiasioista, erityisesti noista ulkomaan jutuista jos ne nyt joskus varmistuisi, ja asuntolan vastaavalta täällä asumisesta keväällä. Tai lähinnä asumattomuudesta. Viimeiseen harjoitteluunkin pitäisi paikkaa alkaa edes miettiä, se sentään on varmaa että etsin ainakin sitä paikkaa Joensuun lähistöltä ja asun kotona silloin.

Mulla on muuten nykyään ihan törkeästi blogeja, siksikin tän päivittely on jäissä. Tuntuu että tänne en voi blogata samoista asioista / samalla tavalla kuin toisiin blogeihin. Mulla on yksi "asiateksti"blogi, yksi mikrobloggailublogi, yksi arkipäiväblogi johon en oo kirjotellu kuin pari kertaa enkä nyt aikoihin, "laihdutusblogi" joka on aktiivisesta menneisyydestään huolimatta nyt ihan jäässä kun ei mun laihdutuksesta tuu yhtään mitään, ja sitten parikin inspiraatioblogia ja hirveä kasa blogiraakileita joilla on kaikilla olevinaan ollut suunniteltuna joku hieno tarkoitus mutta joista ei ole sitten tullutkaan yhtään mitään.

Ja sitä mä vaan ihmettelen että miksi ja missä vaiheessa mun elämä muuttui pelkiksi läskeiksi, kaloreiden pyörittelyksi, kaappien tyhjiksi ahmimiseksi, törkeiden herkkumäärien ostelemiseksi ja oksenteluun pakottautumiseksi. Mä ihan totta haluan osan mun vanhasta elämästä, vanhasta minästä, takaisin, nyt! Kiitos. Ja haluan myös Kirin takaisin, ei muulla niin väliä olisi. :'(

Tänään kun tulin lenkiltä (siellä oli lunta mutten jaksanut siitäkään iloita, oon ihan numb nykyään) kävin rapsuttelemassa Elton-vuohea ja alkoi itkettää kun se katsoi mua ja jauhoi jotain ruohonkortta ja kun tajusin että se on vihdoin lihonut. Mietin että mitä h.. teen itselleni tällä syömiselläni / syömättömyydelläni, miten musta ei voi tulla hyvää eläintenhoitajaa kun en osaa hoitaa itseänikään kunnolla ja että en ansaitse yhtään eläintä joka olisi riippuvainen musta tai joka ehkä välittäisi musta. Enkä ansaitse yhtään sellaista ihmistäkään, oon kehittänyt itselleni suojakilven enkä tahdo päästää ketään sen läpi ennen kuin olen täydellinen (lue: laiha, omistan fiksuja vaatteita, osaan syödä fiksusti myös käytännössä enkä vaan teoriassa päläpälä).

Ehkä tänne bloggaamisessa pitäisi taas aktivoitua, haluaisiko kukaan muu sitä? Sori vuodatus, mielessä on vaan miljoona ja kaks asiaa. Lähinnä kaikkea "pitäisi".

PS. Huomionarvoista muuten, välillä 2.7.2007 - 15.2.2008 en kirjoittanut yhtään bloggausta tunnisteella "masennus". Möh.

Hummhämmhömm

2010-10-16T21:17:00.002+03:00

Kinuskipullia ja vihreää teetä - laihduttajan esimerkkiruokavalio =) Muuten tää viikko onkin tullut elettyä jogurtilla, raejuustolla / myslillä, ruisleivällä ja juotavilla jogurteilla + karkilla, joten ehh. Maanantaina alkanut harjoittelu teettää ^______~

Siellä harjoittelussa on muuten yksi kolmekymppinen harjoittelija joka yritti jo ensimmäisenä päivänä myrkyttää mun mielen ihan täysin, ja hetken ehdin jo miettimään että pitäisiköhän alkaa jo kohta toista harjoittelupaikkaa miettimään. Onneksi onnistuin kuitenkin blokkaamaan henkilön höpinät ja pahkanjauhannat ulos aivokopastani ja perjantaina lähdin kaupalta vähän puoli kuuden jälkeen hymy korvissa ja kevein askelin ihanan viikon & erityisesti päivän jälkeen. Rasittavaahan se on että oon koululla aka kämpillä vasta kahdeksalta joka arki-ilta, mutta kaikkeen tottuu, sitä paitsi kuuden viikon jälkeen tuo harjoittelu onkin jo ohi! Enkä todellakaan aio valittaa yhteensä parisen tuntia päivässä kestävistä bussimatkoista, rakastan istua ja katsella maisemia musiikkia kuunnellen tai lukea hyvää kirjaa ihan rauhassa! Lisäksi Turku on vaan niin ihana kaupunki, nnah!

Tänään olin taas ahkera: heräsin kyllä kauhean myöhään (yhdeksältä), mutta sitten värjäsin hiukset ruskeiksi (piti tulla vaaleat mutta taisin valita värin hitusen pieleen.. Ensi kerralla parempi onni, joskus suunnittelinkin värjääväni ruskeaksi joten sinällään tämä ei ollut pahempi vahinkokokeilu, totesinpahan vain että vaalea on kuitenkin enemmän se mun juttu) ja leivoin vielä niitä kinuskipulliakin! Omnomn miten hyvää, vaikka ähkyhän niistä tulee kun ei osaa syömistä ajoissa lopettaa... Kohta pitää jo kömpiä unia odottelemaan joko Muumeja dvd:ltä katsellen tai The Smoke Jumperia lueskellen, oon nykyään aina hirmu väsy jo aikaisin illalla. Joten tän viikon arki-illat menikin lähinnä netissä pyörien, mitään aikaan saamatta.

Ehkä ensi viikolla ahkerampaa? Ja ehkä liikkuisinkin sitten enemmän, kröh.

Tilastohämmästelyä, turtuutta ja arkipäiväiloja

2010-09-24T14:13:00.003+03:00

Unohdin kokonaan mitä mun pitikään kirjoittaa kun bongasin täältä Bloggerista tuollaisen "tilastot"-linkin, josta näkee esim. mistä tänne blogiin on päädytty ja millä hakusanoilla. Ainakin muutama oli päätynyt tänne heijastuma-hakusanalla, joka tietysti sinällään on itsestäänselvää, mutta toisaalta kiinnostaisi ihan huisisti tietää että oliko tarkoitus todella päätyä meikäläisen suhteellisen kuolleeseen blogiin vai jonnekin ihan muualle..!

Myös toisesta blogistani, jonne olen pari juttua täältä linkittänyt, oli tänne päädytty, mikä siis tarkoittaa että toisessakin blogissani (joka on muuten vähän elävämpi kuin tämä mutta jonka osoite ei ole yleisessä jakelussa) on ainakin pari ihmistä käynyt lukemassa, mutta mitään merkkiä heistä ei ole koskaan näkynyt..

Oikeasti mä rakastaisin sitä jos ihmiset ilmoittaisivat edes jotenkin että ovat käyneet blogissani! Okei, en itsekään sitä läheskään aina tee kun muiden blogeissa vierailen, tosin joskus on vaan ihan pakko kommentoida jotain tekstiä jossain. Mutta liian harvoin kuitenkin, nykyään kylläkin yleensä liityn lukijaksi blogeihin joita luen enkä ainoastaan lisää niitä blogeja selaimen kirjanmerkkeihin kuten aina ennen..

Olisin hirmuisen ilahtunut ja ilostunut ja piristyisin kovasti jos kuka tahansa tämän tekstin nähnyt kommentoisi edes vaikka yhdellä kirjaimella tai hymiöllä tai vaikka ihan oikealla asialla tätä tai jotain muuta kirjoitusta ja kertoisi näin olemassaolostaan! Saa olla anonyymi tai rekisteröitynyt tai nimellinen, miten vain, eikä sen kommentin oikeasti tarvitsisi olla kuin vaikka "moi." Eihän päiväni piristäminen niin kauheaa olisi että voisit tehdä tuon? :) Ja tietysti kovasti kiinnostaisi tietää myös moniko IRL-tuttu tätä lukee, joten heiltäkin kovasti kaipaisin jotain ilmoitusta vaikka että tuntee mut irl (ja on nauranut räkäisesti mun angstiteksteilleni ja muille)..

//

Niin, jotain asiaakin.. Meinasin mennä hehkuttamaan tästä Facebookiin mutta tajusin että ei ketään siellä kuitenkaan kiinnosta joten hehkutan nyt tänne (ihan kuin täällä sitten yhtään enempää kiinnostaisi..): kävin vihdoin hakemassa teran verran muistia postista ja samalla tunnin lenkillä ja kaupassa massiivisilla hedelmäostoksilla, hurray!

Käppäillessäni tajusin että olen nykyään niin turta etten jaksa edes jännittää asioita. Entinen minä, se joka osasi myös nauraa aidosti ja suuttua enemmänkin kuin sen verran että teki mieli pyöritellä silmiä, olisi hermoillut koko yön että miten paketin hakeminen postista onnistuu ja ollut kauhusta jäykkänä kun viime viikonloppuna kävin kaverin kanssa hänen vanhemmillaan ja Rehndahlissa sopimassa työharjoittelusta, ja miettinyt päässään ainakin kymmenen eri versiota sille miten voi Tiimariin soittaessa kysyä että onko heillä valkoista tekstiiliväriä. Mutta nyt: ei mitään, ei jännityksen häivääkään. Mikä on toisaalta hyvä juttu, mutta kyllä joskus tuntuisi niin hyvältä ihan oikeasti suuttuakin tai vaikka vain nauraa oikeaa naurua eikä vain vääntää naamalle koko ajan väkinäistä hymyä. Ja eiköhän se jännitys tule takaisin kun slutarbeten esittämispäivä tammi-helmikuussa lähestyy.. Mutta voisiko olla niin ikävää että tämä on joku mälsä aikuisuuden aiheuttama olotila joka jatkuu loppuelämän? Moinen ennustus kuulostaa masentavalta :(

Mutta vielä yksi positiivinen asia tässä päivässä: koulussa oli aivan hirmuisen hyvää ruokaa! Thai-possukastiketta ja jasminriisiä, saaristolaisleipää ja jälkiruoaksi ihanan kanelista porkkanapiirakkaa jossa oli sitruuna-sokeri-kuorrute, NAM!

Kotiärsytys

2010-08-04T11:44:00.002+03:00

Ärsyttää olla kotona koska..

a) äiti kyylää kaikkea vaateostoksista tietokonetekemisiin
b) iskä ei usko mua missään (esim. että oon oikeesti sairas)
c) iskä puhuu ja höpöttää koko ajan, vaihtaa mielipidettään jatkuvasti jne.
d) mun pitää yrittää pelastaa tietokoneet iskän sekoilulta
e) täällä on sotkuista
f) huonekalut ei mätsää toisiinsa
g) täällä haisee
h) pitää tehdä niin kuin muut haluaa
i) porukat odottaa etten oo muuttunut mitenkään vanhasta
j) piti lähteä Tukholmaan "viettämään laatuaikaa perheen kesken" vaikka ois ollu paljon parempia suunnitelmia

Kesälomaodotusta

2010-06-29T15:41:00.005+03:00

Ihana paeta datasalin viileyteen tuolta paahtavalta auringolta jossa on tullut tänään löhöiltyä jopa kesken koulupäivänkin ("oltiin sosialisoimassa lampaita"). Ja koulusta puheenollen, huomenna on viimeinen sommarperiodpäivä! Tänään enää illalla 19-21.00 ja huomenna sitten huomenna varmaan (toivottavasti) 07-15.00 koulua ja sitten vapausvapausvapaus ja torstaina kolme tuntia bussissa, pari Hesassa ja viisi junassa ja sitten oon taas kotona! En oikeestaan tosin ees odota kotiinpääsyä niinkään kuin sitä matkustamista, mutta ehkä siellä sen kuusi viikkoa taas jaksais.. Kemiössä on niin hyvä olla!

Eilen olin kattomassa keskiaikaisratsastusnäytöksen kenraaliharkkoja Rohanissa, toivotaan että sain edes pari onnistunutta kuvaa. Illalla kävin puolentoista tunnin kävely-/juoksulenkin punaisena laskevan auringon valossa ja ihastelin näkymiä kalliolta. Tänään maattiin suurin osa ruokkiksesta eläintalon vieressä hyvin edustavina ottamassa aurinkoa ja tauolla käytiin kaupasta jätskit ja limpparii, nam =)

No juu päivää

2010-06-14T13:33:00.003+03:00

Miksen voi pitää silmiäni irti Berliiniin liittyvistä asioista? Ainakaan nyt kun ei ole mitään mahdollisuuksia sinne päästä ainakaan, öö, vuosiin?

Haisen navetalta missä tahansa olenkin, thanks to sommarperiod. Mut eipähän oo päivät turhan rankkoja tällä viikolla (ollu ainakaan tähän asti)!

Hymph.

2010-06-09T18:15:00.003+03:00

Haluaisin tehdä tänne jonkun tosi hienon ulkoasun. Mutta ei oo inspistä.

Haluaisin myös selata läpi lemppariblogejani, mutten enää muista niiden osoitteita jotka on oman (netittömän) koneen kirjanmerkeissä.

Pääsen koululta kotiin vasta heinäkuun ekan päivän tienoilla ja se vähän pännii.

Onneks sentään koulun datasali on auki kaiketi normaalisti kesäkuussakin.

En jaksa mun koulukavereita jotka jauhaa vaan pahkaa jokaisesta henkilöstä johon törmää ja jota ei siis edes tunne ja toisistaankin oikein urakalla.

Samaiset koulukaverit myös etsii jokaisesta aina kaikki negatiiviset piirteet eikä näe mitään positiivista.

Inhoan itseäni kun vaan nyökkäilen kavereideni perässä enkä uskalla sanoa omaa mielipidettäni koska he pitävät mua jo tarpeeksi typeränä muutenkin.

Rasittaa kun ei oo vuoteen tarvinnu oikeesti miettiä aivoillaan juuri mitään, ja kun ääneen ihmettelen enemmän tai vähemmän filosofisia asioita joita oon ihmetelly jo yläasteelta lähtien niin täällä koulukaverit vaan kysyy että miks mä mietin sellasia, kun lukiossa niitä pohdittiin aina välituntisin koko kaveriporukan kesken.

Mulla on ikävä lukioaikoja ja taidan pitää suuni kiinni koko tän kuun noiden kaverien seurassa. (I'll try mutta eihän siitä mitään tuu.)

Vietin viikonloppuna yhden kunnon anime-aamupäivän vaikka luulin etten edes tykkää animesta.

Tarviisin lisää Prince of Tennistä koneelle. Pitäisi myös tilata dvd-boksi jos toinenkin.

Olis ihana jos sitten lomalla voisi vaan katsoa Serranon perhettä.

Kesä 2008 oli hirmuisen kiva, samoin todellakin 2007. 2006 oli osittain unelmaa. 2009 meni, siis todellakin meni ja lujaa. Loppukesä oli jees, siis ne muutama viikko mitä olin kotona. Kesä 2010.. Tähän mennessä ei hirmuisen kiva. Toivotaan että paranee.

Käytän ihan liikaa kaksoispisteitä teksteissäni enkä osaa enää kuvata niinku yhtään.

Haluaisin Crocksit joihin mahtuis sisälle villasukat että voisin käyttää villiksiä vuoden ympäri. Haluaisin myös keltaiset kumisaappaat. Ja tietty aina haluaisin ihan liikaa asioita.

Eikä me saatu edes todistuksia kun opet aatteli ettei yli 18-vuotiaat tarvii. Ja pyh.

Yksi mun tän blogin lempipostauksista on kirjoitettu tasan kaksi vuotta sitten.

Vuoden 2007 erästä kesäkuun postausta lukiessani tajusin että taidankin kärsiä koulun loppumisen jälkeisestä masennuksesta.

Tykkään lukea mitä oon kirjoitellu tänne blogiin ja päiväkirjaani vuosia takaperin ja muistella niitä tapahtumia ja juttuja joista oon kirjoittanut.

Yleisolotilailua

2010-04-19T19:50:00.003+03:00

Ärsyttävää, kun meni rinnamanet niin meni samalla myös ainakin suurin osa tän blogin kuvista -.-' Ehkä kaivan ne joskus hamassa tulevaisuudessa takaisin.

Odotan vain kaksneljäseitsemän että mun rasittava kämppis muuttais jo "kaverinsa" huoneeseen mutten välttämättä kehtaisi hänelle siitä huomauttaa.. Ulkoilutin kaneja ruokkiksella Sofian kanssa ja varsinkin Benita yllätti positiivisesti hienolla käytöksellään! Pyöräilin tänään ekaa kertaa tänä vuonna ja selvisin kauppareissusta nopeasti ja ilman vähäisintäkään ahdistuksen tunnetta jota yksin kaupassa käyminen joskus aiheuttaa. Rakastan lukea abikeväänä tänne kirjoittamiani postauksia ja viime kesän aikaista päiväkirjaani, ikävöin Berliiniin aivan järjettömästi ja joudun pesemään niskani kaksi kertaa päivässä koska otin siihen surface-korun viikko ja kaksi päivää sitten. Ja odotan kovasti näkeväni äidin ilmeen kun hän näkee tämän korun. Eilen iski pieni angsti siitä että kesälomani alkaa vasta 1.7. :(

Mutta nyt lenkille, pakkopakkopakko saada nää läskin johonkin liikenteeseen!

Domainnimionkelma

2010-02-21T14:58:00.003+02:00

Jatkaako rinnama.netillä vai vaihtaako johonkin muuhun? Ja jos vaihtaa niin mihin?

rinnama.netin sopimuskausi loppuu 13.3. enkä todellakaan aio enää jatkaa ylikalliissa Neobitissä, mutten myöskään jaksaisi alkaa mitään verkkotunnuksen vaihtorumbaa toiselle palveluntarjoajalle - helpompaa että lopetan koko tilauksen tuolta ja tilaan koko systeemiin toisesta paikasta. Mutta voiko samannimistä domainia rekisteröidä toiselle tarjoajalle heti kun sen tilaus on lopetettu toisesta paikasta vai onko siinä joku aikaraja? Ja se suurin: rinnama.net vai jotain muuta..?

Hilfe!

2010-01-19T17:11:00.003+02:00

Mm.

5.2. kesätyöhaastattelu ainakin osittain auf Deutsch, ja arvatkaa pari kertaa osaanko sitä kieltä enää ja onko mulla täällä mitään kirjoja mistä opiskella tms......

:x

// jestas, oon ollu poissa Berliinistä viikon ja kolme päivää yli puoli vuotta. Jo?!

Dimmadei, kotiin kohta!

2009-12-17T09:55:00.003+02:00

Wihii, 24 tunnin päästä istun bussissa matkalla Hesaan, se on perillä noin 25 tunnin kuluttua, sitten istun pari tuntia Kampissa tai rautatieasemalla kanien ja rinkkani kanssa, 5 tuntia junassa ja sitten olen KOTONA taas ekaa kertaa kolmeen kuukauteen :)) Ja huoneessani on kuulemma maalaus kesken, wuhuu ne tylsän väriset tapetit on poissa! Ja äiti teki eilen karjalanpiirakoita ja tekee tänään munavoita, nam! Jos pääsis vielä saunaan niin tykkäisin.

Veikkaan että ehkä jo noin viikon päästä haluan tänne takaisin, koska oikeasti tää koulun asuntola on alkanu tuntua jo ihan kodilta ja tiedän miten ärsyttävää kotona tulee olemaan, mutta tällä hetkellä ootan ihan innolla kotiin pääsyä, ja arvatkaa vaan innostaako kuunnella vielä 1,5 + 3 tuntia tuotantoeläinten hoidosta tänään.. Sitten pakkaus ja kanien ulkoilutus ja tän vuoden vika lenkki täällä kivassa pikkupakkasessa ja minimäärässä lunta :)

Soluasumisen ihanuudet (patoutuneita aggressioita)

2009-11-19T18:52:00.003+02:00

Millon tulis viikonloppu jolloin saisin olla tuolla meidän solussa YKSIN koko viikonlopun? >:( Yks tyyppi on nyt luuhannu siellä ainakin kuukauden verran joka viikonloppu paitsi silloin kun mun kämppis joutui olemaan koululla kun meillä oli navettapäivystys. Tänä viikonloppuna vähintään kaks solulaista on navettapäivystyksessä ja jos ekana mainitsemani tyyppi ei mene kotiin tänä viikonloppuna niin sitten _ehkä_ hän menee sit seuraavana viikonloppuna, jolloin vihdoin ja viimein saisin olla täällä yksin!

Viime viikonloppuna käräytyin juurikin tuon mainitsemani tyypin siitä että oli luvatta täällä viikonlopun, mut en sit tiedä tekeekö kuraattori + asuntolan "valvoja" asialle mitään, kuitenkin esim. itse maksan 75€ / lukukausi siitä että saan olla täällä viikonloput kun on niin pitkä kotimatka ettei hirmu usein huvita kotiin lähteä. Todellakin henkilöön kyllästyneenä + selvästi äärimmäisen ilkeänä ihmisenä toivon että edelleen sille samalle henkilölle ei myönnettäisi täälläololupaa viikonlopuiksi (pitää siis hakea lupaa ennen kuin voi maksaa sen 75€ & olla luvallisesti täällä), koska kun se nyt on kuitenkin vähintään kerran ollut jo luvatta + kotimatkaa on "vain" 250 kilsaa, kuitenkin syksyllä sanottiin että 300 kilsaa ei vielä oo tarpeeks pitkä että ois hyvä syy jäädä tänne viikonlopuiks.

Ja lisäks tosi kiva kun tuolla keittiössä ei uskalla säilöä mitään omia ruokia. Mulla jäi viime sunnuntaina Cheerioseja laatikkoon ehkä yhen kipollisen verran, ja kun seuraavan kerran katsoin niin koko laatikko oli _auki_ (itse siis suljen aina kaikki ruokapakkaukset ja olen nytkin 110% varma että sen muropaketin suljin) ja sisällöstä oli kadonnu noin puolet, minkä lisäksi lavuaarissa kellui yksi Cheerios-yksilö joka oli ilmestynyt sinne siis sen jälkeen kun olin oman murokipponi tiskannut.. Ja kalkkunaleikkelepaketista oli kadonnu mukavasti sisältöä (sen verran pokkaa jollakin ollu että oli yhden jättäny jäljelle..) + margariinikin oli vähentyny jonkin verran (aika uusi paketti vielä joten siitä kyllä huomasi että oli otettu).. Kanien porkkanat on tuntunu olleen suht turvassa mut ois se ihan kiva säilyttää keittiössä muutakin kuin niitä tarvittaessa.. Senkin takia yksinäinen viikonloppu ois ihana kun ei tarviis pelätä että joku pöllii ruoat! >:(

Ja lisäks vielä en vaan älyä miten kukaan voi jättää kämpän _joka_ikiset_valot PÄÄLLE yön ajaks! Siis eteisen valo, "käytävän", olkkarin, keittiön, toisen vessan + vieläpä liesituulettimenkin valot on ollu useempanakin yönä päällä O.O :O Okei, joka ikiset on vähän liiottelua kun kahdessa makuuhuoneessa (+ mun huoneessa) + toisessa vessassa ei ollu valoja.. Ja sekin että kaikki roskat heitetään vaan sekaroskikseen..

Lisäksi en ennen täänne tuloa ollu ikinä kuvitellukaan että jossain voitas kierrättää vähemmän kuin meillä kotona (takkaan meni poltettavat eli hienommin "energiajäte", biot kompostiin ja sit kaikki muu meni yhteiseen, eli metalli + lasi + palamaton muovi, lasipulloja joskus vietiin ihan lasinkeräykseen jos niitä oli enemmän), oon aina ollu ihan ihmeissäni kauheesta kierrätyspaasauksesta enkä ikinä ees erityisemin ajatellu että meillä kotona sinällään kierrätettäs, mut siis voi herranjumala millasta on kattoa kun täällä kaikki, siis biot + muovit + paperit + lasit + metallit heitetään kaikki yhteen ja samaan pussiin vaikka tuolta keittiöstä löytyy omat astiat sekajätteelle, metallille, energialle ja biolle! Miten monet ihmiset mahtaakaan oikeesti elää noin piittaamattomasti energian & kierrätyksen suhteen? En ihmetellekään jos luonto vähän saastuu tätä menoa..

Monitunnisteinen

2009-10-05T22:07:00.006+03:00

Duuf, tuli olo että onpas tämä blogi vähän kuollut.

Tänään kuitenkin teki suuresti mieli angstata kun tuli vaan syötyä niin törkeästi että vatsaan sattuu enkä liikkunutkaan edes kun ei muita jalkapallosta kiinnostuneita löytynyt koko asuntolan porukasta. En tosin ihmettele: kun kävelin Lyaniin ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi jalkapallon pelaajaksi, en muutaman sekunnin ajan edes päässyt eteenpäin kun tuuli niin kovaa. Lähettäkää mut huomenna pyöräilemään tai lenkille tai johonkin, jooko?!

Huomenna on myös ekat yrkesprovit ja uusi jakso alkaa sitten torstaina. En puhunut koko viikonloppuna kuin viisi sanaa, ennen kuin törmäsin puoli yhdentoista aikoihin, katsottuani BB:n Lyanissa pettyneenä talon asukkaiden tasoon, ihmiseen jonka kanssa puhuin ihanasti asiaa kummemmin ajattelematta ruotsiksi vähän pidemminkin. Juteltiin lähinnä kaneistamme kun hänelläkin on kaksi hermeliiniä, joista toinen on aivan järkyttävän kauniin värinen sinisoopeli!

Kaneista: Benita on vaihtamassa turkkiaan vaaleampaan, ah ihanuus, kohta se on taas hienon värinen! Bella on hankkinut vähän leukapussia ja molemmat matkustivat viime viikonloppua edeltävänä viikonloppuna yhteensä kuusi tuntia bussissa ja kymmenen tuntia junassa sekä odottelivat kanssani Helsingin rautatieasemalla ja Kampissa molemmissa parisen tuntia. Käytiin siis kotosalla ekaa kertaa koulun alkamisen jälkeen, seuraavan kerran taidetaankin reissata sitten jouluna. Oli kivaa matkustaa kanien kanssa kun ihmiset tulivat ihan eri tavalla jutustelemaan kuin yksin matkatessa :)

Täällä kun ihmiset ei juuri edes juttele meikäläisen kanssa, eniten puhun opettajien kanssa. Hassua kyllä, yhdellä meidän opettajalla ja mulla on saman verran ikäeroa kuin yhdellä kämppikselläni, eri suuntaan vain. En ihan tunne kuuluvani porukkaan suomenkielisenä parikymppisenä (ugh miten negatiiviselta ja ennen kaikkea liian aikuiselta tuo sana kuulostaa!) noin 16-vuotiaiden ruotsinkielisten keskellä.. Sellaisten jotka eivät ilmeisesti ole olevinaan ikinä kuulleet sanoja bioroskis ja sekaroskis tai omien jälkien siivoaminen. Mutta eipä tuo haittaa, jotenkin olen koko ajan suhtautunut tähän kaksivuotiseen amisaikaani niin että hankin täällä ammatin ja kasan kivoja kokemuksia, enkä niinkään kavereita. Ja tosi kivasti on tähän asti mennyt.

Niin ja olen siis Axxellissa Brusabyssä, en muista kirjoitinko asiasta joskus keväällä yhteishaun aikaan kun en oikein tiennyt haluanko Lappiin vai tänne saaristoon, mutta nyt kun olen täällä niin en kyllä ole montaakaan hetkeä katunut.

Mutta nyt teen Facebookissa yhden meemin loppuun ja toivon että tuo kuivausmasiina on sen loppumiseen mennessä kuivannut vastapestyt vaatteheni, sitten luen lisää A Long Way Gonea niin pitkään kuin jaksan ja alan nukkumaan, huomenna yritän suoriutua traktorilla ajamisesta ja muustakin mahdollisimman hyvin vaikken ole ajanut yli viikkoon, käyn lenkillä tai pyöräilemässä ja toivottavasti saisin tehtyä koneella ne n+52 virtuaalihommaa jotka pitäisi saada valmiiksi. Torstaihin mennessä haluan olla lukenut A Long Way Gonen ja tehnyt kaikki virtuaalijutut joista kännykkäni (siis äidiltäni "adoptoimani" kännykkä) muistuttaa päivästä toiseen kun en vain saa tehtyä niitä. Haluan stressata torstaihin asti niistä ja olla siitä eteenpäin onnellisen vapautunut jeejee.

On tämä bloggaaminen ihmeellistä, nyt ei enää niin kovasti ärsytäkään kuin tänne koneelle istahtaessani =) Ehkä saatte joskus vielä kuulla vuodatusta rasittavasta huonekaveristani tai vaikka mistä..

Ainovukahdus. I know, typo.

2009-07-08T11:27:00.002+03:00

(Koska heräsin puoli viideltä ja tapahtui aivonukahdus viimeisenä Berliini-päivänä. Zaijolta.)

=== OLEN ===
[x] Käynyt huussissa
[ ] Ratsastanut kamelilla
[x] Harjannut kissaa
[ ] Halannut naapuria
[ ] Juonut samppanjaa
[ ] Heittänyt televisiota ikkunasta
[ ] Käynyt Amerikassa (Etelä- ja Väli-Amerikassa ainakin)
[x] Käynyt Puuhamaassa
[x] Polskutellut Serenassa
[x] Valehdellut äidilleni
[x] Valvonut koko yön
[ ] Rikkonut ikkunan
[ ] Nukkunut villasukat jalassa
[x] Syönyt kuivattuja banaanilastuja
[x] Ollut päivän syömättä mitään
[ ] Tilannut taksia
[ ] Yrittänyt iskea itseäsi yli 7 vuotta vanhempaa ihmistä
[ ] Ajanut viiksiä
[ ] Soittanut pilapuhelua
[ ] Ollut Ankkarockissa
[ ] Ollut moottoripyörän kyydissä
[x] Soittanut bassoa
[x Kuullut kunnasta nimeltä Vesanto
[ ] Uinut vaatteet päällä
[ ] Ajanut pyörällä laiturilta järveen
[x] Nielaissut jääpalaa
[x] Lähettänyt 1 viestin mtv3 chattiin
[ ] Soittanut väärään numeroon
[ ] Oksentanut ruusupuskaan
[ ] Ollut alaikäisenä baarissa
[ ] Halannut julkkista !!
[x] Laskenut pulkalla katolta
[ ] Nostanut lippua salkoon
[ ] Saanut turpaan tuntemattomalta
[ ] Matkustanut peräkontissa
[ ] Kävellyt yli 10cm koroilla
[/] Karannut kotoa
[ ] Tilannut Mix- tai Miss Mix-lehteä
[ ] Käynyt eduskuntatalossa
[ ] Pelannut kännykällä kirkossa
[x] Pelännyt hämähäkkejä
[x] Ollut puolukassa
[/] Nolannut itsesi ihastuksesi edessä
[ ] Hypännyt 10 metristä pää edellä
[x] Kerännyt mansikoita
[ ] Ajanut mopolla päin seinää
[ ] Seisonut hevosen selässä
[ ] Kokeillut vanhusten vaippoja
[ ] Esittänyt Güntheria
[ ] Juonut pepsiä ja maitoa sekaisin
[ ] Hypännyt benjihyppyä
[ ] Ollut yksin lentokoneessa (jos nyt tarkoitetaan että siellä ei ollut ketään muuta ollenkaan..)
[x] Eksynyt kaupungille
[ ] Hävittänyt lompakon Linnanmäellä
[x] Laulanut mikrofoniin
[x] Laittanut metalliesinettä mikroon tai muuta mitä sinne ei saisi laittaa
[x] Nielaissut purukumia
[x] Tykännyt The Rasmuksesta
[ ] Seurustellut yli 23-vuotiaan kanssa
[ ] Keräillyt kaljapullojen korkkeja
[x] Juonut Hyla-maitoa
[ ] Fanittanut RAW:ta
[x] Koskettanut käärmettä
[ ] Juonut venäläistä valkoviiniä
[ ] Uinut avannossa
[ ] Käynyt Lontoossa
[ ] Mennyt vahingossa väärään junaan
[x] Katsonut samaa leffaa kaksi kertaa peräkkäin
[ ] Nukkunut veneessä
[x] Tehnyt runoa
[ ] Harrastanut balettia
[ ] Ollut kirpparilla myymässä
[x] Löytänyt kadulta rahaa
[x] Värjännyt hiukseni
[ ] Sanonut opettajaa vahingossa äidiksi/isäksi
[x] Lukenut Raamattua
[ ] Ollut yksin leffassa
[x] Ollut kielikurssilla
[ ] Harrastanut nyrkkeilyä
[ ] Voittanut arvonnassa
[ ] Haaveillut näyttelijän urasta
[x] Joutunut jonkun epäilyttävän tyypin seuraamaksi
[ ] Menettänyt läheisen ihmisen
[ ] Käyttänyt minihametta
[x] Jättänyt kokonaan lukematta kokeisiin
[ ] Ollut katsomassa oopperaa
[ ] Harrastanut näyttelemistä
[x] Lukenut Mauri Kunnaksen kirjoja
[x] Neulonut lapasia
[ ] Katsonut Stand by me leffan
[x] Eksynyt
[ ] Keksinyt aprillipäivänä pilaa jonka joku uskoi
[ ] Järjestänyt yllätysjuhlia jollekin
[x] Syönyt pizzaa aamupalaksi
[x] Omistanut lemmikkieläintä
[ ] Laulanut sooloa jossain tilaisuudessa
[x] Nukahtanut koulussa tunnille
[ ] Saanut aivotärähdystä
[x] Ollut tietokoneella yli 5 tuntia putkeen
[x] Ollut yli kuukauden pois kotoa

2009: kirjat numero 8 & 9

2009-06-20T12:19:00.001+03:00

Kirja nro. 8, Paulo Coelho: Alkemisti
Luin viimekin vuonna, nyt keskityin enemmän viisauksiin kun tiesin jo juonen. Ja tässä jotain kohtia jotka pisti silmiin:

"Kun näkee samat kasvot joka päivä -- niistä tulee osa elämää. Ja kun niistä tulee osa elämää, oman elämänkin olisi muututtava toisten toiveiden mukaiseksi. Ellei niin käy, ihmiset ärsyyntyvät. Kaikilla tuntuu olevan selvä käsitys siitä miten muiden olisi elettävä, vaikka he eivät tiedä itsekään kuinka eläisivät oman elämänsä."

"Se (elämäntie) on kaikkea sitä mitä olet halunnut aina toteuttaa elämässäsi. Jokainen tuntee nuorena elämäntiensä. Siinä vaiheessa kaikki on selvää ja mahdollista eivätkä ihmiset pelkää unelmoida ja toteuttaa toiveitaan. Mutta kun aika kuluu, jokin mystinen voima alkaa toistaa ihmiselle, että elämäntietä ei voi seurata."

"Lopulta se mitä ajattelee leipureista tai paimenista alkaa merkitä enemmän kuin oma elämäntie."

"Pelkään toteuttaa unelmaani koska sen jälkeen minulla ei olisi mitään syytä elää."

"Kun ihminen päättää jotain, hän syöksyy voimakkaaseen virtaan, ja virta kuljettaa hänet paikkoihin joista hän ei ole edes uneksinut päätöstä tehdessään."

"Mitä lähemmäksi unelmaansa pääsee sitä enemmän elämäntiestä tulee todellinen olemassaolon tarkoitus."

"-- tuntematonta ei tarvitse pelätä, koska jokainen ihminen kykenee saavuttamaan sen mitä haluaa ja mitä tarvitsee. Pelkäämme menettävämme kaiken mitä meillä on, oli kyse sitten elämästä tai viljelmistä. Mutta pelkomme katoaa kun ymmärrämme, että kohtaloamme ja maailman kohtaloa ohjaa sama käsi."

"Minä en nimittäin elä menneisyydessä enkä tulevaisuudess. Minulle on olemassa vain nykyheti eikä minua kiinnosta mikään muu. Jos pystyt elämään nykyhetkessä, olet onnellinen mies. -- Elämäsi on oleva yhtä juhlaa, suurta karnevaalia, koska se sisältää vain sen hetken jota elät."

"kun ihminen etsii elämäntietään, koko maailmankaikkeus auttaa saavuttamaan sen."

"Petos on isku joka tulee odottamatta. Jos tunnet hyvin sydämesi, se ei pysty pettämään sinua milloinkaan, koska tiedät sen haaveet ja toiveet ja osaat toimia sen mukaan."

"Elämäntietään seuraava osaa kaiken minkä tarvitseekin osata. Unleman tekee mahdottomaksi yksi ainoa asia, epäonnistumisen pelko."

Kirja nro. 9, J.R.R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin
Löysin tämän vahingossa perheen kirjahyllystä. Ei läheskään yhtä synkkä kuin TSH, leppoisampi lukea ja yhtä ihanaa kuvailua. Miellyttävämpi lukea kuin TSH muttei yhtä hyvä, tästä puuttui se jokin. Pelkkä normaali tarina. Keskivertoa parempi toki mutta maybe you got the point.

Pää tuhansina sirpaleina, kaulassa kraatteri.

2009-06-18T15:56:00.004+03:00

Voi jessus kun pää niiiiin räjähtää! Oon ihan täynnä tätä kaikkea kuraa mitä auppari joutuu kestämään. Okei perhe on kiva ja maksaa mukavasti, mut tää ei ollenkaan oo mun juttu. Onneks pääsin Axxelliin mut arvatkaa onko ne asuntolat avoinna viikonloppuina. No ei..

Ootan ihan törkeästi että pääsen täältä pois. Kotiin ei oo kiire mut pois lasten ulottuvilta kiitos! Kaipaan kans vapautta ja juttuseuraa joka saa kyllä mun kuria niskaansa urakalla kun sellaista löytyy. Pursuan negatiivisia fiiliksiä kun oon läjänny niitä sisääni tän kymmenen kuukautta. Mut kolme viikkoa ja vapaus lapsista ja mannapuurosta koittaa. Sit Venetsia ja Milano ja sillai ♥

Huohh

2009-06-07T17:16:00.002+03:00

Sori viimeaikainen mikrobloggailu, ei vaan löydy kirjotettavaa eikä kirjoitusfiilistä ja kun oon NÄIN saamaton kuin tänä viikonloppuna niin eihän tästä mitään tule.

Taivas on vaalea ja sininen

2009-05-17T21:09:00.002+03:00

Pää muistuttaa yhtä pahasti solmiutunutta riippumattoa kuin vuosi sitten. En tajua miten selvisin viime kesästä!

2009: kirjat numero 6 & 7

2009-05-16T09:22:00.003+03:00

Kirja nro. 6, J.R.R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta -trilogia
Vau, angst, ihanuus, inhottavuus. Tähän uppoutui ihan liikaa, tarkka kuvailu oli ihanaa ja ällöä ja kirjan tunnelmassa oli liian helppo elää mukana, kokea tuska ja ilo ja kauhu ja kaikki. Ärsytti kohdat jotka oli elokuvassa tehty eri tavalla kun mietin koko ajan että "tää ja tää kohta oli elokuvassa niin ja niin" - viimeisessä osassa ei kyllä tätä ongelmaa ollut kuin lopussa, on tullut nukuttua sen leffan läpi niin monesti.. Tämän haluan kirjahyllyyni!

Kirja nro. 7, James Redfield: Shambhalan salaisuus
Kun tämän kerran aloitin, en voinut jättää kesken - halusin tietää miten päähenkilölle käy. Ihan kelpo kirja, nopealukuinen, joskin energiakenttä- ja muut vastaavat ajatukset tuli kirjan aikana toistettua ehkä turhan monta kertaa ja niitä koskevia kohtia tuli vähän skippailtua. Tulinpa myös miettineeksi että onkohan moisia energiakenttäjuttuja oikeasti olemassa: sinällään ihan jännä kirja erikoisestako aiheesta.

Musiikkia, maestro!

2009-05-13T12:21:00.003+03:00

Zaijon inspiroimana musiikkiaiheinen postaus. Ihan ekaksi, koska halusin tulla haastetuksi:

A Apulanta, Amy Winehouse, Akeboshi
B -
C Coldplay, Carlos Baute
D Don Huonot, 3 Doors Down, Dido
E Era
F Fran Perea
G Green Day, Good Charlotte
H Hoobastank
I Ich + Ich
J -
K Kent, Korn, Kwan
L Los Planetas
M Moloko, Maria Mena, Maija Vilkkumaa
N New Found Glory
O Oasis, October Fall
P Paramore, PMMP
Q Quarashi
R Rosenstolz, Red Hot Chili Peppers
S Simple Plan, Spice Girls, System of a Down, Sugarcult
T Taizé-kuoro, t.A.T.u.
U Ultra Bra, Uniklubi
V Valvomo
W -
X -
Y Yellowcard
Z -

Vain bändejä joita tykkään kuunnella vaikka enemmänkin tai joilla on parikin repeatilla 24/7 kuunneltavaa biisiä, kursiivilla merkityt on ne jotka muistin ilman kummempia ja normaalilla fontilla olevat kyttäsin iTunesista koska en kehdannut jättää listaa sen näköiseksi kuin se muistini jäljiltä olisi.

Ja sitten muuta: minäkin kuulun niihin musiikin kuuntelijoihin jotka voivat innostua jostain bändistä niin että eivät pitkiin aikoihin paljoa muuta kuuntelekaan. Esimerkiksi Twilightin soundtrackin ostettuani se soi soittimestani muutaman viikon ajan, eikä oikeastaan mikään muu. Norjan tämän vuoden euroviisukappaletta kuuntelin pari kokonaista päivää Youtubesta ties montako kertaa putkeen. Vain Don Huonot on saavuttanut kestosuosikin paikkani, se voi soida milloin vain, missä mielentilassa vain.

Don Huonot on myös melkeinpä ainut bändi jonka itseeni tietyllä tapaa vaikuttava fiilis johtuu sanoituksista. En tiedä miltä Donkkareiden musiikki mielestäni kuulostaisi jos en ymmärtäisi sanoja. Useimpien muiden bändien kohdalla on toisin päin: en kiinnitä sanoihin mitään huomiota, en välttämättä edes vaikka kappale laulettaisiin suomeksi. Rumpujen luoma rytmikkyys on se joka kiinnittää huomioni useimmiten.

Kuuntelemaani musiikkiin vaikuttaa paljon oma fiilikseni ja musiikin luoma fiilis. Suuttuneena en osaa kuunnella agressiivista musiikkia, lievästi ärsyyntyneenä ja kaiken toivoni heittäneenä kyllä. Hyvinä päivinä iloinen renkutus ja musiikin tahdissa jammailu pyykkejä silittäessä tai jokin liitävän rauhallinen ja hyväntuulinen iskevät kympillä. Ulkomaankaipuuseen auttaa Fran Perea ja muut espanjalaiset.

Myös sillä on väliä missä musiikkia kuuntelen. Täällä lenkillä käydessä tykkään kuunnella suomalaista musiikkia, etteivät useimmat muut ymmärrä sanoja. Liian synkkä ei myöskään sovi lenkille. Pitkillä automatkoilla Didon ja Princessan musiikki on ehdoton lapsuuden kivojen mielleyhtymien vuoksi, Abiskon reissulla kuuntelin kuitenkin vain Don Huonoja ja nykyisin Pieniä Sieviä Sieniä muistuttaa tuosta reissusta liiankin hyvin. Siivotessa parasta musiikkia on hömppäiskelmä!

Olen myös toivottoman ihastunut Last.fm:n tagi-systeemiin! Esimerkiksi tänään kuuntelin sen kautta Kentin tyylistä musiikkia, muistaakseni eilen musiikkia tagilla "rain" ja parinakin viime päivänä ranskalaista musiikkia, viime viikolla espanjalaista. Ilmeisesti olen nyt jossain ihmeellisessä musiikillisessa murrosvaiheessa, koska alternative ei jaksa nyt oikein iskeä kuten jo jonkin aikaa, ja Don Huonot, Apulanta ja uusin tykkäykseni Maria Mena ovat olleet kovassa huudatuksessa viimeaikoina.

Miten musiikkimakuni sitten on muuttunut aikojen saatossa? Pienenä tykkäsin paljolti samasta musiikista mitä porukat kuuntelivat, iskelmää siis lähinnä. Mestarit Areenalla (Pepe, Kirka, Hector ja Pave) oli mahtilevy jossain vaiheessa, eikä muuten ole huono nytkään. Era, Dido ja Princessa, niitä kuunneltiin varsinkin autoreissuilla, ja samassa yhteydessä tutustuin ekaa kertaa Don Huonoihin, jotka löysin uudestaan joskus lukion alkuaikoina. Ala-asteaikana Spice Girls oli ehdoton suosikkini ja vuosien kuuntelemattomuuden jälkeen lisäsin sen levyt soittolistoilleni lukioaikana. Backstreet Boyseja tai niitä fanittavia kavereitani en ikinä ymmärtänyt. Ah, Paradisio muistuu mieleen ala-asteen diskoista!

Jossain vaiheessa elin radioaikakautta, kuuntelin lähinnä niitä suurimpia hittijuttuja joista muistuu mieleen lähinnä ketsuppibiisi. Sitten muistaakseni yläasteella kasin aikoihin tykkäännyin suomi-räppiin hölmöimmästä mahdollisesta syystä. Sitä kuuntelin, poisluettuna Cheek ja Pikku G ja Skandaali, vielä vähän lukionkin puolelle Elastisen johdatuksella. Elastisenkin biiseissä pidin sanoista, ainakin suurimmalta osin! Skandaali taas ei iskenyt juuri sanoitustensa takia, eikä Ezkimo.

Lukion alkupuolella tuli taas radioaikakausi, sitten löytyikin Don Huonot ja alternative rock ja nyt ollaan tässä. Viime kesän ehdotonta kesätyömusiikkia oli Korn ja System of a Down, koska ne auttoivat pysymään hereillä - laulujen sanoitusten sisällöstä ei mitään tietoa, oikeasti. Tänne Saksaan tullessani radiossa soi paljon Ich + Ichin biisi Vom Selben Stern ja Rosenstolz, joista tykkään molemmista. Nyt suuria hittejä on tietysti Lady GaGan Poker Face ja Beyoncé – Single Ladies, joista tulee lähinnä shoppailufiilis. Kent sopii Berliiniin ja Fran Pereasta tulee kesä ja taivaalla lipuvat pilvihattarat mieleen.

Ja syy tykätä Don Huonojen sanoituksista:

"kun hyppää pilvenpiirtäjän katolta, putoaa kauemmin
kun jos kompastuisi matkallaan huipulle
eikä ees kuolisi saamiinsa vammoihin
tie ylös on pitkä, portaat liukkaat ja hissi epäkunnossa
voit joutua huomaamaan et
syy portaiden nousuun pääsi unohtumaan
sä sorruit kerrosvalvojien perseitä nuolemaan

tän pilvenpiirtäjän
pitkissä portaissa heikot jalkoihin jää
tän pilvenpiirtäjän
pitkissä portaissa vahvat kesytetään

eihän se oo voittaja
joka nahkansa myyden pysyy hengissä
vaan se joka kuolee
levollinen ja kaunis, hymy kasvoillaan
eihän se oo häviäjä
joka yritti täyttää suuria unelmiaan
vaan se joka jätti tilaisuudet käyttämättä
se joka pelkuruuttaan nyt harmittelee

tän pilvenpiirtäjän..."

(Don Huonot: Pilvenpiirtäjä)

Kun aurinko laskee talojen taa

2009-05-11T22:10:00.003+03:00

En haluaisi olla lauantaina sairaana, koska sain kadulla käppöstellessäni ilmaisen "kutsun" Charlottenburgin SupetFit-kuntosalin jollekin uudelle Les Mills -kurssin tunnille. Jos mulla on normaaliin tapaan töitä, voisin ehtiä joko bodyattackiin, joka kuulostaa lähinnä pelottavalta, bodycombatiin tai bodybalanceen, joka kuulostaa ehkä vähän turhan rauhalliselta. Ja tietysti jos en ole sairaana ja jos en ole ylitöissä niin sitten on vielä sekin juttu että jos edes uskallan mennä sinne.. Olen alkanut pikkuhiljaa ainakin ajatustasolla lämmetä kuntosaleille, tosin niissäkin pääasiassa muille jutuille paitsi sellaselle hikiselle raudan nostelulle muiden töllätessä. Mut kattoo ny saanko mitään aikaseks millonkaan..

Montakohan miljoonaa taskukalenteria jää vuosittain myymättä? Olen yrittänyt viimeaikoina epätoivoisesti metsästää taskukalenteria tälle vuodelle, mutta eäh: lukuvuosikalenterit, alkaen aikaisintaan heinäkuusta -09 kestäen heinäkuuhun -10, ovat vallanneet kaikki paikat. Oikeasti tarvitsisin kalenteria tämän vuoden kesäkuulle! Sellaista selkeää, suloisilla kansilla varustettua jossa olisi tilaa ylimääräismuistiinpanoille, kiitos!

Vaikka söpöä kalenteria ei olekaan löytynyt, olen ostanut paljon muuta suloista viime aikoina: maailman viattomimman näköisen herätyskellon, hassunsuloisen peltirasian jossa lukee jotain ranskaksi, sammakon päällä koristetun bath brushin (en keksinyt tälle tähän hätään fiksua suomennosta josta harjan käyttötarkoituksenkin tajuaisi), Nukkumatti-laukun turistikaupasta (Nukkumattihan, siis se jonka takia juoksin pienenä veljeni kanssa sohvan taa piiloon iltaisin tiettyyn kellonaikaan telkkarin ollessa kakkosella, on DDR:läinen fiktiivinen henkilö) ja kumiankan jolla on hammaspesuvehkeet käsissä, tasuissa, räpylöissä, siivissä, miten asian nyt ilmaisisi.

Ja keksin ehkä millaiseksi maalaan huoneeni sitten Suomessa! Odotan jo ihan liikaa että pääsisin asumaan ihan ikiomaan (vuokra-)asuntoon, sistustamaan sen ihan itse, istuttamaan mausteita patinoituneissa peltiruukuissa leveille ikkunalaudoille ja hamstraamaan valtavia kirja- ja kaktuskasoja Ikean hyllyille joiden nimi on valitettavasti päässyt unohtumaan. Valko-ovista, iloisen värisillä astioilla täytettyä astiakaappia odotan myös! Ja vanhan oloista, vaaleansinistä tai muuta hempeän väristä talousvaakaa, jajajaja! Kolmaskin kani voisi mahtua tuohon joukkoon.. Ja akvaario kylpyhuoneeseen tai vessaan. Tai no luultavasti yhdistettyyn sellaiseen.

Mutta ihan ekaksi haluaisin vain sinne amikseen kaikkein mieluiten på Svenska, taikka sitten lappiin!

!

2009-05-05T16:42:00.001+03:00

Kesäsade ropisee ikkunalautaan

2009-05-05T16:16:00.003+03:00

Kävin postissa heittämässä tulevaisuudelleni taas yhden arpakupongin tuohon suureen arpahyrrään.

Ajoin Moabitin postille kymmenessä minuutissa, jonotin 20 minuuttia, jätin kirjeeni parissa minuutissa ja pyöräilin kotiin viidessä minuutissa. Sateessa ja sivutuulessa.

Aamuärsytys.

2009-05-03T10:25:00.006+03:00

--

Kotiinpalussa positiivisinta on se että voi tehdä juuri niin kuin lystää, lähteä lenkille puoli kuudelta aamulla tai syödä aamupalaksi cokisjäätelöä.

E // oikeasti kaikki tämä ärsytys johtuu vain siitä että olen ujo, laiska, mukavuudenhaluinen enkä luota itseeni ollenkaan. Poistin tuon alun kun se oli niin negatiivinen mutta tuon ainoan säästämäni jutun haluan muistaa, ja nauttia siitä sitten parin kuukauden päästä.

Tulevaisuus on edessäpäin

2009-04-24T18:03:00.007+03:00

Ääh, selailen taas aupparihakuilmoituksia netistä ja löysin Saksasta yhden ihan täydellisen olosen paikan kesällä kuudeks viikoks ja tekis törkeästi mieli hakea! Ehtisinkin olla kotona jopa neljä päivää siinä välissä..

Jotenkin en pidä todennäköisenä sitä että pääsisin johonkin niistä kouluista joihin hain, tiedä sitten mistä on tämä ajatus kummunnut.. Mut joka tapauksessa suunnittelen jo nyt varasuunnitelmaa etten ehkä sitten joutuisi ihan tyhjän päälle syksyllä.

Auppariks en kyllä kokonaiseks vuodeks enää lähtisi, mut joku kuukauden tai parin juttu vois olla jännä. Mieluusti ei suurkaupungissa ja joku eksoottinen maa ois hieno. Tai edes Britannia.

Mut mitäköhän muuten ihan oikeasti teen jos en pääse amikseen? Täydennyshaulla tietty niin moneen paikkaan kuin voi mut jos ei sittenkään tärppää? Voin jo vähän kuvitella miten toivottomaksi siinä vaiheessa tuntisin itseni! Ehkä jäisinkin sitten kotiin äitin helmoihin ja angstaisin ja leikkisin lukevani pääsykokeisiin koko vuoden.

Inhottaa ajatella että loppuelämäni tässä länsimaisessa yhteiskunnassa tulee olemaan pelkkää kilpailua. Kilpailua opiskelupaikasta, työpaikasta, asunnoista.. Voisin muuttaa vaikka Intiaan johonkin joogailijayhteisöön tai Kreikkaan nunnaluostariin. (Ihan oikeasti halusin pienenä asua luostarissa, eikä tälläkään hetkellä jossain esim. Taizén tyylisessä "ekumeenisessa yhteisössä" jonkun aikaa asuminen kuulostas yhtään huonolta - ihan aikuisten oikeasti!)

Mutta miksi tuskailen moisia juttuja nyt, kun minulle maksetaan suunnilleen siitä että asun suomalaisessa perheessä Berliinin keskustassa, aurinko paistaa ja oon tänään ollu ahkera? Enää puolitoista kuukauttahan sitä ilmoitusta tarvitsee odottaa että pääsenkö johonkin vai enkö. Tai siis vielä.

Satunnainen

2009-04-19T23:18:00.003+03:00

Olen syönyt tänään ihan liikaa suklaata (ihan vaan koska perhe toi tuliaisia laivalta), lähdin myöhään lenkille ja törmäsin koiranomistajaan jonka kanssa juttelin hetken saksaksi valokuvatessani hänen koiraansa samalla ja sen voimalla jaksoin leijua kotiin hymy naamassa. Heitin jostain syystä kovasti hobitit ja TSH:n mieleeni tuovan kuvan dA:han ja se sai heti kaksi favia, jihuu! Nyt on hirmuisen kylmä, pitäisi mennä nukkumaankin että jaksaisi huomenna herätä töihin.

Olen aika rahaton, varsinkin kun en saanut työsunnuntailisääni josta minulle puhuttiin. Mutta silti kaikki on loistavasti =)

2009: kirja numero 5

2009-04-19T17:02:00.004+03:00

Kirja nro. 5, Haruki Murakami: After Dark
Öhm, missä pää ja missä häntä? Hyvin ja mukaansatempaavasti kirjoitettu, ei siinä mitään, mutta odotin asioiden selkiytymistä ja jotain tapahtuvaksi koko kirjan ajan ja jouduin hämmennyksen valtaan lopussa. Ehkä missasin jotain olennaista? Voisin silti ostaa toisenkin saman kirjailijan teoksen.

Ja se TSH on vieläkin kesken, sain ähkyn sivulla 594.

Friikfriik.

2009-04-18T00:54:00.004+03:00

♥

Piti vain tulla kertomaan että olen kuunnellut tuota Youtubesta tänään ehkä ihan hirmuisesti liikaa. Muutenkin on vähän sellainen friikki olotila kun nälkä on kurninut vatsassa koko päivän enkä ole syönyt kuin omenoita, pari näkkäriä ja ihanaista vanilja-karhunvatukka-jugurttia. Kävin postissa palauttamassa verojuttulappusen ja oli hirmuisen vapautunut fiilis kaikista asioista. Olin muutenkin aika ahkera kuten eilenkin. Hyvä minä!

Vika kerta kurssia tänään

2009-04-07T20:23:00.003+03:00

Liian monta menneisyyteen jätettyä ihmistä liian lyhyessä ajassa. Elämä juoksee liian vauhdilla ja itse jumitan jossain kaukana takana. Nyt tuntuu vahvasti siltä että jätin jotain loistavaa taakseni eikä se tunnu hyvältä.

Mutta kuitenkin kirosin kurssia niin monena kertana kun siellä olin, joten ehkä parempi näin.

--

Eilen olin rohkea ja kävin ostamassa junaliput, sunnuntaina yhdeksän maissa mut löytää Dresdenistä ellen eksy väärään junaan tai jotain. Huomenna pitäisi ostaa niin paljon kaikkea, matkalukemista ja kartan kävin ostamassa tänään. Alan tosiaan viihtyä täällä vihdoin. Ja ihan pikkuisen jo uskoakin itseeni.

On liian kuuma tehdä mitään

2009-04-04T14:27:00.001+03:00

Kirjat vuodelta 2009: 1-4

2009-04-03T10:33:00.003+03:00

Vuosi vaihtui ja listan numerointi alkoi alusta, ja villisti veikkaan että tästä listasta unohtui nyt muutama kirja.. Tai sitten en oikeasti lukenut tammikuussa paljoa mitään!

Kirja nro. 1, Paulo Coelho: Veronika Decides to Die
Alkoipa vuoden lukemiset ilomielisesti.. Prahasta ostamani teos josta liikaa meni ohi huonon kielitaitoni ja keskittymiseni puuttumisen takia.

Kirja nro. 2, Nick Hornby: A Long Way Down
Samantyylisellä linjalla jatketaan, itsemurhayrityksiä ja Prahasta ostettua.. Hornbylta olen aiemmin lukenut Uskollisen ääntentoiston ja pakko sanoa että vaikka pidin sen tunnelmasta, tämä oli vieläkin loistavampi kirja ihanilla henkilöillä ja hauskalla juonella ja hyvillä sanavalinnoilla. Suosittelen, definitely!

Kirja nro. 3, Nick Hornby: Slam
Saman kirjailijan kuin edellinen, ei kuitenkaan ihan yhtä nam kuin edellinen lukemani kirja. Ei suurta valittamista kuitenkaan, mitä nyt välillä pomppi vähän ärsyttävästi ja meinasin mennä sekaisin, juonikaan ei sinällään mikään hämmästyttävä ollut. Mutta lukipa tuon kuitenkin ^^

Kirja nro. 4, Dan Brown: Murtamaton linnake
Luin tämän englanniksi Kyproksella 2006, mutta en muistanut tästä paljoakaan. Tykkään paikoista joihin Brownin kirjat sijoittuvat, siitä mahtipontisuudesta ja hienosta kuvailusta! Ahmin tämän kirjan ihan liian nopeasti, se piti otteessaan liian vahvasti taaskin..

Nyt työn alla legendaarinen TSH jonka mentävän aukon olen jättänyt lukemistooni..

Tuleva lomalainen

2009-04-03T10:11:00.004+03:00

Aloitin viimeaikoina jokalomaisen rappiolla on hyvä olla -asenteeni tämän kaksiviikkoisen pääsiäisloman suhteen ihan ajoissa: sen seurauksena huoneeni on taas kuin myrskyn tai pommin jäljiltä varmistaen sen etten löydä täältä mitään.

Suomessa asuessa lomat eivät olleet niin hurja juttu kuin täällä. Kouluaikana lomat olivat vapautus siitä maks. kahdeksasta tunnista päivässä, täällä loma tarkoittaa vapautusta kahdestakymmenestäneljästä tunnista vuorokaudessa. En olisi uskonut ennen tänne tuloani miten stressaavaa on asua työpaikallaan! Vieläpä täysin ennestään tuntemattomassa perheessä jolla on omat tapansa ja käsityksensä asioista. Ei se mitään enää, nyt olen jo kotiutunut tänne ja ihan tyytyväinen elämääni. Ainakin tuohon pilvettömään taivaaseen ja siihen että lämpömittari näytti kahdeksan aikaan +10 astetta.

Toki lasken innolla montako kertaa enää tarvitsee siivota (noin 14 kertaa), monenako aamuna herätä talossa ensimmäisenä keittämään puuroa (noin 58 kertaa), montako sitä ja tuota ja tätä. Ja tiedättekö, noin 14 viikkoa, eli se aika jonka enää olen täällä, kuulostaa järkyttävän lyhyeltä ajalta! Vaikka se sisältääkin noin 70 arkipäivää plus viikonloput. Nyt pitäisi listata kaikki museot ja muut paikat joissa täytyy käydä (esim. juutalais- & holokaustimuseo, Schloss Charlottenburg, luonnontieteellinen museo, egyptimuseo, eläintarha, West Side Gallery, se kirkko Ku'dammilla, keskitysleirijuttu..), ostella kaikkea mitä ei Suomesta saa (eli käyntikiellossa H&M, Vero Moda, Zarassa ja Mangossa käyntiä ainakin rajoitettava) ja tehdä muutenkin kaikkea mitä Itä-Suomalaisen metsän keskellä ei voi tehdä..

Mutta nyt teen saksanläksyt (viimeiset sellaiset tänä keväänä / kesänä!!!), käyn kaupassa ostamassa vettä Leenan pyynnöstä, vastaanotan opastusta ikkunanpesua varten, toivottavasti uskallan kysyä pyörän pumpusta ja sitten lähden kurssille luultavasti kaupan kautta ja tultuani kurssilta ja raahattuani perheen matkalaukkuja ulko-ovelle nautin kahden viikon vapaudesta!

hymynaama laama karvainen pörröinen

2009-03-28T00:15:00.006+02:00

Tänään oli niin kiva päivä että tahdon kuuluttaa asian koko nettiyhteyden tavoitettavissa olevalle maailmalle =) Eli aika harvalle ihmiselle kuitenkin. Muistattehan muuten huomenna kaikki Earth Hourin?

Kurssilla pää täyttyi totaalisesti ihneistä ja ihreistä ja ihneneistä mutta tulipa taas naurettua - veikkaan että ikävöin tuota porukkaa sitten parin viikon päästä kun en varmaan ketään enää ikinä tule näkemään. Sääli.

Ostin myös tyylikkäimmän säästöpossun ikinä ja keijumaisen suloisia kelluvia kynttilöitä, vaikka suuntasin Nanu Nanaan vain sellaista keijuaiheista "pyrypalloa" hakemaan. Se ei tarttunut mukaan. Kotimatkalla oli iloinen ja kevyt olo, heiluttelin varpaitani ja hyräilin ääneen. Tällä hetkellä en edes kaipaa Suomeen, minulla on hyvä täällä juuri nyt!

Vuosi sitten elämäni näytti allaolevalta, eikä minulla ollut aavistustakaan siitä missä olisin nyt. On se elämä jännää.

Kuulkaa

2009-03-24T14:14:00.003+02:00

Ostaisin mielelläni kourallisen motivaatiota. Myös hedelmät kelpaisivat. Lahjoitetaan / vaihdetaan päinvastaiseen pohjaton makeanhimo ja olematon itsekuri.

Kurssia jäljellä viisi kertaa ja pitäisi jo olla menossa moiselle jotta jäljellä olisi enää neljä kertaa. Tarveostoslista vain kasvaa kun en jaksa käydä missään. Odotan vain lomaalomaalomaa joka alkaa 12 ja puolen päivän päästä. Vaikka suunnitelmat onkin ihan auki ja olemattomat mutta en malta odottaa! Sitten ainakin Heroessia, pizzaa päivälliseksi, Serranon perhettä Suomen kanavilta (meneehän se vielä?), aikaisia sämpyläaamupaloja, O.C:tä kunnon telkkarista, musiikkia muuallakin kuin omassa huoneessa jajaja..!

Ryhdistyttäkää joku miut NYT, kiitti!

Kaupungissa tuulee....

2009-03-19T15:06:00.004+02:00

Jestas. Selailin au pair -paikkoja ja miten alkoikaan tehdä mieli Espanjaan! Muutaman viikon päästä voin sentään katsoa Serranon perhettä telkkarista jos se silloin vielä menee, jihuu! Pahentaa kyllä vain Espanja-innostusta mutta ei se mitään.

Täällä on tänään paistanut aurinko melkein koko päivän mutta nyt alkaa kerääntyä pilviä. Siivosin hyräillen ja hyvällä mielellä ennätysnopeasti Leenan ollessa kurssilla ja nyt dataan onnellisena sängyllä vatsa täynnä kiivejä ja vihreää teetä. Mietin rinnamanetin (etusivun) uudistusta mutta juuri nyt en taida saada mitään aikaiseksi. Pohdin vielä hakisinko kesätöitä, olen kuitenkin Suomessa vasta heinäkuun puolivälissä.. Toisaalta raha olisi kivaa.

Ja totesin satunnaisia faktoja itsestäni: käytän villasukkia ympäri vuoden, tykkään kaikista muista vuodenajoista paitsi takatalvesta ja niistä ajoista jolloin vuodenajat ovat epämääräisesti vaihtumassa, voisin omasta mielestäni elää pelkillä hedelmillä ja vihreällä teellä, viettäisin mieluusti viikon tai pari autiolla saarella kirjakasa ja toimiva radio seuranani, oma hiustenväri takaisin -projektini edistyy loistavasti, en useinkaan ole tyytyväinen elämäntilanteeseeni, uskon että elän toteuttaakseni unelmiani, ikäkriiseilen noin joka vuosi enkä varsinkaan halua muistutusta lähestyvästä kolmannesta vuosikymmenestäni, ilahdun uskomattoman paljon jos joku tuttu vaikka lähettää kortin tai kirjeen tai sähköpostittaa tai muuta ja olen onnettoman addiktoitunut nettiyhteisöihin ja blogeihin.

Söpöä

2009-03-16T15:41:00.005+02:00

Voi ei! En vain voinut olla hytkymättä hysteerisesti ja purskahtamatta nauruun, tuo emo on niin paras! Ensin mumsmums ja sitten aargh mikä tuo oli?! Ensimmäinen oikeasti hauska ja huippu video Juutupessa ikinä!

Luin lauantai-iltana aloittamani Murtamattoman linnakkeen ahmien loppuun, olen nähnyt sen verran nälkää että heikotti ja nyt aion lähteä joko Haupparille hengaamaan tai lenkille. Sitten menen osoitteeseen haenyt.fi ja teen vähän jotain tulevaisuuteni eteen. Vielä en ole päättänyt haenko Helsinkiin lukemaan kehitysmaatutkimusta vai en. Pitäisi kuitenkin varata lennot ja kaikkea, yöpaikka kyllä olisi jo valmiina Tuulian luona. Ja lenkin tai Haupparihengailun aikana pitäisi päättää että laitanko Lapissa olevan suomenkielisen vai Suomen ruotsinkielisellä alueella sijaitsevan ruotsinkielisen koulun ekalle sijalle, jännittää oma valinta jo valmiiks!

Kuin soittimeen juuttunut levy

2009-03-14T01:15:00.000+02:00

Ovatkohan entisaikojen eläjät, siis nämä gorillojen jälkeläiset eli luolamiehet eli kerääjäkansalaiset vai miten se meni, miettineet silloin että missä he oikein elävät. Siis että mikä tämä juttu on josta poksahtelee marjoja ja sieniä syötäväksi ja mikä tuo on tuo kirkas juttu joka nousee ja laskee aika säännöllisesti ja ties mitä muuta vielä. Missä vaiheessa ihmiskunnan historiaa on alettu miettiä tuollaisia juttuja, milloin keksittiin jumalat selittämään kaikkea tätä, milloin keksittiin korvaavat Jumalat syiksi sotiin ja ennen kaikkea miksi ihmisaivot eivät tyytyneet samaan tasoon kuin monien muiden eläinten aivot? Miksi ihmiset eivät tyytyneet luolissa elämiseen, brutaaliin metsästämiseen ja epämääräiseen örinään johon jotkut edelleen kykenevät tiettyjä nykyaikana suosittuja aineita nautittuaan. Miksi on evoluutiota? Ja miksei tällaisia perustavanlaisia kysymyksiä selitetä siellä lukiossa josta valmistuttuaan ihmisten pitäisi kai olla kovinkin fiksuja?

Tämä on ikuinen pohdintojeni aihe johon en yleensä edes yritä etsiä mitään tieteellistä vastausta, kunhan mietin vain. Ikuisuusprojektini on laihduttaminen ja ikuisuustapani uuteen siirtyminen ja vanhaan palaaminen. Tämä saattaa yrittää olla tämän blogin uusi alku ja tuleminen, mutten lupaa tai pelottele mitään. Mutta kuten päivemmällä, oikeastaan eilen, vähän mietin niin

Lukion alku- ja keskivaiheilla ajatukseni eivät toisaalta olleet yhtä mylläkkää, tulevaisuus yhtä turvatonta ja elämä yhtä stressaavaa kuin sittemmin. Jossain tuon kaiken abihässäkän, tulevaisuudesta stressaamisen, rakkaan eläimen kuoleman ja kaiken muun sekasorrossa ja keskellä menetin otteeni siihen itseeni josta pidin. Enkä ole vieläkään saanut aivojani chillaamaan ja viheltelemään ja olemaan vaan, nauttimaan auringonpaisteesta ja lepäämään ilman huolta jostain, pienimmästäkin jutusta.

Kevään ja kesän aikana postasin tänne blogiin monesti suuttuneena, vihaisena, turhautuneena ja täynnä angstia ja katkeruutta isääni kohtaan. Koska en enää, maks. melkein vuoden päästä, muista kuinka helpottavaa silloin oli purkaa ajatuksia johonkin ja koen toimintani lähinnä lapselliseksi enkä juuri nyt ole lähelläkään suurinta angstiani aiheuttavaa kohdetta, poistan suurimman osan noista negatiivista energiaa ja mielialaa pursuavista viesteistä joidenkin neutraalien joukossa.

Blogia on siis siivottu ja tässä pieni tiivistelmä tärkeimmistä asioista viime keväästä lähtien:

1.4. Kiri lopetettiin loimesta saatu hankauma lavassaan. Silloin viimeksi halasin jotakuta ja totesin että S-M on ihana ystävä. Tuntui suunnattoman pahalta ja tuntuu edelleen.

31.5. sain ylioppilaslakin. Se päivä oli ihan hauska mutta samalla järkyttävän haikea. Näin kymmeniä ihmisiä viimeistä kertaa elämässäni. Ihmisiä joita näin lähes päivittäin kolmen vuoden ajan. Ihmisiä joista joistain tuli ihan tärkeitäkin.

26.6. menin kesätöihin Abloylle ja nautin. Meinasin nukahtaa päivittäin ja kyllästyin moneen otteeseen, tunsin suurempaa vaivautuneisuutta kuin suunnilleen ikinä mutta tykkäsin myös kovasti monista asioista, joista paras oli tutustumiseni Idaan ja juttutuokiot ja se viikko kun töissä olimme vain me kesätyöläiset.

Heinäkuun puolivälissä varmistui päätös lähdöstäni Berliiniin au pairiksi. Sitä ennen lähetetty ja vastaanotettu laskematon määrä sähköposteja, puhuttu muutamia puheluita, tavattu pari perhettä ja vuodatettu kyyneleitäkin unohtamatta sitä epätoivoa ja -varmuutta joka sisälläni asui koko sen ajan kun paikkaa etsin. Tuona heinäkuisena päivänä kuitenkin ihan oikeasti hypin ilosta - mitä en olekaan sen jälkeen tehnytkään.

Sen lisäksi että olin kesällä töissä arkipäivisin kuudesta puoli kolmeen, katsoin järkyttävät määrät Serranon perhettä - pääasiassa viikon jäljessä tietokoneelta. Syksyllä kävin Berliinissä tapaamani suomalaisen ystäväni Sadun kanssa Pariisissa ja talvella Prahassa. Ja lakkiaisharjoituspäivänä pyysin vihdoin anteeksi Tiinalta kuusi vuotta aiemmin tekemiäni hölmöilyjä. Silloin tuntui siltä että voin lähteä pää pystyssä, hymy suupielissä, siivet selässä. 11.11. olin Simple Planin keikalla, sitä edellisenä lauantaina Supergrassin keikalla - molemmat kerrat Postbahnhofilla.

Ja arkistojen helmi:

lenkkeilyn hyviä puolia (ála hejdi):
1) ei oo löllykkäpöllykkäolo
2) tulee parempi omatunto
3) saa rauhaa niistä kitisevistä kersoista
4) voi syödä taas
5) kunto kohoaa ja sitten voi naputtaa kovempaa ja pidempään näppäimiä kun nettiheppailee

Enkä muista milloin viimeksi olen valvonut yli kahteentoista =)

Kirja nro. 32

2008-12-14T10:18:00.002+02:00

Kirja nro. 32, A. A. Milne: Now We Are Seventy-five
Tiddely-pom!

Kirja nro. 31

2008-12-06T18:22:00.002+02:00

Kirja nro. 31, J.K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Liian synkkä, liian sekava, liian koukuttava, liian pitkä, liian lyhyt, liian vähän Tylypahkaa ja ihan liian nopeasti ohi. En muista milloin olisi jonkin kirjan lukemisen jälkeen ollut näin sekavat fiilikset kirjan suhteen - en tiedä pidinkö tuosta kirjasta vai onko se mielestäni huono, kuitenkin se imaisi mukanaan niin että vaikka olin umpiväsynyt illalla, en voinut jättää kirjaa kesken ennen kuin ihan oikeasti meinasin nukahtaa tai jopa nukahdin kirjan ääreen.

Kirja nro. 30

2008-11-30T19:36:00.005+02:00

Kirja nro. 30, J.K. Rowling: Harry Potter ja Puoliverinen prinssi
Ah, not so happy ending! Kirjan loppu varmisti sen että haluan tietää mitä siinä viimeisessäkin Potter-kirjassa sitten tapahtuu, mutta samalla tuntuu vähän samalta kuin silloin kun Serranon perheen porukka oli vaihtunut ties miten paljon, jotenkin toivon että olisin lopettanut Potterien lukemisen ajoissa jotta kaikki olisi ollut hyvin ja kivasti ja onnellisesti ja kuten alussa. En osaa yhdistää puoliakaan kirjan asioita toisiinsa, en muista enää mitä alussa tapahtui jne.: ilmeisesti taas niitä kirjoja jotka pitää lukea useampaan kertaan että tajuaisi kaikki syy-seuraussuhteet. Mutta tykkäsin tästä kuitenkin.

Vaikerointi kaikuu viemäriverkostossa eikä otsikko liity paljon mihinkään taaskaan

2008-11-29T17:38:00.004+02:00

Kertosko joku mulle miten täällä Saksassa joudun ihan ihmeellisiin, Suomessa tuntemattomiin tilanteisiin?

Viikko sitten menin Satua vastaan Suomi-keskukselle ja kattelemaan että millaset ne niiden markkinat on, kunnes kohta totesin itse töröttäväni varpaat jäässä _myymässä_ lettuja siellä - vieläpä letunmyyjistä ainoana jolla oli ääni tallella = jouduin puhumaan tuntemattomien kanssa saksaksi!

Tänään sain kutsun kahteen eri aupparitapaamiseen ja tällä hetkellä yritän toimia viestinvälittäjänä näiden kahden ryhmän välillä ja yrittää sopia että jos nähtäs kaikki kerralla.. Miks kaikki vaan pitää järjestää niin lyhyellä varotusajalla (okei, toinen tapaaminen oli epävarmasti ja epämääräisesti tiedossa jo noin viikon, mutta toisesta kuulin tänä aamuna) ja miks just miun pitää taas joutua tällaseen vaikeahkoon välikäsitilanteeseen - ihan kuten ties miten monesti on käynyt niin että henkilö A uskoutuu miulle henkilöstä B ja henkilö B uskoutuu henkilöstä A - yritäpä siinä sitten olla puolueeton ja sitä rajaa.. -.-'

Tänään oon muutenkin ollu ihan horroksessa, en oo heränny ollenkaan.

Voisipa olla kuin Muumit

2008-11-26T10:21:00.002+02:00

"Mamma, enää et pitkästy! Me muutamme majakkaan!"

"Siitä tulee mukavaa!"

Kirja nro. 29

2008-11-24T18:20:00.003+02:00

Kirja nro. 29, J.K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta
Haa, tämän siis näin Tuulian luona dvd:ltä joskus ja olin niin sekaisin henkilöistä että huhheijaa :D Kirja oli ehkä liian paksu, jossain vaiheessa luin lähinnä että saisin kirjan loppuun ja voisin aloittaa seuraavan. Voldemortin tapaaminen ja muutenkin se kirjan jännin osuus meni vähän ohi: taika tuonne ja toinen tuonne, se taisteli sen kanssa ja tuo tuon kanssa ja sitten pääpahis vaan haihtui ja jee. Kirjan alkupuolisko oli siis paljon enemmän meikäläisen mieleen kuin loppuosa, ja loppukin oli sitten vaan jotenkin tylsän neutraali ottaen huomioon kirjan tapahtumat. Ehkä huonoin lukemistani Pottereista tähän mennessä, petyin.

SATAA

2008-11-21T11:53:00.003+02:00

Siellä sataa jotain muuta kuin vettä! Valkoista ja Leenan sanojen mukaan oikein räiskäleen kokoisia hiutaleita :)) Lähes hypin tasajalkaa naama kestovirneessä kesken pölyjen pyyhkinnän kun satuin katsomaan ikkunaan ja näkemään jotain ihanaa valkoista leijailemassa taivaalta!

Ehkä on kuitenkin vielä liian aikaista unelmoida valkoisesta joulusta, mutta viimeistään huomenna pitää kyllä lähteä metsästämään talvitakkia, sateenvarjoa ja joulukalenteria! Enää puolitoista viikkoa ja on joulukuu <3

Kyllä, olen talvi- ja jouluihmisiä, oikeastaan kaikkia muita vuodenaikaihmisiä paitsi kevät. Jouluaatto ei kuulu lempparipäiviini tylsien rutiinien ja huonojen muistojen (r.i.p. Noisette 24.12.2005) vuoksi, mutta joulun odotus on jotain niin kivaa, piparintuoksuista, kaakaonmakuista, kuusenneulasten tuntuista ja kuusenkoristeista irronneiden kimalteiden loistokasta ettei siitä voi olla tykkäämättä - kun vielä lisätään mukaan lahjapaperin rapina ja kuvitellut tontut hyppimässä ikkunoiden takana :)

Harmi että olen uudenvuoden yksin porukoiden lähdettyä jo takaisin Suomeen, Saksan perheen ollessa vielä Suomessa ja Sadunkin ollessa vielä Suomessa. Mutta ainakin saan herkutella ihan rauhassa ja olla möllöttää ja lähteä kuvaamaan ilotulitteita juuri kun itse haluan!

Ja jihuu, huomenna on lauantai ja voi nukkua pikkuisen pidempään, samoin kuin sunnuntaina jolloin on kokonaan vapaapäivä :)

Valokuvatorstai, 109. haaste

2008-11-20T11:46:00.006+02:00

Viimeksi otin osaa haasteen numero 95:n kohdalla, olisiko taas aika?

"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.

Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)

Tylsähkön konkreettinen enkä tiedä tykkäänkö tarkennuksesta, pillereiden (kissan särkylääkettä..) varjot häiritsevät nyt koneelta katsottaessa. Taitaa muuten olla ensimmäinen uudella kamerallani, Canon EOS 450 D:llä, otettu julkaisemani kuva! Harmi etten löytänyt talosta useampaa herätyskelloa kuin tuon lasten pysähtyneen sekä perheen äidin toimivan joka ei sopinut kuvaan..

Kirjat nro. 27 & 28

2008-11-18T22:37:00.002+02:00

Kirja nro. 27, J.K. Rowling: Harry Potter ja Liekehtivä pikari
Luin tämän jo jonkin aikaa sitten enkä niin kauheasti siis enää jaksa muistaa, mutta ainakin se hyvä puoli tässä kirjassa oli etten ollut katsonut elokuvaa ennen kirjan lukemista (enkä sen puoleen ole nähnyt vieläkään)! Oli kiva kun sai rauhassa miettiä kuka on se pahis joka tahtoo Harrylle selvästi pahaa, itse asiassa taisin osua päättelyissäni väärään henkilöön kaiken lisäksi.. Jotkut jutut tuntuivat enemmän vain kirjan täytteeltä kuin juoneen kuuluvalta, mutta ihan keskiverto lukukokemus kyllä taas.

Kirja nro. 28, Chun Shu: Beijing beibi
Oikeasti tämä olisi kyllä kirja numero jotain-kymmenen-alapuolelta, mutta en muistanut lukeneeni tätä tänäkin vuonna ennen kuin se kävi ilmi muistikirjastani. Todellakin siis vakiolukemistoa, muistelisin lukeneeni tämän noin kuusi kertaa? Juoni ei ole hääppöinen, lopetus tönkkö ja kaikkea, mutta kirjan fiilis on niin ihana loistava lumoava kiva jännä, että vaikka muistankin tapahtumat lähes ulkoa en voi olla lukematta tätä kirjaa uudestaan ja uudestaan, ja aina tykkään lukemastani yhtä paljon. En osaa sanoa mikä tässä kirjassa iskee, ehkä se teiniangsti on jotenkin lohduttavaa ja päähenkilön elämä niin erilaista kuin omani? Tjtn. Sopii luettavaksi tietyssä fiiliksessä, ei kesällä. (Jos jollakulla sattuisi ylimääräinen tällainen kirjahyllyssä pölyttymään niin ostaisin mielelläni!)

Vanhat hyvät ajat

2008-11-01T01:21:00.000+02:00

Voi itku <3 Kiitos Meepu!

Pilvet lipuivat kuutamon ohi

2008-10-29T15:49:00.002+02:00

Niitä olotiloja jolloin haluaisi aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä tabula rasalta ja unohtaa kaiken mitä on takana. Harmaa päivä, hengitys höyryää ja ihailen alakerran rouvaa joka on niin energinen ja hymyilee aina ja voi että kun inhoan rahattomuuttani ja laiskuuttani ja sitä etten osaa nauttia ja angstaan vaan vaikka niin moni unelmani on toteutunut! Haluan jo oman kämpän jonka saisi sisustaa ihan niin kuin haluaisi, haluan kanit tänne ja koiran jonka kanssa voi juosta itsensä näännyksiin puistossa.

Rakastan tätä ulkoasua, osaisinpa minäkin!

Kirja nro. 26

2008-10-28T12:42:00.003+02:00

Kirja nro. 26, J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Paras näistä tähän asti lukemistani Pottereista ja ehdottomasti parempi kirjana kuin elokuvana! Erityisellä innolla ahmin rääkyvän röttelön tapahtumat, vihdoinkin sain jotain selvää henkilöiden yhteyksistä toisiinsa! Miten elokuvassa saatiinkaan siitä kohtauksesta niin vaikeaselkoinen?

Kirja nro. 25

2008-10-24T19:30:00.002+03:00

Kirja nro. 25, J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Onneksi en muistanut tästä elokuvasta läheskään niin paljoa kuin ensimmäisestä. Pelottavin kohta eli Harryn ja kumppaneiden seikkailu salaisuuksien kammiossa ei herättänyt yhtään samoja fiiliksiä kuin elokuvassa, mutta pikkunoitien seikkailut linnassa muuten oli kuvattu paljon paremmin ja ajatuksenjuoksussa oli helpompi pysyä mukana kirjassa kuin elokuvassa. A much better than the first part, I'd say!

Kirja nro. 24 + 14b

2008-10-22T15:56:00.003+03:00

Kirja nro. 24, J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi
Päätin vähän yrittää sivistää itseäni lisääkin, ja kun koko Potter-sarja perheen kirjahyllystä löytyy niin miksipä en sitä hyödyntäisi. Koko tämän kirjan ajan mietin vain mitkä kohdat oli elokuvassa muutettu ja mitkä jätetty ennalleen. En oikein osaa sanoa tykkäsinkö vai enkö, se häiritsi että olen nähnyt elokuvan jo aiemmin (niin monta kertaa kuin se on telkkarissa näytetty eli _monesti_) joten kuvittelin esimerkiksi henkilöt sellaisiksi kuin ne elokuvassa ovat, enkä osannut luoda niistä omaa käsitystäni. Olen varmaan ihan hukassa sitten kun alan lukea niitä kirjoja joista en ole nähnyt elokuvaversiota..

Ja kirja numero 14 toiseen kertaan tänä vuonna, eli Sujata Massey: Rei Shimura ja zen-temppelin arvoitus
Nyt en niin paljoa sekaantunut henkilöissä ja heidän välisissä yhteyksissään kuin viimeksi, jokin juttu jäi kutittamaan takaraivoon tämän luettuani mutten enää muista mikä.. Luin tämän siis ennen tuota kirjaa numero 24.

=)

2008-10-18T10:39:00.006+03:00

Elämä on taas kääntänyt suupieliään parempaan suuntaan.

Tiistai-iltapäivään asti aikaa tuhlata 20 euroa jotka on tarkoitettu ruokaan, katsoa perheen laajakuvatelevisiosta perheen dvd-kokoelmaa ja datata 24/3. Ehkä pistäydyn ulkonakin :)

Voisin yrittää hakea opiskelemaan eläintenhoitajaksi? Tai psykologiaa tai kehitysmaajuttuja tai graafista suunnittelua tai äidinkieltä tai eläinfysioterapeutiksi taitaitai. Maailma on mahdollisuuksia pullollaan mutta elämä liian lyhyt.

Cheer up

2008-10-14T13:35:00.001+03:00

Jos vaikka miettisin elämääni uusiks? Tai jotain.

Mä en haluaisi Suomeen jouluksi koska tiedän mikä siellä odottaa, mut.. Pakko? Tai ehkä ei. En tiiä.

Haluaisin vaan nähdä koirien suloiset silmät ja heiluvat hännät ja kun äiti kirjoitti että "Pyry on innoisssaan kun saa leikkiä lehdissä." niin tuli ikävä sitä hösöä kaveria ja pikkuisia kaneja jotka voi kaapata syliin ja joiden otsan voi asettaa nenäänsä vasten ja Topia jota ei ehkä olekaan enää seuraavalla kerralla. Haluaisin laukata täysillä hiekkatiellä ja vääntää koulua mutaisella kentällä ja rapsuttaa Santtua korvien takaa mistä se tykkää. Haluaisin nähdä järven ja käydä supermarketissa! Syödä Lontoonrae-suklaata, lukea Muumeja in English ja polttaa suitsuketta.

Nyt aion lintsata kurssilta ja mennä kahville yksin angstaamaan.

Ihihihihihihii

2008-10-10T22:27:00.002+03:00

Lähtö Pariisiin 13. marraskuuta 07.00!!

Paria päivää vaille kuukausii, iih! Oon pitkästä aikaa oikeesti innoissani jostain :D En jaksanu tänään keskittyä kurssilla ihan kauheesti, rakastuin Berliinin syksyyn ja kahiseviin lehtiin ja funtsin että pitäskö piipahtaa Suomessakin marraskuussa kun olis mahkuja.. Kävelin Jeikon kanssa kotiin ja oli ihanaa kun sai harjotella englantia (japanilaisen kanssa)!

Raitoja ruutupaperilla

2008-10-07T22:05:00.003+03:00

Kamut

Maria Mena
http://www.my-mojo.net/
Ich + Ich

Kirjat nro. 4 - 23

2008-10-05T16:56:00.006+03:00

Postaus jonka kirjoittamista olen suunnitellut keväästä lähtien.

Kirja nro. 4, Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto
Tykkäsin fiiliksestä. Ehkä vähän tylsä paikoitellen, mutta tykkäsin karusta realismista ja pienistä vivahteista ja siitä että luin kirjaa ensimmäisten kunnollisten lunta sulattavien kevätauringonsäteiden valossa.

Kirja nro. 5, Karin Slaughter: Piinattu
Taattua Slaughter-laatua. Välillä jopa turhan raaka, mutta imaisi mukanaan. Aiemmin olen lukenut saman kirjailijan "Sokaistu"-nimisen kirjan. En oikein osaa sanoa kumpi oli parempi.

Kirja nro. 6, Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies
Outo, sekava, ei auennut. Kirja suorastaan huusi että "Lue minut toisen kerran niin saatat tajutakin jotain!" Toisen lukemiskerran arvoinen kyllä. Sen kertoo sekin että kirjasin tällaisen kohdan ylös:

"Lukeminen", hän sanoo, "on aina tätä: asia joka on tässä, kirjoituksesta tehty asia, kiinteä, aineellinen esine, ja tämän esineen kautta päästään kosketukseen jonkin muun kanssa joka ei ole läsnä, jonkin muun kanssa joka kuuluu näkymättömään, aineettomaan maailmaan, koska se on vain ajateltavissa, kuviteltavissa oleva, tai koska se on ollut eikä ole enää, mennyt, saavuttamaton, kuolleitten maassa..."

Kirja nro. 7, Tove Jansson: Moominpappa at Sea
Surumielinen, pelottava, suloinen, kaunis, herkkä unelmointikirja. Luettava uudestaan!

Kirjat nro. 8-11, Christian Jacq: Ramses-sarjan kirjat Ramses - valon poika, Kadesin taistelu, Abu Simbelin valtiatar ja Lännen akaasiapuun alla
Ei pahaa sanottavaa, luonnollisesti kirjasarjan huomioon ottaen. Kadesin taistelu on muistaakseni näistä mieluisin.

Kirja nro. 12, Paulo Coelho: Alkemisti
Ihana, sadunomainen fiilis ja opettavainen tarina. Kaunis, tämäkin pitäisi lukea uudelleen että kaiken siitä ymmärtäisi.

Kirja nro. 13, Agatha Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa
Fiilikset lukemisen aikana olivat laimeat. Missä kaikki jännitys, ennalta-arvaamattomuus? Loppu yllätti mutta silti odotin kirjalta paljon enemmän kuulemani perusteella. Pettymys. Vai enkö vain tajunnut jotain?

Kirja nro. 14, Sujata Massey: Rei Shimura ja zen-temppelin arvoitus
Sarjan ensimmäisen osan omistavana voisin todeta ettei tämäkään kirja ollut pettymys. Aina näitä Rei Shimura -kirjoja lukiessa tulee sellainen mukava fiilis ja inspiraatio, jota en osaa selittää. Kirja imaisee mukanaan.

Kirja nro. 15, Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Todella viihdyttävä, hassu, ihanilla juonenkäänteillä varustettu, sai ikävöimään Tukholmaa ja nauramaan!

Kirja nro. 16, Minette Walters: Pirunkettu
Omasta kirjahyllystäni löytyvä kesäkirja joka tuo ruohon tuoksun nenään vaikka keskellä talvea. Ehkä tavallaan vähän laimea, muistan tapahtumien kulun ulkoa.. Jollain hupsulla tavalla tykkään tästä kirjasta vaikkei se toisaalta ihmeellinen olekaan.

Kirjat nro. 17-23, C.S. Lewis: Taikurin sisarenpoika, Velho ja leijona, Hevonen ja poika, Prinssi Kaspian, Kaspianin matka maailman ääriin, Hopeinen tuoli & Narnian viimeinen taistelu = Narnia - kaikki tarinat
Pitihän tämä yleissivistyksen vuoksi lukea kun perheen kirjahyllystä löytyi. Alku imaisi mukanaan, keskiosa oli puuduttava, "Kaspianin matka maailman ääriin" herätti taas lukuinnon ja "Narnian viimeinen taistelu" oli turhan sekava ja irrallinen ja pilasi muuten keskimääräisen miellyttävän lukukokemuksen. Ensimmäinen kirja oli paras, oli hauskaa lukemisen aikana arvailla missä järjestyksessä kirjat on kirjoitettu, kun en sitä ulkoa muistanut. Keskiverto fantasiakirja, jota lukiessa saattoi kuvitella keijujen lepattelevan ympäriinsä vanhoissa metsissä ja komeissa puistoissa.

Pelkäänpä että ainakin joku unohtui :( En ole varma luinko Aino Kallaksen Sudenmorsiamen koulun takia ennen vai jälkeen vuodenvaihteen..

Totally stupid

2008-10-05T02:15:00.000+03:00

Tuli niin typerä, idioottimainen, saamaton ja kaikin puolin surkea ja kauhistunut olo kun näin Sheilan torstaina laittaman sähköpostin että teki mieli hakata päätä tiiliseinään. Sen sijaan tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen ryhdistäydyin ja kirjoitin Sheilalle sähköpostia silmät ristissä puolen tunnin ajan englanniksi peiton alla läppärini kanssa jottei Anniina tuossa kaappien takana heräisi.

Pelottaa vain mitä Sheila vastaa ja milloin. Olen vain ollut niin typerä, miksen ikinä opi mitään mistään?! Ryhdistäydy neitiseni, jooko?

Lisäksi olen tänään syönyt putkilollisen Pringlesejä, pussillisen karkkia ja vielä minikokoisia suklaapatukoita ja haahuillut päämäärättömänä kaupungilla saamatta mitään aikaan. En voi olla millään tasolla tyytyväinen itseeni, en vaikka miten etsisin viime ajoista jotain hyvää mitä olen tehnyt, sanonut tms. Mutta kyllä minä vielä opin!

Olotila -10

2008-09-29T18:04:00.004+03:00

Olen menettänyt fiiliksen. Inspis olisi suurempi.

//Edit, lainaus foorumista:

"Amar kirjoitti:

Ostinpa sitten viidellä eurolla postimerkkejä ja kotona tajusin että ne onkin vaan Saksan sisäsiin kirjeisiin :roll:

Meiän täytyy alkaa kirjeenvaihtoon :lol:"

Ah, toi kommentti vähän helpotti tuota vatutusta :D Että Sara, yritän uskaltautua huomenna postiin ton kirjepakettisysteemini kanssa ja toivoa että osaan kommunikoida postisedän tai -tädin kanssa ja saan paketin postiin. Olit varmaan onnekkaampi kun eksyit pimeille kujille tallustelemaan rahan tuhlauksen sijasta.. Ja sori ihan kauheasti kun oon ollu näin laiska ja saamaton ja huonomuistinen etkä oo vielä saanu postia :(

Kiva päivä

2008-09-27T23:27:00.005+03:00

Uskoin melkein keijujen olemassaoloon, söin (Mc) Sundaen kinuskikastikkeella, matkustin vanhalla lipulla S-Bahnissa ja illalla kävelin kotiin mandariinin tuoksuista hajuvettä käsivarressa, kynnet punaisina Kentin ja Ich & ich:n musiikkia kuunnellen.

Sivulausevajaus

2008-09-14T19:12:00.005+03:00

Astuin eilen lankeemuksen tielle. Join kahvia! Kupillisen. Se ei oikein maistunut miltään. Kai se oli ihan okei sitten. Sattui vain koska Arnoldsin Saksalaisesta vastikkeesta sai kahdeksalla eurolla kuusi donitsia ja kaksi kahvia ja koska Sadulla oli donitsinälkä. Loppujen lopuksi kävi niin että kaksi minun donitsiani unohtui Sadulle kun minulla oli kiire S-Bahnille. Enkä näe Satua ainakaan ennen keskiviikkoa joten annoin hänelle luvan tuhota ne. Harmillista. Aiemmin olen vain fanittanut mokkajääteläöä ja -karkkeja, kahvijogurttia ja muuta kahvitavaraa, mutten ole uskaltautunut juomaan itse lientä. Ehkä voin juoda sitä toistekin. Sokerilla ja maidolla.

Viikonloppu oli kiva. Perjantaina alkoi vapaa kahdeksan jälkeen, riensin kaupungille ja ostin ainakin farkut ja O.C.:n ensimmäisen kauden dvd-boksin josta olen viikonlopun aikana katsonut 5 dvd:tä eli 20 jaksoa. Perjantaina uskaltauduin myös ostamaan saksalaisia karkkeja, lakritsia ja jotain hedelmäjuttuja - lakritsit olivat yllättävän hyviä! Ostin ja valmistin itselleni myös sellaisen uunissa lämmitettävän pitsan, paketissa oli niitä kaksi joten toisen söin eilen. Tänään olen syönyt vain riisikakkuja, muroja ja ruisleivän tapaista. Minun pitäisi saada tästä viikonlopusta ruokarahaa 15 euroa, kun perhe oli reissussa, joten jään reilusti voitolle kun ruokaan on mennyt vain noin kaksi euroa + karkit noin 1,5 euroa.

Eilen käytiin Sadun kanssa kaupungilla. Kävelin ihan turhaan Tiergartenin U-Bahn-asemalle ja jäädyin. Mittari näytti 24 astetta mutta siellä TUULI ja olin liikenteessä vain t-paidassa useimpien pukeuduttua takkeihin ja joidenkin jopa pipoihin ja kaulaliinoihin. Värjöteltyäni tuolla U-Bahn-asemalla jouduttiin sopimaan Sadun kanssa törmäys Haupparille, kävin matkalla kaappaamassa pitkähihaisen mukaan. Seikkailtiin pelottavassa tunnelissa josta pääsee Siegessäulen juurelle ja käveltiin ja juteltiin vain, päädyttiin Ku'dammille ja ostettiin kurssikirjat. Täällä käy hirmu harvassa kaupassa Visa Electron! Käytiin myös KaDeWessa, oli tuskaa löytää ensinnäkin vihkoja ja toisekseen vihkoja jotka maksoivat vähemmän kuin 5 euroa. Turvauduttiin sitten alehyllyn apuun.

Tämän päivän olen vain tylsäillyt. Nyt viikonloppuna tajusin että tämä ei ole mulle vain työpaikka, vaan myös koti! Päivälleen neljä viikkoa saapumisesta. Ilma on kylmentynyt. Kielikurssi alkaa tiistaina.

Kotiutumista

2008-08-27T19:22:00.005+03:00

Nyt tuntuu jo vähän vähemmän turistilta kun vaihdoin vähän huoneen järjestystä ja heivasin perheen pikkutavaroita, kuten karttapallon ja jotain koriste-esineitä tuohon vierashuoneen puolelle ja laatikoihin :) Seinät tosin kaipaavat vielä täytettä ja muutenkin täällä on turhan steriiliä mun makuun, mutta ehkä asiaan tulee muutos kunhan pääsen kunnolla shoppailemaan ;) Harmittavasti kirjahylly on suurimmaksi osaksi täynnä perheen tavaroita ja nuo kukkaverhot on kamalat, mutta ehkä niitä sen vuoden kestää..